Dreaming wide awake.

Moro morjestaa! Heti alkuun ilouutisia: sain tietooni, että Doctor Whon jouluspesiaali (ja Matt Smithin lähtö, eli vois vaikka kuolla) tulee Suomessa JO 29.12! Jee, mun ei tarvitse varoa Twitteriä ja Tumblria ku VAIN 4 päivää! (okei mää oon vältellyt Tumblria jo ihan muutenkin varmaa kuukauden, koska jos mä meen sinne, niin mää en lähde sieltä ikinä nimim. kuusikin tuntia voi mennä Tumblria selatessa...)

Tulipas sekava aloitus. Sori. Nyt on ollut niin sekava ja väsyny päiväkin, ettei koskaan.

Mut ihan oikeesti mää kerron teille Viking Gracesta ja meiän miniristeilyreissusta! You ready?

Tää oli oikein iloinen yllätys, mää nimittäin en tykkää yhtään marianneista.

Mää ja Matias saatiin oma rauha oman hytin muodossa. Äidin ja isän hytti sijaitsi oikeesti ihan koko laivan toisessa päässä. Tuli aina pienen kävelylenkin tuntu siinä, ku piti hakee sieltä jotain, joka ei mahtunut omaan laukkuun tai kun mentiin muuten vaan käymään siellä.

Itse laiva oli aikas upea. Laiva vielä kiilsi uutuuttaan ja maailman suurin tax free-myymälä, Shopping World, oli ainakin kaks kertaa isompi kuin vanhempien laivojen tax freet.

Siellä oli tietty lapsille oma pallomeri ja muut perussetit, mutta oli myös Teens-hengailutila teineille. Siellä oli Fatboy-säkkituolinurkkaus ja 4 tv:tä, joista yhdessä pyöri joululeffoja, ja kolme Xbox 360-konsolia. Eli mulle ei niin mitään.

Noi härpäkkeet liikkui kokoajan ylös alas ja vaihtoi väriä. Illalla näytti coolimmalta kuin päivänvalossa.

Ruoka oli ihanaa ja mää söin varmaan viikon edestä ruokaa. Aamiaisbuffet oli jo maksettu, mutta illalliset ja muut syötiin Sweet & Salty-nimisessä ruokapaikassa. Siellä saa ottaa niin paljon ruokaa ku haluaa ja hinta määräytyy annoksen painon mukaan.

Kyllä, toi oli mun annos. Oli varmaan isompi ku iskän annos! Plus mulla oli oikeesti nälkä, kädet täris, näköö haittas ja sitä rataa. Ja voi kyllä, mää söin koko ton kasan! (ja lihoin tuhat kiloa jee) No okei Matias autto vähäsen.

Seuraavana Shopping World. Selvisin oikein hienosti hajuvesi- ja muista kosmetiikkahoukutuksista sekä Converse-hyllyjen ohitse ilman, että mitään tarttui mukaan, kunnes silmien eteen osui alevaaterekki...

Tekstissä lukee: Everything u can imagine is real. Therefore, DOCTOR WHO ON TOTTA JA TOHTORI ON OLEMASSA. Ni.

Joo. Mää en ikinä osta vaatteita laivalta, mut kai sitä menee sekasin, kun vaaterekissä lukee -60%. Mukaan lähti 3 paitaa ja musta neuletakki ja pieni laukku iltaa varten. Plus karkkia, pähkinöitä ja limsaa.

Meillä kesti shoppailut pikkasen liian pitkään ja meinas tulla kiire, koska piti mennä valmistautumaan Poets of the Fallin keikkaa varten! Mää päädyin jo kotona pakatessa mun ehdottomaan suosikkiasuun.

(kuva on otettu keikan jälkeen, siks on pientä räjähdystä havaittavissa hiuksissa ja naamassa)

Tää on ollut kyllä monikäyttöinen mekkonen. Ensiesiintyminen oli ylppäreissä, sittemmin konvassa ja tää oli nyt toinen kerta, kun tää oli mun päällä keikalla.

Kello löi 12 ja sit lähti armoton tykitys!

Olen aivan älyttömän iloinen, että päästiin jopa näinkin lähelle lavaa. Tällä kertaa se ei ollut edes tarkoitus. Ei vain siksi, että näin Markon ehkä mahtavimmat ilmeet ja eleet, mutta sain näinkin "tarkkoja" kuvia tolla mun ihan onnettomalla kameralla!

Mietin hetken, että olisko pitänyt tehdä tästä keikasta oma postaus, mutta koska mää en oo kuunnellut Poetsia pitkiin aikoihin kunnolla ja vasta puolivälissä pystyin toteamaan, että kyllä, olen kuullut tämän biisin, niin en vaan kehdannut tehdä. Ehkä ens keikasta sitten, kun alan nyt tästä keikasta innostuneena tutustua (ja minut tuntien myös rakastua) tähän bändiin uudelleen. No oli heti alussakin biisejä, jotka tiesin, mutta ei ollut mitään hajua esim. esitettävän biisin nimestä. Hyi häpee. Olis pitänyt valmistautua paremmin! (no ku Spotifyssä on vaa kourallinen PotF:n biisejä... joo seliseli)

Esitettyjä biisejä, jotka tiesin jo entuudestaan, olivat tietenkin Lift, Carnival of Rust, Late Goodbye, Illusion & Dream ja Locking Up the Sun. He esittivät myös biisit Cradled in Love, Diamonds for Tears, Dreaming Wide Awake, The Distance, Running Out of Time, Show Me This Life ja Temple of Thought. Osan noista oon varmasti kuullut jossakin, mutta kuten sanottu, biisien nimistä ei ollut mitään tietoa.

Markon ääni, EI HYVÄNEN AIKA. Ei semmosta oo kellään! Puheääni on semmonen hurmaavan matala, mutta lauluääni varioi rokkityylisestä miehekkääseen falsettiin. Ai vitsi, semmosta karkkia mun korville taas. ♥

Toinen oli sitte Markon esiintyminen. Se oli ihan hullu ja kaikenlaisia ilmeitä ja eleitä nähtiin = OH YES, ME LIKEY A LOT. Äijillä oli semmonen meininki lavalla, että teki mieli hypätä mukaan pitään hauskaa niiden kanssa! Oh wait, niinhän me tehtiinkin. No ei nyt hypätty lavalle vaan pidettiin hauskaa noiden kanssa! Marko ja muut otti jatkuvasti kontaktia yleisöön, etenkin eturivin naisfaneille.

Markon pitäessä hetken taukoa koko muu bändi esitti instrumentaalina biisin nimeltä Rogue.

Oikeesti. PURE AWESOMENESS, no sorry no... PERFECTION.

Johtopäätös kaikesta: Poets of the Fall on bändi, joka tulisi ehdottomasti nähdä livenä! Monipuolisuutta, räjähtävää energiaa, viihdyttävää esiintymistä ja puhdasta mahtavuutta. Suosittelen lämpimästi! ♥

Keikan jälkeen olin taas pienessä euforiatilassa, mutta vain pienessä (Hurtsin jälkeen mikään ei kai enää tunnu miltään). Baarin meiningistä "ahdistuneina" lähettiin Matiaksen kanssa vaelteleen ympäri laivan käytäviä. Baarit oli täynnä elämää, kun taas muualla oli ihan kuollutta. Nähtiin ehkä pari hassua ukkelia pelailemassa rahapelikoneilla ja jonkun random porukan pienessä pelitilassa (jossa oli mm. pari rallipeliä, air hockey ja 3 kouralaitetta). Mää käytin tilaisuuden hyväksi kuvailemalla vähäsen.

Kamera lipes kädestä ja tippu lattialle. Se ottikin vahingossa kuvan ja tässä tulos.

Joskus 2.30 maissa mun jalat kuoli (oon mäkin tosinainen, ku en kestä olla enää korkkareilla) ja kävin vaihtamassa Converset jalkaan. Äiti soitteli ja kysy, että lähettäiskö iltapalalle. Ei ollut sitten yhtään nälkä (tein vieläkin kuolemaa siitä aiemmasta "iltapalasta"), mutta ku äiti mainitsi, että siellä Sweet & Salty-pleississä oli jotain raikkaita voileipiä, nii oho, nälkä alkokin tehdä tuloaan.

Sitten meiän tiet eros ja mentiin kohti omia hyttejä ja nukkumaan. Tai no, äiti ja iskä varmaan meni, mutta mää ja Matias niin... Ei. Ei vaan ei.

Mää nukuin alapetissä, koska vihaan niitä laivan sänkyjen tikapuita ja yläsänkyyn kapuamista. Matias meni vastapäiseen yläpetiin. Me kuunneltiin musiikkia ja naurettiin ihan tyhmille jutuille. Siis sitä naurun määrää... Me alettiin nukkua varmaan vasta klo 4-5 Suomen aikaa, tai no Matias varmaan alkoi. Mää pyörin ja hyörin ja turhauduin. Nukun aina huonosti, kun oon poissa kotoo, ja nyt nukuin putkeen tunnin, tai säkällä kaks. Ja aamulla olo oli just sen mukanen. How refreshing.

Heräsin siis joskus vähä vaille 9 ja kiirehdittiin syömään aamupalaa, jota mun ei tehnyt yhtään mieli. Silti lappasin lautasen täyteen pekonia ja munakasta, koska "jos en syö tätä nyt niin kadun myöhemmin".

Paras oli myös se, kun oltiin ihan varmoja, että äiti ja iskä on ollu jo kauan syömässä ja kierrettiin ympäri sitä buffettipaikkaa eikä vaan löydetty. Ja just kun mietin mielessäni "tässä on kyllä nyt äiti kyseessä ja sillä aina vähä kestää..." niin Matias tokas, että tuollahan ne tulee. Ehdittiin siis syödä yhdessä.

Aamupalan jälkeen tajusin, kuinka kuolemanväsynyt oon. Olisin vaan halunnu mennä hyttiin koomaamaan loppupäiväksi. Mentiin mieluummin istuskeleen 10. kerroksen kivoille violeteille hengailupaikoille ja join kylmää Coke Zeroa toivoen, että heräisin pikkuhiljaa.

Saatan näyttää pirteeltä, mutta oikeesti tein väsymyskuolemaa.

Kun tajusin, ettei cokiskaan auta, niin myönsin tappioni ja päätin, että nukun tunnin tai puoltoista. JOO HAHA NII VARMAAN. Tunnin päikkärit, MINÄKÖ? Nukuin sitten 3 TUNTIA. Vaikka mulla oli herätyskelloki päällä ja kaikki! I give up.

Keräilin itteni ja Matias teki samoin ja mentiin taas samoilemaan. Oltiin vähän aikaa Teens-huoneessa ja Matias pelas hetken änäriä Xboxilla. Vanhemmatkin keräili ittensä ja mentiin maisteleen Sweet & Saltyyn kakkuja. Mää olin ahne ja otin isoimman gluteenittoman omenapiirakkapalasen, mut en olis millään jaksanu syödä sitä. Söin ehkä maailman parasta porkkanakakun päällistä ja passion-juustokakun päällistä.

Neljän maissa Teens-huoneessa alko pyöriä Christmas Vacation (suom. Joulupuu on kärvennetty). Noin muuten en tykkää joululeffoista, mutta toi vaan on aina yhtä loistava! Naurettiin niin täysillä, että varmasti huoneessa samaan aikaan änäriä pelannut jätkä piti meitä ihan hulluina. Kerran se vilkas nopeesti, ei varmaan uskaltanut kattoo pidempään ettei meiän hulluus tarttuis. Toivoin, että se olis ollut ruotsalainen eikä olis ymmärtänyt mitä kaikkee me puhuttiin siellä, mutta kyllä, hetken päästä leffan jälkeen selvis, että se oli suomalainen. Jee.

Loppuillasta tehtiin viimeiset tax free-ostokset eli perussetti tuliaisia ja kotiinviemisiä ja mitä kaikkee, ja mentiin syömään Sweet & Saltyyn samanmoiset annokset kuten edellisiltana.

Oli muuten viimenen kerta, kun käytän tommosta putkikassia matkalla. Mun käsi oli vielä seuraavana päivänä kipee ton kantamisesta. HALUAN VEDETTÄVÄN MATKALAUKUN.

Jee, mutta koko reissu oli aika muikee! Vaikkakin ihan liian lyhyt, miksi aina vain se 23 tuntia? Anyways, kerrankin risteilyn jälkeen pystyin kaikesta univajeesta huolimatta siteeraamaan Sami Hedbergiä ilman sarkasminhäivää sanomalla "VAU, vitsi ku virkisti!". Poetsin keikka oli aivan loistava (jee taas uusi musiikkirakkaus ♥), ruoka oli hyvää, meininki oli hyvä (= ei ollu liikaa känniörveltäjiä), tein kivoja löytöjä ja mulla oli erittäin hyvin hauskaa perheen kanssa, ja etenkin Matiaksen kanssa meiän hytissä. Uu-des-taan! ♥

PS. Neljä Ruusua esiintyy Viking Gracella maaliskuussa. How about that? (vink vink, Suski ;D)