Haikeissa ja romanttisissa tunnelmissa täällä... Kuuntelen meiän hääsoittolistaa (osa biiseistä tässä postauksessa, kuunnelkaa toki) ja sain just tokavikan hääpostauksen lähes valmiiksi. Koska Linux on lievästi sanoen kakka käyttis, blogin kirjottaminen ja postauksien asettelu on välillä tuskaa, ja sen vuoksi jouduin käynnistämään läppärin rakkineen, jotta saan aseteltua hääpostauksen julkaisukuntoon.
Pitkästä aikaa mulla on monta asiaa, jota odottaa. Ens viikolla alotan työt siä vaatekaupassa. Sunnuntaina mennään moikkaamaan Essiä Laukaaseen, ja sen jälkeen mulla on talviloma. Huhtikuun lopulla ensi-iltaan paukahtaa kolme vuotta odotettu Avengers 2. Sitten onkin hups vaan jo toukokuu, ja enää kuukausi koulua tai no, työharjottelua. Pahasti näyttää siltä, että tääkin vuosi on kohta puolivälissä ja vielä nopeammin loppupuolella ja onkin jo vuosi 2016. En olis uskonu, että se on totta, että aika kulkee sitä nopeammin mitä vanhemmaks ehtii.
Mulla iski taas pitkästä aikaa se tuttu epiphany, että kuinka upee ja paras ja ihana Michael Jackson on (tai no, oli). Oon jytännyt sen biisejä viime päivinä hitaina aamuina ja kun oon tullut töistä kotiin. Siinä on kyllä yks upeimmista artisteista, joka on ikinä elänyt. Oon kuunnellut sen musiikkia valehtelematta melkein koko ikäni enkä oo enkä ikinä tule kyllästymään siihen. Just can't get enough.
Dream Theaterista pläjähtikin mieleeni, että en nyt tiedä haluaako pikkuveikka nyt niin kovasti, että mainostan täällä, mutta siitä on tullut mulle myös nyt kohtalontoveri. Veikalla todettiin vähän aika sitten diabetes. Siitä oonkin jo pariin otteeseen blogissani jo avautunut. Että jos mää en ennen ollut sen mielestä ärsyttävä, niin nyt tuun olemaan entistä kauheempi, kun kyselen joka minuutti sen oloa ja käsken mittaamaan ja syömään ja juomaan ja syömään ja juomaan. Sorry, bro.
Saatiin myös myöhässä huikee häälahja: Keijo sai uuteen PS4:ään pari ohjainta lisää ja mää Singstar Suomibileet. Ensin olin vähän, että joo hyi ei mitään suomibiisejä, mut siellä olikin aika montakin hyvää laulukipaletta:
Ihan liian ihana biisi, jota en ihan oikeesti voinut laulaa kyynelehtimättä. En tiä onks teillä semmosta, että kun joku biisi itkettää, niin sitä ei vaan pysty laulamaan. Kai se on harjottelukysymys, että osaa laulaa ilman, että itketys häiritsee. Muita biisejä, joita tykkään laulaa (paino sanalla laulaa), oli Kasmirin Vadelmavene, Lorden Royals, Nopsajalan Lupaan Olla ja Aviciin Hey Brother.
Mää harvoin julkaisen kahta postausta samana päivänä, mutta kun nyt kerrankin kirjoituttaa ja juttua lentää, niin why not? Keskiyöllä sitten lävähtää vähän romantillisia otoksia teidän silmillenne, hope you guys enjoy! Stay tuned.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti