Viime aikoina on ollut tapetilla millon missäkin iltapäivälehdessä ja vähän arvostetummilla sivuilla erityisherkkyys. Aihe kiinnostaa todella paljon paitsi siksi, että ihmismieli ja psykologia on sellasia asioita, joista voisin jauhaa vaikka kuinka kauan, mutta myös siksi, että mun lähipiirissä on monia erityisherkkiä, itseni lisäksi. Oon tehnyt tän testin joskus aiemminkin itsekseni, mutta nyt halusin tuoda tämän uudelleen esille myös teidän nähtäväksi ja pohdittavaksi.
Ja koska mää en oo viime aikoina juuri kuvaillut mitään kummempaa (paitsi tulevia postauksia varten), tätä postausta tahdittaa meidän lokakuisena kylpyläviikonloppuna napatut luontokuvat. Siitäkin mun piti tehdä postaus, mutta se jäi eikä siitä nyt enää oo mitään sen kummempaa kerrottavaa.
1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni.
Itse asiassa en kauheen helposti. Mää kuljen usein melkolailla pää pilvissä ja ihan putkiaivona, että mulle pitää sanoa, jos ympäristössä tai kanssaihmisissä on jotain tavallisesta poikkeavaa. Jos oon yksin ja oikeesti katson kunnolla ympärilleni niin saatan huomata asioita. Usein myös lasien puuttuminen vähän haittaa yksityiskohtien huomaamista.
2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
Voi kyllä. Siksi joskus se vähän harmittaa, jos muu seurue on allapäin tai kettuuntunut ja mää nousin sängystä hyvillä mielin ja oon yltiöpositiivinen. Kaikki se kaikkoaa samalla sekunnilla, kun aistin muiden pahan mielen. Mää en tiedä tarkottaako tää ihan tätä, mutta mää heijastan usein kanssaihmis(t)en mielialaa ja olemusta. Esim. jos oon ujon seurassa, oon itekin ujo, mutta jos oon puheliaan ja kovaäänisen seurassa niin naps - desibelit ja sanojen määrä per minuutti nousee räjähdysmäisesti.
3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
KYLLÄ. Siis asiahan on niin, että kyllä se nyt on näin, että kyllä se asia sillä tavalla on, että kyllä! Vaikka kuinka oon ollut diabeetikko kohta 18 vuotta ja piikit pitäis olla ihan peruskauraa, niin sitten kun on herkkä nahka-päivä tai osun vahingossa mustelmaan niin jauts. Tekis mieli potkasta jotain (ja sit sattuu lisää). Kaikenlainen epämukavuus, puristus, kuristus, fyysinen kipu, pistely, krampit ja sairaudet estävät normaalin toimimisen. Se on välillä hyvin rasittavaa.
4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
Mää en ennen ollut tällainen, mut nykyään oon. Jos yhtenäkin päivänä painan täysillä töitä ja oon koko päivän menossa, niin kaiken sen jälkeen tarviin lepoa, rauhaa ja omaa aikaa. Jos tohon päälle lisätään vielä jotain sosiaalisia tapahtumia, niin oon aivan tenkkapoo.
5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
Nope. Oon tainnut turruttaa itteni jo teini-iässä paljolla Pepsi Maxilla. Mikään kofeiini ei saa mua käymään ylikierroksilla.
6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä.
Kirkkaat valot, karkeat kankaat ja kovat äänet - check! Tuoksut on ihania. Paitsi jotkut öklömakeet Escadan ja muiden hajuvedet, jotka laukasee niin maan perusteellisen päänsäryn. Mut joo. Meinasin joka kerta repiä korvat irti, kun töissä piti laittaa se pahvinlyttäyskone päälle. Siitä lähti niin hirvee ääni, ettei koskaan. Nyt meillä on uus, vähemmän meteliä pitävä kone niin että korvat oikeen lepää verrattuna edelliseen. Sireenien äänet rassaa kyllä myös. Aurinko on ihana asia, mut välillä sen kirkkaus melkein tappaa mun silmät. Onneks aurinkolasit on keksitty. Ja silmänpohjakuvaukset on yhtä tuskaa sen kirkkaan valon takia, joka tungetaan sentin päähän silmästä.
7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä (Helin lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon).
Vilkas mielikuvitus on mun toinen nimi, ja mää pohdin tosi paljon asioita. Pohdin, että miks joku ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, mistä se johtuu (menneisyyden tapahtumat ja traumat, tämänhetkinen elämäntilanne, henkilökohtaiset syyt?), ja että ei voi olla kovin onnellinen ihminen, jos tarvii käyttäytyä ikävästi, olla ilkeä ja levittää omaa pahaa oloaan eteenpäin. Keittiöpsykologia, tulevien tilanteiden pohtiminen ja punnitseminen ("what if...?") ja ylianalysointi on mun lempipuuhia. Välittömässä läheisyydessä olevat minulle läheiset ihmiset (äiti, isä, veli, mies jne.) joutuvat sitten näiden mun analysointien kuuntelijoiksi (sori ♥)
9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.
Taiteesta mää en oikein osaa liikuttua, kun en oo sillä tavalla kiinnostunut siitä, mutta musiikista joo. Jos biisin sanoitukset kolahtaa ja sopii senhetkiseen tilanteeseen, niin saattaa siinä tulvahtaa kosteutta silmänurkkiin, jopa niin paljon, että valuu pari tippaa pitkin poskea.
10. Olen hyvin tunnollinen.
En osaa olla ajoissa missään tärkeissä paikoissa (myöhästyn koulusta, oon työpaikalla joskus ihan viime hetkellä, mutta keikkapaikalla oon liiankin ajoissa, samoin kun nähdään kavereiden kanssa... hyvä minä), teen koulutehtävät viime tipassa ja palautan ne minuuttia ennen deadlinea... Listaa vois jatkaa, joten en ole. Haluaisin olla, mutta oon liian väsynyt sellaiseen. Voi olla, että asiaan tulee muutos, kun työskentelen yksin ja oon vastuussa kaupan avaamisesta...
11. Säikähdän helposti.
Ohhhh yes. Tän takia välttelen vähänkin epäilyttäviä nettisivuja ja Youtube-videoita screamereiden pelossa, kartan kauhuleffoja ku ruttoa, ja pelkään olla yksin kotona. Joka kerta kun tykitän musaa volat kaakossa ja jonkun käsi koskee mun hartiaa äkkiarvaamatta tai nään varjon seinässä, hyppään metrin tietokonetuolista. Oikeesti mää en ihmettelis, jos mun kuolinsyy olis sydänkohtaus säikähdyksen vuoksi. Ihanaa olla minä...
12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.
Todellaki. Useimmiten oon kyl selvinnyt näistä ko. monista asioista siinä lyhyessä ajassa, ja aina kun niin on käynyt, mun olo on ihanan huojentunut. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ahdistaa niin hirveesti, kun on paljon asioita tehtävänä, varsinkin jos jotkut niistä asioista on ikäviä ja vaikeita, jotka tekis mieli siirtää tai jättää kokonaan tekemättä.
13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia).
Huomaan joskus, mutta en helposti. Mun pitää yleensä ite kokea käytännössä se epämukavuus, jotta huomaan, miten asiat vois olla erilailla.
14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla.
Hrrrr. Kyllä vaan. Esimerkkinä nyt semmonen tilanne, että kun koulu ja opettajat hönkii niskaan, ku tarvis tuhannet rästihommat saada tehtyä, työttömyys ja rahattomuus painaa päälle ja tarvis niiden eteen tehdä jotain (työhakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jne.) ja laskuja tarvis saada maksettua olemattomilla rahoilla, niin sitten on maksimaalisen megaketutuksen multihuipennus ja mää lamaannun ja käperryn pienenpieneksi möhkäleeksi sängyn pohjalle.
15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista.
Joo, joo ja viä kerran JOO. Puhelin on täys muistutuksia ja kalenterissa on kaikki mahdolliset ylhäällä. Varsinkin viime aikoina oon tupannut unohtamaan ei-onneks-niin-tärkeitä asioita, mut asioita kumminkin, ja oon oppinut virheistäni ja laittanut ihan totta kaiken ylös ja hälytykset päälle. Virheidenteon pelko näkyy esim. siinä, kun laskua maksaessa tarkistan kymmeneen kertaan tuhatnumeroisen viitenumeron tai tilinumeron, johon pitää maksaa, tai kun asiakas maksaa suuren summan kolikoilla tai annan asiakkaalle vaihtorahoja, ja kyseiseen summaan liittyy paljon kolikoita. Toisella laskukerralla tunnen stressihien nousevan, varsinkin jos jonossa on paljon ihmisiä.
16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia.
Tykkään Marvelin actionleffoista, mutta siinä se väkivalta ei oo niin pahaa ja ällöttävää räiskintää kuin mitä monissa muissa nykyajan väkivaltaisissa ohjelmissa ja leffoissa. Mää en tietoisesti vältä väkivaltaisia ohjelmia, se tulee pikemminkin alitajunnasta. Jos joku sarja tai leffa Netflixissä on nimeltään väkivaltaisen kuulonen tai se kerrotaan kuvauksessa tai jos erehdyn katsomaan ekan jakson, niin lopetan välittömästi, jos koen, että tästä sarjasta/leffasta ei tuu mulle hyvä mieli. Mää en halua tuhlata aikaa sellaseen, josta mulle tulee negatiivisia viboja.
17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi, kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni.
En oikeestaan. Mää osaan ottaa rennosti vaikka tapahtuiskin tai pitäis tehä kaikkee. Pyrin kuitenkin useimmiten elään päivän kerrallaan. Jos se unohtuu, mun mies kyllä huomaa sen ja neuvoo rauhottumaan, ja se kyl auttaa.
18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.
JOO. Meet Emilia "Nälkäkiukku" L. Diabeteksella on vahvasti osuutta asiaan, nimim. hypoglykeemisenä mun mieliala heittelee sadasosasekunnissa hilpeästä hepulitilasta puhtaaseen vihaan.
19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua.
Luulin pitkään, että ei, mutta kyllä ne sekottaa. Pahinta on, että ne sekottaa vasta jälkikäteen. Muutoksen sattuessa kohautan olkia ja oon ihan "okei, kyllähän tähän ny tottuu", ja niin tapahtuu kyllä, mutta vasta sen päivän-viikon päästä tapahtuvan sekoamisen jälkeen. Todellisuus iskee vasten kasvoja ja pahimmassa tapauksessa tekis mieli paeta siitä tilanteesta, mutta sit rauhotun, pyydän itelleni jonkin aikaa omaa aikaa ja rauhaa, kunnes oon taas fine ja tottunut tilanteeseen. Loppujen lopuks kaikki muutokset mun elämässä on ollut tosi hyviä ja tehnyt hyvää mulle ja tuonut mun elämään uusia ihmisiä ja kokemuksia, ja oon oppinut sekä niistä itse muutoksista että itestäni paljon uutta. Koulutukseen ja työhön liittyvät muutokset, kuten uusi koulupaikka tai työpaikka eivät sekoita mua, muuten kuin hyvällä tavalla. Sillon mua toki jännittää, mutta en mee sekaisin, paitsi jos myöhemmin tulee eteen jotain vaikeuksia tai haasteita.
20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista.
Mää en nyt osaa sanoo, joten en taida.
21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita.
Oon tainnut mainita tästä aiemminkin, mutta joo. Mullistavia ja kuormittavia tilanteita ei voi välttää, jos haluaa elää mielekästä elämää, mutta ikävällä tavalla kuormittavat asiat pyrin aktiivisesti pitämään musta loitolla.
22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti.
Mää en oo juuri ikinä kilpaillut, paitsi kerran kun osallistuin Pyörre-tanssikisan soolo-osuuteen ja se meni todella huonosti. En ikinä ollut tanssinut niin huonosti, en jostain syystä pysynyt rytmissä ja esiintymisbiisi häiritsi myös, koska oli mun mielestä liian hidas. Eli joo, alan täristä ja suoriudun huonommin. Toinen oli tuote-esittely koulussa. Vaikka mulla oli apuna tukisanat ja olin harjoitellut esitystä, se ei menny todellakaan niinku piti. Oli tosi ontuvaa ja vaikeeta olla siä kaikkien edessä.
23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
Ööö. Ujo olin ihan pienenä, menin aina äidin taakse piiloon, kun piti tervehtiä sukulaisjuhlissa äidin enoja. Koulussa sain aina kavereita, enkä ikinä joutunut olemaan yksin, mut ujo mää olin esim. jos piti tehä töitä luokan poikien kanssa. Herkkänä mua on varmaan pidetty aina, ja tähän asti oon pitänyt sitä ärsyttävänä, koska herkkä-sanalla on vähän negatiivinen kaiku. Ihan ku olisin heikko enkä kestä mitään enkä osaa käsitellä asioita. Nyt kun tää erityisherkkyys-aihe on ollut tapetilla viime aikoina, en pidä sitä enää niin pahana, koska meitä on monia muitakin.
Laske kuinka monta totta-vastausta annoit. Jos vastasit totta 12 tai enempään kysymyksistä, olet todennäköisesti hermojärjestelmältäsi erityisen herkkä. Toisaalta vaikka olisit vastannut ”totta” vain muutamaan kysymykseen, mutta ne ovat todella vahvasti totta, saatat silloinkin olla erityisherkkä. Tiedät itse parhaiten oman kokemuksesi, joka on totta Sinulle.
Jos nyt oikein laskin, niin sain 16 kyllä-vastausta. Hienointa tässä on se, että me, joilla on erityisherkkyyttä suonissa, olemme sitä kaikki omilla tavoillamme. Ei oo olemassa yhtä ja samanlaista erityisherkkää, niin kuin ei oo olemassa yhtä ja samanlaista ihmistä.
Jos epäilette itsellänne olevan näitä samoja piirteitä, niin kopsatkaa pois ja tehkää vaikka omaan blogiinne samanmoinen pohdinta!
Ja koska mää en oo viime aikoina juuri kuvaillut mitään kummempaa (paitsi tulevia postauksia varten), tätä postausta tahdittaa meidän lokakuisena kylpyläviikonloppuna napatut luontokuvat. Siitäkin mun piti tehdä postaus, mutta se jäi eikä siitä nyt enää oo mitään sen kummempaa kerrottavaa.
1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni.
Itse asiassa en kauheen helposti. Mää kuljen usein melkolailla pää pilvissä ja ihan putkiaivona, että mulle pitää sanoa, jos ympäristössä tai kanssaihmisissä on jotain tavallisesta poikkeavaa. Jos oon yksin ja oikeesti katson kunnolla ympärilleni niin saatan huomata asioita. Usein myös lasien puuttuminen vähän haittaa yksityiskohtien huomaamista.
2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
Voi kyllä. Siksi joskus se vähän harmittaa, jos muu seurue on allapäin tai kettuuntunut ja mää nousin sängystä hyvillä mielin ja oon yltiöpositiivinen. Kaikki se kaikkoaa samalla sekunnilla, kun aistin muiden pahan mielen. Mää en tiedä tarkottaako tää ihan tätä, mutta mää heijastan usein kanssaihmis(t)en mielialaa ja olemusta. Esim. jos oon ujon seurassa, oon itekin ujo, mutta jos oon puheliaan ja kovaäänisen seurassa niin naps - desibelit ja sanojen määrä per minuutti nousee räjähdysmäisesti.
3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
KYLLÄ. Siis asiahan on niin, että kyllä se nyt on näin, että kyllä se asia sillä tavalla on, että kyllä! Vaikka kuinka oon ollut diabeetikko kohta 18 vuotta ja piikit pitäis olla ihan peruskauraa, niin sitten kun on herkkä nahka-päivä tai osun vahingossa mustelmaan niin jauts. Tekis mieli potkasta jotain (ja sit sattuu lisää). Kaikenlainen epämukavuus, puristus, kuristus, fyysinen kipu, pistely, krampit ja sairaudet estävät normaalin toimimisen. Se on välillä hyvin rasittavaa.
4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
Mää en ennen ollut tällainen, mut nykyään oon. Jos yhtenäkin päivänä painan täysillä töitä ja oon koko päivän menossa, niin kaiken sen jälkeen tarviin lepoa, rauhaa ja omaa aikaa. Jos tohon päälle lisätään vielä jotain sosiaalisia tapahtumia, niin oon aivan tenkkapoo.
5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
Nope. Oon tainnut turruttaa itteni jo teini-iässä paljolla Pepsi Maxilla. Mikään kofeiini ei saa mua käymään ylikierroksilla.
6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä.
Kirkkaat valot, karkeat kankaat ja kovat äänet - check! Tuoksut on ihania. Paitsi jotkut öklömakeet Escadan ja muiden hajuvedet, jotka laukasee niin maan perusteellisen päänsäryn. Mut joo. Meinasin joka kerta repiä korvat irti, kun töissä piti laittaa se pahvinlyttäyskone päälle. Siitä lähti niin hirvee ääni, ettei koskaan. Nyt meillä on uus, vähemmän meteliä pitävä kone niin että korvat oikeen lepää verrattuna edelliseen. Sireenien äänet rassaa kyllä myös. Aurinko on ihana asia, mut välillä sen kirkkaus melkein tappaa mun silmät. Onneks aurinkolasit on keksitty. Ja silmänpohjakuvaukset on yhtä tuskaa sen kirkkaan valon takia, joka tungetaan sentin päähän silmästä.
7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä (Helin lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon).
Vilkas mielikuvitus on mun toinen nimi, ja mää pohdin tosi paljon asioita. Pohdin, että miks joku ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, mistä se johtuu (menneisyyden tapahtumat ja traumat, tämänhetkinen elämäntilanne, henkilökohtaiset syyt?), ja että ei voi olla kovin onnellinen ihminen, jos tarvii käyttäytyä ikävästi, olla ilkeä ja levittää omaa pahaa oloaan eteenpäin. Keittiöpsykologia, tulevien tilanteiden pohtiminen ja punnitseminen ("what if...?") ja ylianalysointi on mun lempipuuhia. Välittömässä läheisyydessä olevat minulle läheiset ihmiset (äiti, isä, veli, mies jne.) joutuvat sitten näiden mun analysointien kuuntelijoiksi (sori ♥)
8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä.
Kohdassa 6 selitin jo aikalailla, etten siedä kovia, yleensä yllättäviä/säikäyttäviä ääniä. Se jäi sanomatta, että en voi sietää isoista moottoripyöristä lähtevää kovaa pärinää. Se joskus säikäyttää mut niin, että tekis mieli heittää jotain sitä pyörää päin. Että ens kerralla, kun päätät päästellä sitä ärsyttävää pärinää moottoripyörästäs, älä ihmettele, jos löydät häivähdyksen kananmunaa sen hienon Harrikka-logon kohdalta... Konsertit on sitte eri juttu. Sinne mää olen valinnut mennä ja siellä musan kuuluukin soida LUJAA ja bassojen pauhata.
9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.
Taiteesta mää en oikein osaa liikuttua, kun en oo sillä tavalla kiinnostunut siitä, mutta musiikista joo. Jos biisin sanoitukset kolahtaa ja sopii senhetkiseen tilanteeseen, niin saattaa siinä tulvahtaa kosteutta silmänurkkiin, jopa niin paljon, että valuu pari tippaa pitkin poskea.
10. Olen hyvin tunnollinen.
En osaa olla ajoissa missään tärkeissä paikoissa (myöhästyn koulusta, oon työpaikalla joskus ihan viime hetkellä, mutta keikkapaikalla oon liiankin ajoissa, samoin kun nähdään kavereiden kanssa... hyvä minä), teen koulutehtävät viime tipassa ja palautan ne minuuttia ennen deadlinea... Listaa vois jatkaa, joten en ole. Haluaisin olla, mutta oon liian väsynyt sellaiseen. Voi olla, että asiaan tulee muutos, kun työskentelen yksin ja oon vastuussa kaupan avaamisesta...
11. Säikähdän helposti.
Ohhhh yes. Tän takia välttelen vähänkin epäilyttäviä nettisivuja ja Youtube-videoita screamereiden pelossa, kartan kauhuleffoja ku ruttoa, ja pelkään olla yksin kotona. Joka kerta kun tykitän musaa volat kaakossa ja jonkun käsi koskee mun hartiaa äkkiarvaamatta tai nään varjon seinässä, hyppään metrin tietokonetuolista. Oikeesti mää en ihmettelis, jos mun kuolinsyy olis sydänkohtaus säikähdyksen vuoksi. Ihanaa olla minä...
12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.
Todellaki. Useimmiten oon kyl selvinnyt näistä ko. monista asioista siinä lyhyessä ajassa, ja aina kun niin on käynyt, mun olo on ihanan huojentunut. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ahdistaa niin hirveesti, kun on paljon asioita tehtävänä, varsinkin jos jotkut niistä asioista on ikäviä ja vaikeita, jotka tekis mieli siirtää tai jättää kokonaan tekemättä.
13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia).
Huomaan joskus, mutta en helposti. Mun pitää yleensä ite kokea käytännössä se epämukavuus, jotta huomaan, miten asiat vois olla erilailla.
14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla.
Hrrrr. Kyllä vaan. Esimerkkinä nyt semmonen tilanne, että kun koulu ja opettajat hönkii niskaan, ku tarvis tuhannet rästihommat saada tehtyä, työttömyys ja rahattomuus painaa päälle ja tarvis niiden eteen tehdä jotain (työhakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jne.) ja laskuja tarvis saada maksettua olemattomilla rahoilla, niin sitten on maksimaalisen megaketutuksen multihuipennus ja mää lamaannun ja käperryn pienenpieneksi möhkäleeksi sängyn pohjalle.
Joo, joo ja viä kerran JOO. Puhelin on täys muistutuksia ja kalenterissa on kaikki mahdolliset ylhäällä. Varsinkin viime aikoina oon tupannut unohtamaan ei-onneks-niin-tärkeitä asioita, mut asioita kumminkin, ja oon oppinut virheistäni ja laittanut ihan totta kaiken ylös ja hälytykset päälle. Virheidenteon pelko näkyy esim. siinä, kun laskua maksaessa tarkistan kymmeneen kertaan tuhatnumeroisen viitenumeron tai tilinumeron, johon pitää maksaa, tai kun asiakas maksaa suuren summan kolikoilla tai annan asiakkaalle vaihtorahoja, ja kyseiseen summaan liittyy paljon kolikoita. Toisella laskukerralla tunnen stressihien nousevan, varsinkin jos jonossa on paljon ihmisiä.
16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia.
Tykkään Marvelin actionleffoista, mutta siinä se väkivalta ei oo niin pahaa ja ällöttävää räiskintää kuin mitä monissa muissa nykyajan väkivaltaisissa ohjelmissa ja leffoissa. Mää en tietoisesti vältä väkivaltaisia ohjelmia, se tulee pikemminkin alitajunnasta. Jos joku sarja tai leffa Netflixissä on nimeltään väkivaltaisen kuulonen tai se kerrotaan kuvauksessa tai jos erehdyn katsomaan ekan jakson, niin lopetan välittömästi, jos koen, että tästä sarjasta/leffasta ei tuu mulle hyvä mieli. Mää en halua tuhlata aikaa sellaseen, josta mulle tulee negatiivisia viboja.
17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi, kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni.
En oikeestaan. Mää osaan ottaa rennosti vaikka tapahtuiskin tai pitäis tehä kaikkee. Pyrin kuitenkin useimmiten elään päivän kerrallaan. Jos se unohtuu, mun mies kyllä huomaa sen ja neuvoo rauhottumaan, ja se kyl auttaa.
18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.
JOO. Meet Emilia "Nälkäkiukku" L. Diabeteksella on vahvasti osuutta asiaan, nimim. hypoglykeemisenä mun mieliala heittelee sadasosasekunnissa hilpeästä hepulitilasta puhtaaseen vihaan.
19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua.
Luulin pitkään, että ei, mutta kyllä ne sekottaa. Pahinta on, että ne sekottaa vasta jälkikäteen. Muutoksen sattuessa kohautan olkia ja oon ihan "okei, kyllähän tähän ny tottuu", ja niin tapahtuu kyllä, mutta vasta sen päivän-viikon päästä tapahtuvan sekoamisen jälkeen. Todellisuus iskee vasten kasvoja ja pahimmassa tapauksessa tekis mieli paeta siitä tilanteesta, mutta sit rauhotun, pyydän itelleni jonkin aikaa omaa aikaa ja rauhaa, kunnes oon taas fine ja tottunut tilanteeseen. Loppujen lopuks kaikki muutokset mun elämässä on ollut tosi hyviä ja tehnyt hyvää mulle ja tuonut mun elämään uusia ihmisiä ja kokemuksia, ja oon oppinut sekä niistä itse muutoksista että itestäni paljon uutta. Koulutukseen ja työhön liittyvät muutokset, kuten uusi koulupaikka tai työpaikka eivät sekoita mua, muuten kuin hyvällä tavalla. Sillon mua toki jännittää, mutta en mee sekaisin, paitsi jos myöhemmin tulee eteen jotain vaikeuksia tai haasteita.
20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista.
Mää en nyt osaa sanoo, joten en taida.
21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita.
Oon tainnut mainita tästä aiemminkin, mutta joo. Mullistavia ja kuormittavia tilanteita ei voi välttää, jos haluaa elää mielekästä elämää, mutta ikävällä tavalla kuormittavat asiat pyrin aktiivisesti pitämään musta loitolla.
22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti.
Mää en oo juuri ikinä kilpaillut, paitsi kerran kun osallistuin Pyörre-tanssikisan soolo-osuuteen ja se meni todella huonosti. En ikinä ollut tanssinut niin huonosti, en jostain syystä pysynyt rytmissä ja esiintymisbiisi häiritsi myös, koska oli mun mielestä liian hidas. Eli joo, alan täristä ja suoriudun huonommin. Toinen oli tuote-esittely koulussa. Vaikka mulla oli apuna tukisanat ja olin harjoitellut esitystä, se ei menny todellakaan niinku piti. Oli tosi ontuvaa ja vaikeeta olla siä kaikkien edessä.
23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
Ööö. Ujo olin ihan pienenä, menin aina äidin taakse piiloon, kun piti tervehtiä sukulaisjuhlissa äidin enoja. Koulussa sain aina kavereita, enkä ikinä joutunut olemaan yksin, mut ujo mää olin esim. jos piti tehä töitä luokan poikien kanssa. Herkkänä mua on varmaan pidetty aina, ja tähän asti oon pitänyt sitä ärsyttävänä, koska herkkä-sanalla on vähän negatiivinen kaiku. Ihan ku olisin heikko enkä kestä mitään enkä osaa käsitellä asioita. Nyt kun tää erityisherkkyys-aihe on ollut tapetilla viime aikoina, en pidä sitä enää niin pahana, koska meitä on monia muitakin.
PISTEYTYS
Laske kuinka monta totta-vastausta annoit. Jos vastasit totta 12 tai enempään kysymyksistä, olet todennäköisesti hermojärjestelmältäsi erityisen herkkä. Toisaalta vaikka olisit vastannut ”totta” vain muutamaan kysymykseen, mutta ne ovat todella vahvasti totta, saatat silloinkin olla erityisherkkä. Tiedät itse parhaiten oman kokemuksesi, joka on totta Sinulle.
Jos nyt oikein laskin, niin sain 16 kyllä-vastausta. Hienointa tässä on se, että me, joilla on erityisherkkyyttä suonissa, olemme sitä kaikki omilla tavoillamme. Ei oo olemassa yhtä ja samanlaista erityisherkkää, niin kuin ei oo olemassa yhtä ja samanlaista ihmistä.
Jos epäilette itsellänne olevan näitä samoja piirteitä, niin kopsatkaa pois ja tehkää vaikka omaan blogiinne samanmoinen pohdinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti