sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

For once some great news!

Vastoin kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä ja luonnonlakeja tämä sunnuntai oli kerrassaan upea päivä.
 

Yöllä Tohtori oli tehnyt kaikista eurooppalaisista aikamatkaajia ja siirtänyt kelloja tunnilla eteenpäin. Heräsin siitä huolimatta ajoissa, taioin väsyneennäkösen naamani edustuskuntoon ja tein oman henkilökohtaisen ennätyksen väkertämällä kahdessa minuutissa nutturan. Otsiksen kanssa meni kylläkin vartti, että se kompensoinee muuten ällistyttävän nopeeta toimintaani. Oltiin kerrankin ajoissa kokouksessa ja saatiin kuunnella tärkeää ja rohkaisevaa asiaa. Sitten riensin erääseen myöskin todella tärkeään tapaamiseen, nimittäin työhaastatteluun. Kyseessä on vaatekauppa, joka avataan tänne meiän pieneen pikkukaupunkiin, ja he etsivät lauantaityöntekijää keväälle ja kesälle on mahdollisesti tiedossa lisää tunteja. Ja...
 
Mää sain sen paikan! Olin kerrankin elämässäni oikeessa paikassa oikeeseen aikaan, mistä olin jo enemmän kuin innoissani, mutta nyt oon niin ilonen ja helpottunut taas, että ratkeen! Mikään ei voi pilata tätä.


Onnistuneen haastattelun jälkeen Keijo ja Emppa väsäs ihanat ruuat, joista en nälkäsenä ehtinyt ottaan kuvaa: kanafileepihvejä pestolla ja savujuustokastikkeella, riisiä ja fetasalaattia. Maha täynnä kaaduin sänkyyn ja sain nukuttua vähän viikolla kertyneitä univelkoja pois. Kun heräsin ja tajusin, että saisin kohta olla yksin koko talossa, näin mahdollisuuteni. Avasin koneen, kirjauduin Bloggeriin ja löin Spotifyn soimaan.
 

Eilinenkään ei ollut ollenkaan paha: veli kävi meillä taas hirmuisen peliarsenaalin kanssa, ja jätti jopa yhden konsolin jälkeensä. Syötiin jättimäärä siipiä ja sitten bättlättiin perinteisesti Metallican ja World Tourin biiseillä. Matiaksen ansiosta meillä on nyt myös Nintendo Wii ja vuonna nakki ostamani Michael Jackson: The Experience. Tanssittiin muutama biisi ja hikoiltiin pari(kymmentä) litraa. Kuviahan en muistanut ottaa, mut Matias otti salaa videota meiän tanssista, ja sitä ei näe kukaan. Koskaan. Piste.


Nyt liityn mieheni seuraan katsomaan ja jännäämään, mihin vaikeuksiin Michael Scofield veljineen taas joutuu. Upeeta alkavaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti