Hei vaan hei. Mulla ei nyt ole mitään henkevää asiaa (onko joskus muka ollut?), mutta halusin paeta hetkeks arkea ja todellisuutta ja kaikkea. Oikeesti mun pitäis lukea huomisiin kokeisiin, mutta ei. Nyt ei pysty. Okei, mulla on puhelin latautumassa ja muistiinpanot on siellä. Ja toki voisin lukea koneelta Moodlesta, mutku... Hi-das-ta. Krääh. Eikä vois sitten yhtään kiinnostaa joku kansainvälinen kauppa. Hyi isolla H:lla.
Mua kyllästyttää nyt aivan kaikki.
Naistenpäivät.
Ja silloin kun on viimeksi mainittu tilanne päällä ja mun äyskimistä ei ymmärretä vaan pitää heti suuttua takaisin.
Lupausten tekeminen ja sitten niiden pettäminen.
Opinnäytetyö.
Luovuuden tukahduttaminen.
Times New Roman-fontti.
Kansainvälinen kauppa, jonka koe mulla on huomenna. Ei. Kiinnosta.
Rahat on aina loppu.
Pitkiä toppeja ei löytynyt mistään. Se on kuulkaa silleen nyt vaateketjut, että tällä mahalla ei mitään crop toppeja pidetä!
Limsapulloon jätetään pikkunen tippa, josta tulee vaan vihaiseksi.
Tietyt ihmiset. Mää harvoin annan ihmisten nykyään vaikuttaa muhun negatiivisella tavalla, ja mieluummin pyrin kitkeen huonoja viboja aiheuttavat ihmiset mun elämästä kaikessa hiljaisuudessa. On kuitenkin ihmisiä, joita en saa pois mun elämästä mitenkään, ja se ahdistaa. Se ahdistaa aivan hirveästi.
Sanojen vääristely.
Tahallaan vaikeat ihmiset.
Marttyyriksi heittäytyminen.
Valehtelu.
Tehdään ihan mitä huvittaa eikä yhtään osata hävetä.
Katsotaan aina vaan sitä kortta toisen silmässä, kun itseltä löytyy kokonainen hirsi sieltä silmäkuopasta.
Henkinen laiskuus. Mää määrittelisin sen niin, että esimerkiksi ei jakseta käydä pitkiä keskusteluja ja miettiä asioita toisen kannalta ja heijastella vaan mieluummin heitetään marttyyrikortit pöytään ja yritetään kääntää syy pois itsestä ja näin saadaan itelle "hyvä omatunto".
Kaksinaismoralismi.
Se, että näiden yllämainittujen asioiden takia oon usein niin loppu. Kyllästynyt, stressaantunut, ärsyyntynyt ja vihainen.
Mustavalkoiset ihmiset.
MUTTA onneksi on hyviäkin asioita.
Hurtsin uusi albumi.
Musiikki. Forever and ever, babe.
Noah Kinin keikka. Muistelen vieläkin lämmöllä ja rakkaudella. Ja rakkauden tunteita koinkin erään biisin kohdalla, jonka nimeä en vieläkään tiedä, mutta jonka kuulin Pori Jazzeilla jo ja rakastuin jo silloin ensikuuntelulla.
Opiskelukaverit, joiden kanssa jakaa koulusta koituva tuska.
Suklaa.
Hedelmät.
Pikkuveli.
Työ, joka vie ajatukset muualle.
Opinnäytetyön aihe.
Huulipuna.
Doctor Whon uudet jaksot.
Broadchurch, Blind Spot, Luther ja The Bible.
Jokailtainen hetki, kun valitsen seuraavan päivän vaatteet ja asusteet.
 |
| Mekko - New Yorker ♥ Aurinkolasit - Noorit ♥ Korvarenkaat - Glitter #ootdntynkää |
Pepsi Max.
Kreikkalainen uuniomenajogurtti.
Frödingen gluteeniton porkkanakakku.
Hierontatuoli. Istun siinä nyt ja näpyttelen tätä.
Josta tuli muuten mieleen myös TÄÄ BLOGI. Vaikka kirjotankin tänne harvakseltaan, niin tää on kyllä mulle henkireikä. Just siks, kun voin kirjottaa tänne IHAN. MITÄ. HALUAN.
Humans of New York-tarinat.
The Best of Tumblr.
Uudet vaatteet. En voi sille mitään, rakastan vaatteita ja pukeutumista.
Levyjen hypistely levykaupassa.
Kaverit, joille voi purkaa välillä tätä kaikkee ressiä ja ahistusta.
Mies, jolle voi purkaa aina tätä kaikkee ressiä, vihaa, ahistusta ja surua.
Mies ylipäätään. ♥
Mustavalkoiset vaatteet.
HUH. Tekipäs hyvää purkaa vähä ja rauhoittaa itteni listaamalla vähän kivojakin asioita. Ei elämä niin kamalaa kuitenkaan ole. Onneks on olemassa myös kamera, jolla saa ikuistettua elämän pieniä tärkeitä hetkiä ja tapahtumia, kuten esimerkiksi tämän postauksen kuvat, jotka on otettu Hämeenlinnassa meidän ihanana hääpäivänä.
Syyskaamosmasennusväsymys on iskenyt tuttuun tapaan taas tähänkin pääkoppaan, mutta se on tässä erilaista, että mun ei tarvitse kamppailla sen kanssa yksin. Ei mun tarvinnut kamppailla sen kanssa edellisvuosinakaan yksin, mutta nyt mun elämässä on ihminen, joka tukee ja tsemppaa pimeinä hetkinä ja mun oikkuiluista ja alakuloisuuksista huolimatta rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa. Siitä oon kyllä hyvin kiitollinen. En silti unohda perheen tukea, vaikkakin se tulee pienenpienen matkan päästä. En unohda myöskään sitä valoisuutta, joka on pimeääkin pimeämmän tunnelin päässä odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti