Häämekko
En muista yhtään kerroinko keväällä yksityiskohtia mekon hankinnasta, mutta kertaushan on opintojen äiti vai miten se meni?
Unelmieni häämekko löytyi vain pari päivää kihlauksen jälkeen Facebookin kirppikseltä ihanan edulliseen hintaan. Ihastuin oitis merenneitomaiseen helmaan ja kauniisti laskostettuun miehustaan. Silloinen omistaja oli kotoisin Ylitorniosta, joten sovitus ennen ostoa ei ollut mahdollista. Kyselin mittoja ja verrattiin niitä omiin mittoihini äidin kanssa. Mittanauhan mukaan mekko vaikutti sopivalta ja otettiin riski ja ostettiin se, koska se kuitenkin oli niin edullinen. Jos se ei oliskaan ollut sopiva, niin alle 200 euron hinta ei olis paljoo kirpaissut,
Mekko saapui Matkahuoltoon toukokuun puolessavälissä ja riennettiin äidin kanssa riemusta kiljuen noutamaan sitä. Ajettiin vauhdilla kotiin sovittamaan sitä ja...
SE OLI TÄYDELLINEN.
Siltä varalta, että kylmä keli yllättäis, halusin ostaa mekkooni sopivan boleron.
Tämä yksinkertainen, mutta täydellinen yksilö löytyi Tullintorin Morsiusgalleriasta. Juuri silloin, kun ostin tuon, liikkeessä oli kaikki tai ainakin suurin osa tuotteista 30 % alennuksessa, joten pääsin vaatteiden suhteen monessakin suhteessa halvalla!
Mulla oli mukana myös mukavammat 20 €:n varakengät siltä varalta, että mulle syntyy tuhannen rakot varpaista nilkkoihin, jalat puristuu kuoliaaks ja veri lakkaa kiertämästä noissa. Niitä ei sit kuitenkaan tarvittu, koska noilla jaksoi olla koko päivän.
SE OLI TÄYDELLINEN.
Oikeesti se sujahti mun päälle kuin se olis ollut mulle tehty. Osassa näistä kuvista mulla on äidin väkertämä pikainen pikakampaus, jotta saatiin jonkinnäköstä
esimakua tulevasta hääasukokonaisuudesta.
Bolero
Siltä varalta, että kylmä keli yllättäis, halusin ostaa mekkooni sopivan boleron.
Tämä yksinkertainen, mutta täydellinen yksilö löytyi Tullintorin Morsiusgalleriasta. Juuri silloin, kun ostin tuon, liikkeessä oli kaikki tai ainakin suurin osa tuotteista 30 % alennuksessa, joten pääsin vaatteiden suhteen monessakin suhteessa halvalla!
Kenkulit
Kengät löytyi melkolailla viime metreillä pitkien etsintöjen ja jäätävän stressipeikkoilun
jälkeen Tullintorin kenkäliikkeestä. Koska sulhanen on säkällä mua sentin pidempi kengillä enkä muutenkaan oo juuri koskaan ollut mikään korkkarityttö (plus että sain lähiaikoina tietää jalkaterapeutilta, että diabeetikko ei sais pitää 4 cm korkeampia
korkoja, eli hyvä vaan, sain vielä hyvän syyn olla pitämättä korkeita korkoja!), halusin satiiniset valkoiset kengät pienellä korolla. Ihan
mekonvärisiä kenkiä ei löytynyt, mutta oikeat prinsessakengät ja juuri oikeanlaisella parin sentin korolla.
Kengät saivat osakseen kuraa, ällöjä ruohokökköjä ja muuta saastaa
metsäkuvaussessioiden aikana. Kai se kuuluu asiaan, sillä kuulin
myöhemmin häissä eräältä ystävältä, että hänen omat valkoiset hääkenkänsä olivat
päivän päätteeksi ihan ruskeat! Eli ei kannata kauheita rahoja heittää
hääkenkiin, koska ne ei sitten oo enää koskaan valkoiset vaikka ne
kuinka jynssäisi. Keijo pesi noi häitä seuraavalla viikolla sen työpaikalla joillain
himopuhdistusaineilla, jotka on oikeesti tarkotettu autoille ja kyllä ne
oli taas melkein kuin uudet! Korot on rusehtavat ja ne tuoksuu autolle, mut parempi sekin kuin ei mitään!
Mulla oli mukana myös mukavammat 20 €:n varakengät siltä varalta, että mulle syntyy tuhannen rakot varpaista nilkkoihin, jalat puristuu kuoliaaks ja veri lakkaa kiertämästä noissa. Niitä ei sit kuitenkaan tarvittu, koska noilla jaksoi olla koko päivän.
Korut
 |
| Hiuskoriste - GreenWhale Accessories. Lila lisäke - Hairmail. |
 |
| Korvikset - Bijou Brigitte. |
 |
| Helmirannekoru - Bijou Brigitte.
Mää en yleensä käytä helmikoruja, ja ensin haaveilin hopeakoruista, koska ne on mun juttu, mitä tulee koruihin. Kuitenkin kun kiedoin ranteeseeni äidin helmikaulakorun sovittaessani pukua, lämpesin ajatukselle, että pitäisin korvissani ja ranteessa helmiä. Bijou Brigittestä löysinkin ihanat hääkoruni, joille saattaa löytyä ehkä vielä tulevaisuudessakin käyttöä...
Mää olin jo alkuun sitä mieltä, että en käytä huntua, koska se peittäisi mun hiukset. Kuitenkin se jäi kalvamaan mun mieltä ja bolero-ostoksilla ollessa mietittiin vielä äidin kanssa, että pitäskö mun sittenkin hankkia huntu. Huntu jäi harkinnaksi, koska GreenWhalesta bongasin sit mun upean hiuskoristeeni korostamaan kampaukseni juhlavuutta. Saa nähä, että käytänkö sitä enää koskaan...
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti