The Best of Doctor Who 50th Anniversary Special.

SPOILERIVAROITUS: Älä missään nimessä lue tätä, jos et ole nähnyt vielä(kään) tätä jaksoa etkä halua tietää MITÄÄN ennen kuin katsot. Tai jos sua ei kiinnosta koko sarja muutenkaan, niin ei kannata tuhlata vuotta elämästään tämän lukemiseen.

DOCTOR WHO'S 50TH ANNIVERSARY SPECIAL = naurua, draamaa, onnenilonhaikeudenkyyneleitä, yllätyksiä ja mahtavuutta.

Nyt kun jakson ensiesiintymisestä on tasan kuukausi, olisi varmaan korkea aika käydä läpi, että mitäs mahtavuutta sieltä Steven Moffatin nerokkaista aivoista muotoutui meidän nähtäväksi.

Ensinnäkin. Tässä mun fiiliksiä heti jakson jälkeen: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ DAVID TENNANT JA MATT SMITH YHDESSÄ SONIC SCREWDRIVEREIDENSA KANSSA ASDFGHJKL ROSE BAD WOLFFINA ÄÄÄÄÄÄÄÄ SIIS MITÄ TÄÄ ON ASSFFG THE FEELS THE FEELS HUIKEUTTATÄYDELLISTÄMAHTAVUUTTA ja oho mun aivot räjähti.

Siis määhän sekosin jo tunnarin pärähtäessä ruutuun, ja ihan ymmärrettävästi, koska se oli alkuperäinen theme song, joka jo 23.11.1963 alkoi soida onnekkaiden brittien mustavalkotelkkareissa. Alkutekstitkin riitti aiheuttamaan tunteita, koska David Tennant ja Billie Piper.

Mulla oli tietynlaisia odotuksia ja oletuksia ton jakson suhteen. Muun muassa se, että tulisimme näkemään Rosen kanssa rinnakkaisuniversumiin jääneen 10. Tohtorin metakriisin (tunnetaan myös nimillä The Doctor 2.0, 10.5 tai Tentwo, ihan sama), emme alkuperäistä, koska Tohtori ei voi kulkea oman aikajanansa yli ja plääplää. Varsinkin, koska trailereissa Kympin tukka oli aika litissä eikä semmonen ihanan piikikäs ja pystyssä uskoin vakaasti, että 11 päätyy jotenkin vahingossa sinne rinnakkaisuniversumiin tai sitten hän käy hakemassa 10:n sieltä apuun.

Mutta ei, koska oman aikajanan yli kulkeminen ei olekaan mahdotonta, 10 oli ihan omana itsenään ja Rose ei ollut Rose. Olin todella iloinen ja yllättynyt, että kyseessä oli aito ja alkuperäinen 10. Tohtori, mutta Billie Piperin osuus oli pieni pettymys.

©

Hän ei ollut Rose, tai oli, mutta hän toimi Moment-nimisen "aseen" interfacena, joka sitten yritti saada War Doctorin tulemaan järkiinsä. Kukaan muu ei voinut nähdä häntä paitsi War Doctor. Onneksi hänessä oli niitä tuttuja rosemaisia piirteitä ja hänen luomistaan katseista 10:iin päin on selvästi havaittavissa rakkaudensekaista ikävää. En myöskään arvostanut kuningatar Elisabethin sisällyttämistä stooriin mukaan, koska... No, kyl te tiiätte. Tosin hienosti Moffat selvensi kaikki kuningatar Elisabeth-läpät aiemmista jaksoista, mutta muuten... Ei. Was it really necessary? Sori vaan, jos joku on toista mieltä.

Kolmaskin Tohtori oli läsnä: John Hurtin War Doctor, joka selventää 8:nnen ja 9:nnen Tohtorin pimentoon jääneen regeneroitumisen. Mää luulin häntä karun ulkonäkönsä ja "Name of the Doctorin" takia kamalimmaksi pahikseksi sitten dalekkien. Aika varmasti moni muukin luuli. MUTTA EI. Koska hän ei vielä ollut tehnyt lopullista ratkaisuaan Gallifreyn ja Aikasodan suhteen, hän oli todella SYMPPIS. Tykkäsin siitä aivan älyttömästi! Itse asiassa tän jakson jälkeen jäin kaipaamaan häneltä lisää Tohtorina esiintymistä, mutta se ei taida enää onnistua.

SITTEN. 10:n ja 11:n kohtaaminen. Hetki, jota odotin ehkä eniten ja joka oli just sitä mitä voi vaan kuvitella! Oikeastaan kaikkien kolmen Tohtorin kohtaaminen aiheutti suuria nauruhepulikohtauksia.

11 naureskelee, kuinka laiha hän oli edellisessä inkarnaatiossaan. 10 nimittelee 11:tä Chinnyksi eli Leuaksi ja niin mäkin nykyään. 10:n Converset joutuvat 11:n huomautuksien kohteeksi ("tossut"/"sand shoes"). Ja pitihän se fetsi saada Tennarinkin päähän!

©

War Doctor saapuu paikalle ja luulee 10:ä ja 11:tä ensin Tohtorin matkakumppaneiksi. Kun selviää että molemmat olevat Tohtoreita, War Doctor uskoo itsellään olevan keski-iän kriisi, koska 10 ja 11 ovat niin nuoria. Tätä kohtausta ei vaan voi katsoa nauramatta!

Luulin, että 10 ja 11 eivät tulisi toimeen keskenään, mutta kyllä, alkukankeuden jälkeen he olivat kuin veljekset. Okei, olis tosi outoa olla tulematta toimeen itsensä kanssa... Unohdan tän faktan liian usein. Doctor Who, y u so complicated?

©

Clara oli jaksossa ihana topakka itsensä. Kun Tohtorit sonicceineen yrittää skannata itsensä ulos vankisellistä, Clara vain työntää oven toiselta puolelta auki tokaisten tyynesti, että se ei edes ollut lukossa. Typical.

Mietin myös useasti, että olisi ollut huippua nähdä Claran ja Rosen kohtaaminen! Se olisi ihan yhtä hyvin voinut olla toisinto Rosen ja Sarah Jane Smithin kohtaamisesta jaksossa School Reunion. Itse asiassa se olisi ollut just sitä ja lisempää ottaen huomioon Rosen ja Claran luonteet. Kaiken kissafaittaamisen ja sass banterin jälkeen he olisivat ystävystyneet ja naureskelleet makeasti omien Tohtoreidensa maneereille. Se se olis ollut hianoo.

©

Kaikki jaksoon lisätyt easter eggit eli viittaukset aiempiin jaksoihin ja hahmoihin olivat kaltaiselleni fanitytölle mahtavuutta mahtavuuden perään. Amyn ja Roryn kuvat Black Archivessa, River Songin joukkotuhoase eli punaiset korkokengät, 4. Tohtorin pitkä värikäs kaulahuivi Kate Lethbridge-Stewartin avustajalla, Captain Jack Harknessin time vortex manipulator, 10:n timey wimey detector kaikkien aikojen lempparijaksostani Blinkistä, Amyn pyöreät silmälasit ja pinwheel kuin myös paljon juttuja Classic Whosta. Kaikki oli rakennettu niin loogisesti (sana logiikka ei kuvaa parhaiten Tohtoria, mutta whatever) ja koko jaksossa oli paljon kaikkea, ettei niitä edes huomaa ekalla katselukerralla.

Kun Clara ja Rose saavat pojat tulemaan järkiinsä Gallifreyn Aikasodan suhteen ja estämään kauhistavat tapahtumat, ruudussa voitiin havaita kaikki 12 Tohtoria, no wait...

Sneak peek 12. Tohtorista!

AND DON'T EVEN GET ME STARTED WITH TOM BAKER. Siis legendaarinen 4. Tohtori teki pienen cameon museon kuraattorina! And along came happy tears.


Myös tämä kohtaus sai jotakin nyrjähtämään sydämessä... Itse asiassa nyrjähti nyt uudestaan.

©

©

©

Varmasti moni muukin on miettinyt, että koska Matt Smith on tuntunut saavan kaikki tajunnanräjäyttävimmät, koskettavimmat ja itkettävimmät jaksot, mitä Peter Capaldin 12. Tohtorille muka voi jäädä? Mutta kyllä, tämän jakson tapahtumat mahdollistivat ainakin seuraavat 50 vuotta lisää Doctor Whota!

From the man who regrets and the man who forgets to Gallifrey falls no more. My heart is so full. Thank you, Moffat and cast & crew.

Ps. 11:n regeneroituminen tj 8.

PPS. Pliis Moffat ja muut, tehkää KERRANKIN edes yksi jakso, jossa ei tapahdu MITÄÄN kamalaa. Tohtori ja Clara vaan hengailis jossain rennosti (no okei, Amy, Rory ja Tohtori hengaili piknikillä Manhattanilla and look what happened there (joo vieläkin liian aikasin, ei pysty puhumaan siitä)) ja ne menis vaikka johonkin monta vuotta sitten pidettyyn legendaarisen artistin konserttiin, tai menis kattomaan jotain menneisyyden merkittävää tapahtumaa tai jotain, ihan mitä vaan mihin ei liity pahisalieneita vaan pelkkää aikamatkailua. YRITTÄKÄÄ EDES.

(Kuvat ja tietolähteet: Buzzfeed.)