Mää en rehellisesti sanottuna enää muista häitä edeltävästä viikosta enkä mistään muustakaan paljoakaan. Olin koulussa normaalisti alkuviikosta, mut enhän mää mihinkään jaksanut keskittyä, järjestelin viime hetken juttuja, ja stressasin ja harrastin rankkoja mielialanheitteilyitä. Muutama erityiskivaisa juttu kuitenkin tapahtui ja haluan jakaa ne teidänkin kanssa. Heitän tänne myös muutaman sähköpostissa muhineen preview-kuvan.
Sitten koitti kaksi tuntia ihanuutta ja onnen- ja surunkyyneliä eli Tähtiin Kirjoitettu Virhe. Leffa kertoo kahden syöpäpotilaan kauniin rakkaustarinan. Mää vähän pelkäsin, että mun Doctor Whon pilaamat ja turruttamat kyynelkanavat eivät kuitenkaan falskaisi tämän leffan aikana, mutta vielä mitä. Koko loppuaika leffasta oli yhtä itkua ja the feels the feels-vuoristorataa.
Silti, mää todellakin haluan nähä tämän uudestaan ja PIAN. Mulla on aina yleensä tällasten itkuleffojen jälkeen sellanen tyhjä ja maansa myynyt olo, mutta ei tämän jälkeen. Tässä leffassa oli kaikkea: naurua, hyvää huumoria, hyvin rakennetut dialogit, ihanat hahmot ja kaunistakin kauniimpi rakkaustarina.
Loppuilta meni mukavasti Suskilla iltateen ääressä turistessa. Kiitos vielä ihanille tytöille ihanasta viimeisestä neiti-illasta!
.jpg)
Hääautona meillä oli luonnollisesti Keijon ehdoton suosikkiauto eli BMW. Meillä piti ensin olla valkoinen hääauto, josta olin aivan innoissani, mutta se ei sit tietysti onnistunutkaan. Mut ei siinä mitään, kyllä toi laavanharmaakin oli aivan upea ja kulki sulavasti. Sillä me ajeltiin akselilla Tampere-Teisko-Längelmäki perjantaina ja lauantaina. Ja mää tein kyllä hyvin, kun kysyin heti koulujen alettua häitä edeltävän perjantain vapaaksi, koska se päivä oli pelkkää autolla paahtamista paikasta toiseen ja viimeisiä järjestelyjä.
Mun hääkampauksen te ootte nähneet jo, mutta ei mun pehko pahannäkönen ollut senkään jälkeen, kun purin kampauksen.
Viimeinen neiti-ilta
Sillä aikaa, kun Keijoseni vietti mun veljen ja meiän miespuolisten kavereiden kanssa viimeistä poikamiesiltaa, Saila ja Suski haki mut häitä edeltävänä keskiviikkona alkuillasta ja mää en tiennyt yhtään mitä likat oli keksinyt mun pään menoks. Ensin mun piti käydä apteekissa ja ostaa rakkolaastareita, ja sit tytöt osti mulle Tigeristä tän söpsöyden, joka piti olla mulla loppuillan päässä.
Tässä kohtaa en vielä tiennyt mikä ihme mulla on päässä, siksi ilme on vähän väkinäinen ja kauhunsekainen. Otin ton hienouden mukaan häihinkin ja otettiin muutamat hassuttelukuvat!
Sitten koitti kaksi tuntia ihanuutta ja onnen- ja surunkyyneliä eli Tähtiin Kirjoitettu Virhe. Leffa kertoo kahden syöpäpotilaan kauniin rakkaustarinan. Mää vähän pelkäsin, että mun Doctor Whon pilaamat ja turruttamat kyynelkanavat eivät kuitenkaan falskaisi tämän leffan aikana, mutta vielä mitä. Koko loppuaika leffasta oli yhtä itkua ja the feels the feels-vuoristorataa.
Silti, mää todellakin haluan nähä tämän uudestaan ja PIAN. Mulla on aina yleensä tällasten itkuleffojen jälkeen sellanen tyhjä ja maansa myynyt olo, mutta ei tämän jälkeen. Tässä leffassa oli kaikkea: naurua, hyvää huumoria, hyvin rakennetut dialogit, ihanat hahmot ja kaunistakin kauniimpi rakkaustarina.
Loppuilta meni mukavasti Suskilla iltateen ääressä turistessa. Kiitos vielä ihanille tytöille ihanasta viimeisestä neiti-illasta!
Hääpaikka
Meidän kaunis maalaisromantillinen hääpaikka sijaitsi Längelmäellä, ja siellä me poikettiin pariin otteeseen ennen häitä: ekan kerran huhti-toukokuussa ja toisen kerran elokuussa mun vanhempien kanssa. Paikan emäntä oli aivan ihana ja paras, ja me oltiin tiiviissä yhteistyössä pitkin kevättä ja kesää.
Hääkutsu
Kaikki kutsut eivät olleet ihan samannäkösiä. Osassa oli rakkaus-paperi vaakatasossa alareunassa ja liloja nauhoja oli satiinisia, joista osa pilkullisia sekä organza-materiaalista, mutta väri oli tietysti kaikissa sama, samoin noi mun askartelemat sydämet, vihreä organza ja lila satiiniruusu. Kutsujen lähettämisessä meinasi tulla tuttuun tapaan kiire, mutta kaikki saatiin perille ajoissa ja lähes kaikki kutsutut saatiin paikalle.
Hääauto
Mun hääkampauksen te ootte nähneet jo, mutta ei mun pehko pahannäkönen ollut senkään jälkeen, kun purin kampauksen.
Ja noi kikkurat pysyi upeina yönkin yli! Iltapäivällä noi oli tosin jo aivan takussa ja illalla ennen nukkumaanmenoa meni varmaan puol tuntia, että sain ne auki (ja lähti samalla puolet pehkosta).
Innostuin myös pitkästä aikaa leikkimään iPadin Megaphotolla.
Hehee joo tsorppa, tää oli aika turha postaus. Luckily vielä on syyslomaa jäljellä...
PS. Meille tulee huomenna (tai tänään) kyläilemään tämmönen aivan ihana ja sulonen pakkaus. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti