Raggedy Man... Good night.

Nyt ollaan hyvästelty 11. Tohtori. Pyyhin täällä kyyneleitä "taju kankaalla" ja vaikka haluaisin kirjottaa nyt heti tosta jaksosta, niin en tiedä mitä sanoa. Yritän kuitenkin nyt, kun kerta fiilistä on!

Siinä oli jälleen kerran KAIKKEA, mitä kuvitella saattaa. Weeping Angelsit, Dalekit, Cybermenit sekä Silence. Pelkästään tieto siitä, että noi kaikki ovat samassa jaksossa, ahisti, mutta samaan aikaan kuulosti erittäin hyvältä. Kaksi noista vihollista saimme nähdä KERRANKIN ystävällisinä ja jopa Tohtorin puolella! Enempää en kerro, koska SPOILERS. Myös crack on the wall palasi kummittelemaan.

Heti alussa saatoimme nähdä tuttuja piirteitä series 4:n viimeisestä jaksosta, Journey's Endistä. Tohtori oli alasti Tardiksessa ja Clara (Journey's Endissä Donna) joutui näkemään kyseisen incidentin. Clara tais sanoakin lähes samat repliikit kuin Donna aikoinaan. Jakson alkupuoli oli täynnä Leuan sekoiluja ja nauroin ihan koko ajan. Ehdin jopa toivoa, että mun ei tarvitsisi itkeä ollenkaan, mutta kun on Steven freakin' Moffat kyseessä, niin TURHA TOIVOAKAAN.

En tiedä teistä, mutta välillä toivoin, että River Song olisi ilmestynyt jostakin ja oltaisiin kuultu kotoisan tutut sanat: "Hello, sweetie." Olin pari kertaa ihan varma, että Tasha Lem on River Song, mutta ei sitten. MÄÄ TIEDÄN, ettei se olis ollut mahdollista, mutku. Kyllä sitä toivoa saa.

Clara ei ollut pelkästään ihana topakka itsensä, vaan näimme hänestä myös todella herkän puolen. Uskoin heti alusta asti, että Clara tulisi olemaan ihan yhtä mahtava matkakumppani kuin edeltäjistään.

Tohtori ihan oikeasti vanhana. Four Knocks. Handles. Amy Pond. Kaikki saivat mut liikuttumaan joko sisäisesti tai ihan ulkoisesti. Regeneroituminen tapahtui edellisiin kertoihin verrattuna nopeammin ja saimme kuulla Peter Capaldin odottamattomat ensimmäiset sanat.

Eiköhän anneta taas round of applause Steven Moffatille! Jälleen kerran PUHDASTA MAH-TA-VUUT-TA. Vielä isommat aplodit MATT SMITHILLE. You were so great! I will miss you. ♥

Ps. Capaldin jälkeen tämä miekkonen näyttelemään 13. Tohtoria, eiks niin?

2014, here I come!

21 VUOTTA AIKAA, se tuntuu jo lievästi niskassa!

Minä 20 vuotta sitten ja puolitoista kuukautta sitten.

Eiku oikeesti, mitä ihmettä on tapahtunut? Emmä voi olla näin iso. Henkisesti oon päivästä riippuen 1-17-vuotias, että sillee. Ikää saattaa tulla lisää, mutta täysin aikuista musta ei tule IKINÄ! Se on varmaa se, ettäs tiedätte.

Mää teen taas perinteisesti (mää vihaan tota sanaa, etenkin juuri näihin aikoihin) tämän saman 100 parasta -kyselykoostehommelin kuin viime ja toissavuonna samana päivänä. Enjoy!

1. Biisi: Joo terve, tää on aina yhtä ihana kysymys. Mutta kyllä mää pystyn tähän... Hurts - Illuminated. Siihen liittyy ihania mielleyhtymiä ja muistoja jajaja se on niin kaunis etten kestä. Ok who am I kidding, sanon samaa kaikista Hurtsin biiseistä, joten melkein KAIKKI HURTSIN BIISIT. Joo pakko lisätä vielä yksi THIS JUST IN-tyylillä: Poets of the Fall - Dreaming Wide Awake. Voi olla, että kyllästyminen on tapahtunut tällä repeat-kuuntelutahdilla ennätyksellisen pian, mutku OI ETTÄ.
2. Idols-tähti: Huoh.
3. Romanssi: Same old same old ja forever alone, eli eipä taaskaan mitään sillä rintamalla... EIKU PARAS ROMANSSI, siis sehän voi tarkoittaa myös ylipäätään parasta! Hienosti tajusin vasta nyt tän homman nimen + ajattelen liikaa itteeni, hyi mua. En osaa päättää Rosen & Tohtorin ja Amyn & Roryn väliltä. I know, tosi laimeeta nimetä kuvitteellisia pariskuntia tähän, MUTKU.
4. Kuukausi: Joko heinäkuu tai marraskuu.
5. Uutinen: No aika pakosti se, että HECK YES PÄÄSIN YLIOPPILAAKSI ja vielä M:än papereilla. Eipä olis uskonut ensinäkemältä! Noin yleisesti sitten hyviä uutisiahan ei juuri kuulla, vai väitättekö muka vastaan?
6. Läppä: Mun ja Matiaksen kaikki insidet. Ne ei vaan kyllästytä ikinä. Ja toki kaikki Tohtori-läpät all around the internets.
7. Tyyppi: Vastaan saman kuin viime vuonnakin, eli onhan näitä ny vaikka keitä! Tässä kohtaa shout out kaikille mun blogini lukijoille ja kaikille joiden blogeja luen, ootte parhaita! ♥
8. Matkamuisto: En keksi nyt mitään.
9. Opettaja: Mulla on ollut niin sanoinkuvaamaton ikävä lukiota, että haluaisin sanoo KAIKKI HERLUN OPET. Olitte parhaita opettajia ikinä missään, KIITOS.
10. Bileet: Penkkarit & ylppärit! Nyt kun miettii, niin tää vuosihan on ollut ainakin kesän loppuun asti ihan parasta aikaa! ♥

11. Artisti/bändi: Ai tarkoititko paras artisti JA paras bändi? No siinä tapauksessa paras artisti on varmaan Adam Tensta ja paras bändi Hurts. ♥ Oikeesti oon edelleenkin sitä mieltä, ettei parasta artistia tai bändiä ole olemassakaan eikä täten tollasta kysymystä sovi esittää, mutta joo.
12. Runo: Tässähän niitä.
13. Kaveri: Katso mieluummin kohta 50.
14. Matka: Turku-Tukholma - miniristeily @ Viking Grace feat. the family!
15. Festarit: Tänä vuonna ei käyty festareilla. Ruisrocki mahtoi olla aikamoista tykitystä, koska mm. Hurts. Eiku mähän näin ne livenä, ei sitte mitään! Pori Jazzitkin oli varmasti melkosta settiä kanssa.
16. Ruoka: Nilen kebab ranskalaisilla. ♥ Mut jos pitää sanoo joku kotiruoka, niin lihapullat/pihvit/broilerisuikaleet/lohi perunamuusin kanssa.
17. Vitsi: Why is David Tennant afraid of Sylvester McCoy? Because Sylvester McCoy Paul McGann Christopher Eccleston. #doctorwhoinsidejoke #badumtss
18. Tyylimoka: Itsehän en tee tyylimokia, joten yleisesti: snapbackit, ilman housuja kekkalointi (se on vain pitkä paita, ei tunika eikä mekko ja näytät siltä ku olisit unohtanut housut kotiin) ja yleinen swag- ja yolo-meininki. Enpä olis uskonut tahraavani blogiani noilla kahdella lyhenteellä. Hyi olkoon.
19. Stara: Tom Hiddleston. Eihän se mikään himosuperstara vielä(kään) ole, mutta mulle se on the one and only.
20. Eri sukupuolta oleva henkilö: Isä ja veli.
21. Näyttelijä: En muuten tasan sano vain yhtä, joten here goes... Tom Hiddleston, David Tennant, Matt Smith, Christopher Eccleston, Arthur Darvill ja Robert Downey Jr.
22. Näyttelijätär: Billie Piper, Karen Gillan, Catherine Tate ja Kat Dennings.
23. TV-sarja: NO MIKÄKÖHÄN? Doctor Who, aina ajan hämärään asti.
24. TV-sarjahahmo: NO TOHTORI TIÄTYSTI kuin myös Rose Tyler, Donna Noble and Clara Oswin Oswald eikä sovi unohtaa mun suosikkipariskuntaa eli Amy Pondia ja Rory Williamsia, jotka (kiitoksia oikein paljon) asettivat mun parisuhdestandardit aikasmoisen korkealle. Eli periaatteessa oikeastaan kaikki Tohtorin inkarnaatiot ja matkakumppanit! KYLLÄ, EN OSAA PÄÄTTÄÄ piste com.
25. IRC-Gallerian päivän kuva: Tää taitaa olla aika vanha kysely, koska kuka enää on IRC-galleriassa?
26. PAHIN moka: Mää mokailen niin usein, etten muista niitä enää. Ehkä pahin oli se, mihin liittyy vahvasti vaate kohdassa 40... En kerro enempää, koska häpeä on vieläkin olemassa takaraivon perukoilla ja se palaa kirkuen takaisin aina kun vähänkään muistelen.
27: Hymy: Tämä. Ja tää.
28. Sporttilaji: Tanssi.
29. Urheilija: Les Twins. MAD RESPECT, I TELL YA. Tää tanssivideo on edelleenkin klassikko.
30. Karkki: Mää en tiä miks, mut mää en koskaan osaa sanoa varmaks, mikä on mun lempikarkki. Se vaihtelee usein. Tällä hetkellä varmaan Toffifee. Tai hedelmätikkarit!
31. Lupaus: Vuoden paras lupaus? Totaa...
32. Kaupunki: Tampere tiätysti!
33. Liikenneväline: Sanosin mun pyörän, jos olisin sillä kulkenut tänä vuonna, mut ne kerrat, joina hyppäsin pyörän selkään, on laskettavissa yhden käden sormilla. Joten sanon taas, että toi meiän uskollinen punanen japsikärry!
34. Juliste: No mikäköhän?

35. Valokuva: Onhan näitäkin vaikka ja mitä, mutta tää vaan on edelleenkin ylitse muiden... ♥ Sisältö korvaa laadun vaimitensemen?

Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan kuvaan liittyvän postauksen!

36. Ilmiö: Youtube-vlogit. 

37. Juoru: Mä inhoon juoruja, joten ei. Ei vaan ei.

38. Julkkis: Sami Hedberg!

39. Tietolähde: Raamattu.

40. Vaate: 

41. Kengät:

42. Meikki: ORIFLAMEN MATTE CONTROL PRESSED POWDER -PUUTERI. Ja Lumenen harmaanruskea Blueberry-kulmakynä ja Oriflamen Giordani-meikkivoide, mutta siis puuteri on se tärkein! En ymmärrä, miten oon pärjännyt ennen ilman puuteria?!

43. Hiustyyli: Pitkät suorat tai huolettomilla kiharoilla olevat hiukset feat. otsatukka, ja väri sais olla tummanruskea, musta tai joku shokkiväri (punanen tai sinimusta tai violetti). Miehillä taas suosin tätä hiustyyliä.

44. Tyyli-ikoni: Naisista Anna Abreu ja miehistä Tom Hiddleston (MISSÄ YLLÄTYS?). Myös Theo Hutchcraftilla on kiva tyyli.

45. Musavideo: Hurts - Stay. En nyt tiedä, onko toi paras, mutta mää en kauheesti jaksa innostua musavideoista, oli ne keltä tahansa mun suosikkiartistilta. Tossa vaan Theo on niin uskomattoman ihana.

46. Halaus: Ystävien lämpimät, täyssydämiset halaukset. Plus katso kohta 35.

47. Dokumentti: Ei tuu mieleen mitään.

48. Käsityö: 

49. Kaveripoika/kaverityttö: Ei vaan ole Matiaksen voittanutta!

50. Ystävä: Kaikki lukion jälkeenkin menossa mukana pysyneet sekä mm. S, J & A. ♥ Onhan näitäkin paljon!

51. Sukulainen: Kaikki serkkuni ja molemmat tädit.

52. Nettisaitti: Blogger, Tumblr (paras mutta samalla itse aikavaras) ja Facebook. Päätä ny näistä...

53. Tuoksu: Hyviä tuoksuja on semmone muutama satamiljoonaa, että valkkaa ny niistä.

54. Maku: Haluaisin sanoo Nilen kebabbi, mut kuulostaisin juntilta. Siis hyviä makuja on suunnilleen saman verran kuin tuoksujakin. En päätä sitäkään. Olispa vaihtoehtona ääni, siihen olis helppo vastata! (jos joku kiinnostui, niin mun vastaus on Tardiksen se hurina, joka siellä sisällä kuuluu jatkuvasti ja tietysti se lähtö- ja tuloääni. puheääni taas... no tarvitseeko edes sanoa?)

55. Väri: VIOLETTI.

56. Lehti: Watchtower ja Awake. Not to mention Curly!

57. Tekstari: Tekstarit on so last season, I support Whatsapp! Parhaat whatsapp-viestit tulee Matiakselta ja Saaralta! Saaralta tulee aina eri tilanteisiin sopivia Tennant-kuvaviestejä ja Matiakselta... no, niistä ei puhuta. Ei niitä tajuais ees kukaan.

58. Puhelu: Eipä nyt tule mieleen mitään erityistä puhelua.

59. Meili: Kaikki, jotka ilmoittavat blogiini tulleista kommenteista.

60. Kouluaine: Psyka ja englanti. Nyt iski taas ikävä lukiota...

61. Koenumero: Noh. Mää osallistuin tänä vuonna astetta isompaan ja rankempaan "koeviikkoon" + syksyllä yhteen, joista en olisi ikinä uskonut selviäväni, mutta kyllä - alustava rivi oli MMMC (järjestyksessä äikkä, ruotsi, psyka ja enkku) ja takaisin tuli vähä nätimpi rivistö MMMM. Sanoisin siis, että noi on ehdottomasti mun tämän vuoden parhaat "koenumerot"!

62. Harrastus: Street jazz oli parasta. Fiilistelen vieläkin meiän kevään tanssiesitystä. Ja harmittaa vähäsen, etten voinut osallistua tänä syksynä. Mutta jos olisin mennyt tanssimaan niin Mediadekkareissa olo olis jäänyt kokematta! Se on ollut niin hianoo, eikä sovi unohtaa bloggaamista!

63. Maisema: Tämä...

... tai tämä.

Eli ihan tommonen perus ihana järvimaisema kesäillassa (olispa vielä peilityyni järvi tossa kuvassa) tai ukkosmyrskyä enteilevät tummanharmaat pilvet. En kyllä tykkää noista Hervannan betonilähiöghettokerrostaloista, mutta noi ukkospilvet. ♥

64. Eläin: Meiän Otto-vanhus, vuodesta toiseen. ♥

65. Sarjakuva: Marvelit. Yhtäkään en oo lukenut, mutta eihän ne voi olla muuta ku mahtavia, koska leffat. Joo hieno perustelu, Hermanni.

66. Näytelmä: En ollut kattomassa näytelmiä. Helmikuussa sitten... ♥

67. Maalaus: En paljo maalaillu.

68. Suudelma/Pusu: Trolloloo minäkö? Ain't nobody got time for that, eiku... Mut seriously, musta paras suudelma on tämä. Mun tarvis nähdä toi jakso uudelleen, olis nyt meinaan eri näkökulma kuin ekalla katselukerralla. Tossa kohtaa en pitänyt Rosesta yhtään, koska olin katsonut vasta 4. kauden jaksoja enkä ollut vielä nähnyt Rosea Tohtorin matkakumppanina enkä ymmärtänyt yhtään että mitä Rose oikein angstas. Nyt ymmärrän.

69. Paita: Esim. tämä. Onhan mulla paljon ihania paitoja, mutta tää on ny ehkä awesomein ikinä!

70. Hame/housut: 

71. Hiusväri: Tummat sävyt tai semmoset shokkivärijutut. Haluaisin itelleni ihan oikeesti mustan tukan, enkä tällästä wannabe-mustanruskeaa. Kaikki luulee jo valmiiks, että nää on mustat, joten mitä väliä.

72. Vuodenaika: KESÄ.

73. Nähtävyys: Miksen keksi mitään?

74. Huvipuisto: Linnanmäki.

75. Museo: Elokuvadivarin vois melkein laskee museoksi, semmosta tavaraa siellä että!

76. Komistus: Julkkiksista Tom Hiddleston, especially as Loki Laufeyson.

77. Kaunotar: Julkkiksista Jennifer Lawrence, lähipiiristä kaikki mun ihanat ystävättäret ja äiti.

78. Tanssibiisi: Calvin Harris & Alesso - Under Control (feat. Hurts). Mää en kyl tanssis Theon osuuksien aikana, mää vaan jäisin johonkin transsitilaan.

79. Hidas biisi: Hurts - The Water. Hyvänen aika, näin kaunista kauneutta ei ole missään.

80. Uni: Lentounet on se perus. Ja sitte kaikki, joissa mun kanssa seikkailee Loki tai Tohtori! Vähänkö olis muuten muikeeta, jos molemmat tupsahtais samaan uneen... Aamulla olisin ihan ASDSDKJDFL EIII MÄÄ HERÄSIN MIKS AINA ja sit tappaisin mun herätyskellon. No joo, en tappais mun puhelinta mutta harkitsisin kyllä hetken sitä.

81. Tarina: Doctor Whon kausi 3 jakso 10, eli "Blink". Siinä on kaikkea: trilleriä, draamaa, romanttisuutta, pelottavat weeping angelit, mahtava Steven Moffat käsikirjoittajana ja tietysti Tennant Tohtorina ♥ Ehdottomasti yksi mun suosikkijaksoista ikinä! Toi jakso on myös siitä hyvä, että sen voi näyttää kelle tahansa ja täysin Doctor Whosta tietämättömälle, koska siinä ei ole mitään jatkuvajuonista vaan se on yksittäinen tarina muiden jaksojen seassa.

82. Esikuva: Onhan mulla, mutta en halua sanoa. Julkkiksesta ei oo kuitenkaan kyse, sen verran haluan tarkentaa.

83. Sisustusesine: En nyt jaksa laittaa kuvaa tai mitään, mut jostain syystä tykkään ihan älyttömästi hienoista (violeteista) viinipulloista sisustusesineinä. Viineistä mää en sitten muuten tykkää yhtään.

84. Naapuri: Öäh. Tällä hetkellä ei kukaan, sori.

85. Blogi: Mää luen n. 80:tä blogia, joten en vaan voi eritellä. Joitain mieleenpainuvimpia oon listannut tähän postaukseen.

86. Sovinto: Pass.

87. Kirje: En saanut mielenkiintosia kirjeitä.

88. Nauru: Sama dilemma, ku aiempinakin kertoina: kenellä on paras nauru vai mistä sain parhaimmat naurut? Mää nauran niin paljon, miten mää voisin muistaa? 

89. Elämys: Meiän Linnanmäki-hurjastelut ♥

90. Juoma: Pepsi Max.

91. Luonnonilmiö: Kesän upeat ukkosmyrskyt!

92. Kirppis: Pakko antaa thumbs up Radiokirppikselle! Muuten mun Loki-asu ei olis onnistunut.

93. Oma idea: Onks mulla muka jotain hyviä ideoita? EIKU olihan mulla yks, tosin mää en ollut mukana toteutuksessa enkä piirtämässä tota julistetta, mutta IDEA lähti tähän multa eikä keneltäkään muulta.

94. Tietokonepeli: En paljon pelaillut.

95. Kirja: Häpeällistä tunnustaa, mutta en lukenut varmaan yhtäkään kirjaa koko vuonna. Vähäsen alottelin ties kuinka monetta kertaa lukemaan Margaret Lynnin Kadonneet Vuodet - kirjaa, mutta sekin jäi heti alkuunsa.

96. Novelli: En lukenut novelleja.

97. Elokuva: KAIKKI MARVELIN ELOKUVAT. KYLLÄ SE NÄIN ON, ETTÄ KYLLÄ.

98. Teko: Miks tänne loppuun pitää sijoittaa näin vaikeita kysymyksiä? Paras teko? EMMÄ OSAA SANOO.

99. Hyväntekijä: ^

100. Hetki: Näitä olis sen miljoonan verran kans, mutta ehdottomasti tämän vuoden paras oli se, kun olin juuri lopettanut puheeni meiän lakkiaistilaisuudessa ja kävelin aplodien saattelemana takaisin istumapaikalleni. Tärisin ku hullu enkä pystynyt kattomaan ketään silmiin (paitsi niitä muita ylioppilaita, jotka kuiskasivat mulle kiitoksia ja kehuja), mutta samalla olin niin helpottunut ja enkä voinut olla hymyilemättä. Leijailin onneni kukkuloilla ilon- ja haikeuden sekoittamaa itkua pidätellen.

In these days of manmade wonders.

Joo mää julkasin tänään jo yhden postauksen keskiyöllä, enkä mää melkein ikinä julkase kahta samana päivänä, mutta ku se oli ajastettu ja tehty ajat sitten ja teki mieli tehä toinen ihan turha postaus.

Ei tunnu yhtään joulukuulta tai siltä, että huomisesta lähtee kolmen päivän vapaat. Viime vuonna oli jo joulukuun alussa ihan karmaisevan hirveät -25 astetta. Ulkona oli sentään kaunista, sitä en kiellä. Mut mitäs nyt ? Vettä sataa ja lämpötila on plussan puolella. Yöllä kyllä huikui ihan kamala myrskytuuli ja meiän koiravanhus taas vähä tärisi ja panikoi sen takia. Meni tuttuun tapaan mun pöydän alle turvaan. Voi pientä. ♥

No tässä se ei tärise pelosta vaan nukkuu, koska oli väsynyt kaikesta kalojen vahtaamisesta ja juoksemisesta. Kuva on otettu kesällä.

Musta ei myöskään tunnu YHTÄÄN siltä, että täytän huomenna jotain vuosia. 21. KaksikymmentäYKSI. Saanko olla aina 20-vuotias, SAANKO? Oikeestaan 19-vuotiaana oli jostain syystä ihan parasta, mutta koska tänä vuonna tapahtui kaikkea mahtavuutta (lähinnä keväällä ja kesällä), niin voin muistella lämmöllä aikaa, kun olin vielä 20. 21 kuulostaa siltä, että mun pitäis asua jo ihan hitsin kaukana kotoo, pitäs olla säännöllinen työ eikä tämmöstä satunnaista/osa-aikailua, pitäs tietää mikä haluais olla isona (no mää oon jo "iso", joten oho ja hupsistakeikkaa) jajaJA.

No ei kun ei. Mää en halua vielä muuttaa pois kotoa, koska ei ole vieläkään ilmennyt mitään kunnon syytä siihen. Osaan olla itsenäinen, vaikka asuisinkin veljen ja vanhempien kanssa. Ja sitä paitsi, mää en tiedä mitä tekisin ilman Matiasta. Haluan muuttaa sen kanssa kämppiksiks, JOO SE OLIS HYVÄ IDEA. Tai ainakin, että asuttais lähekkäin, muuten ei tuu kesää. Työasia taas on työn alla ja näissä olosuhteissa ja mielentiloissa mulle toi satunnaisosa-aikailu on ollut todella riittävää. Ja mää edelleenkin odotan sitä epiphany-hetkeä, kun tajuan, että "KYLLÄ, siis nythän mää sen keksin. Mää haluan olla isona Tohtori!" eiku.

Se on jännä, miten samanikäiset voi olla aivan eri elämäntilanteissa tai miten samanikäiset voivat olla henkisesti ihan eri tasolla. Musta siinä ei ole mitään pahaa, koska tylsäähän se olisi, jos tiettyyn ikään mennessä pitäis aina täyttää tietyt normit.

Ennen kuin aloin kirjottaa, aloin kuunnella Bon Iveriä. En tiedä, mistä tääkin idea tuli. Akustista meininkiä on, muuta en osaa sanoa vielä. Tän tekstin kirjoitus luistaa ainakin paremmin, kun tätä kuuntelen, joten aika hyvä vaikutus tällä on muhun!

Tänään oon herännyt hävettävän myöhään ja hengaillut kotona rumana ja tukka sekasin (katoin äsken peiliin, ja WHAT IN THE WORLD mun hiukset onkin ihan jees MITÄ). Luin jotain vauvasivustoo (MITÄ? 2.0) ja musiikin suhteen oon ollut ihanaksi onneksi kaikki käy-tuulella. Sellanen fiilis mulla on ihme kyllä HARVOIN. Eipä varmaan uskois ensinäkemältä. Ja joku IHANA naapuri kuunteli Under Controlia! Ja kyllä, meillä on niin ohuet pahviseinät. Aina kun vaan kuulenkin Theon laulavan "I might be anyone, a long fool out in the sun...", my heart skips skips skips a beat. ♥ Oli kyllä kiva herätys for once.

Eilen taas oli parempi päivä. Aamu tosin oli yhtä failurea ja facepalmia (hyvä minä -.-), mutta ilta oli ehkä hauskin pitkään aikaan! JA sain jo toisen kaverin in a row tykkäämään Doctor Whosta! Oon mm. paras. No mut kukapa ei tykkäis, jos eka jakso, jonka näkee, on Blink? Toinen, joka me katottiin, oli School Reunion, joka sekin on yks mun lempparijaksoista. Huomenna me heitetään jouluperinteet jonnekin tosi kauas (niinkun joka vuosi muutenkin) ja pidetään näillä näkymin kaverin ehdottamana hardcore Tohtori-maratooni! ♥

Pitäskö mun tehdä taas koosteet tästä vuodesta? Mitäs sanotte? Viime vuonna tein niitä kolme, tässä, tässä ja tässä on linkit niihin. Nyt on ollut semmonen fiilis, ETTEN JAKSA (sitä Picasa-säätämisen määrää), mutta haluaisin tehdä ja pieni kannatus vois auttaa...

Omasta mielestäni viime vuoden paras kollaasi!

Keskiyöllä rävähtää taas uutta postausta ja se on se sama, minkä oon viimesenä kahtena vuotena peräkkäin tehnyt. STAY TUNED.

PS. Otsis kutittelee ikävästi silmäluomia, joten NYT RIITTI, mää leikkautan vähä lyhyemmäksi!

The Best of Doctor Who 50th Anniversary Special.

SPOILERIVAROITUS: Älä missään nimessä lue tätä, jos et ole nähnyt vielä(kään) tätä jaksoa etkä halua tietää MITÄÄN ennen kuin katsot. Tai jos sua ei kiinnosta koko sarja muutenkaan, niin ei kannata tuhlata vuotta elämästään tämän lukemiseen.

DOCTOR WHO'S 50TH ANNIVERSARY SPECIAL = naurua, draamaa, onnenilonhaikeudenkyyneleitä, yllätyksiä ja mahtavuutta.

Nyt kun jakson ensiesiintymisestä on tasan kuukausi, olisi varmaan korkea aika käydä läpi, että mitäs mahtavuutta sieltä Steven Moffatin nerokkaista aivoista muotoutui meidän nähtäväksi.

Ensinnäkin. Tässä mun fiiliksiä heti jakson jälkeen: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ DAVID TENNANT JA MATT SMITH YHDESSÄ SONIC SCREWDRIVEREIDENSA KANSSA ASDFGHJKL ROSE BAD WOLFFINA ÄÄÄÄÄÄÄÄ SIIS MITÄ TÄÄ ON ASSFFG THE FEELS THE FEELS HUIKEUTTATÄYDELLISTÄMAHTAVUUTTA ja oho mun aivot räjähti.

Siis määhän sekosin jo tunnarin pärähtäessä ruutuun, ja ihan ymmärrettävästi, koska se oli alkuperäinen theme song, joka jo 23.11.1963 alkoi soida onnekkaiden brittien mustavalkotelkkareissa. Alkutekstitkin riitti aiheuttamaan tunteita, koska David Tennant ja Billie Piper.

Mulla oli tietynlaisia odotuksia ja oletuksia ton jakson suhteen. Muun muassa se, että tulisimme näkemään Rosen kanssa rinnakkaisuniversumiin jääneen 10. Tohtorin metakriisin (tunnetaan myös nimillä The Doctor 2.0, 10.5 tai Tentwo, ihan sama), emme alkuperäistä, koska Tohtori ei voi kulkea oman aikajanansa yli ja plääplää. Varsinkin, koska trailereissa Kympin tukka oli aika litissä eikä semmonen ihanan piikikäs ja pystyssä uskoin vakaasti, että 11 päätyy jotenkin vahingossa sinne rinnakkaisuniversumiin tai sitten hän käy hakemassa 10:n sieltä apuun.

Mutta ei, koska oman aikajanan yli kulkeminen ei olekaan mahdotonta, 10 oli ihan omana itsenään ja Rose ei ollut Rose. Olin todella iloinen ja yllättynyt, että kyseessä oli aito ja alkuperäinen 10. Tohtori, mutta Billie Piperin osuus oli pieni pettymys.

©

Hän ei ollut Rose, tai oli, mutta hän toimi Moment-nimisen "aseen" interfacena, joka sitten yritti saada War Doctorin tulemaan järkiinsä. Kukaan muu ei voinut nähdä häntä paitsi War Doctor. Onneksi hänessä oli niitä tuttuja rosemaisia piirteitä ja hänen luomistaan katseista 10:iin päin on selvästi havaittavissa rakkaudensekaista ikävää. En myöskään arvostanut kuningatar Elisabethin sisällyttämistä stooriin mukaan, koska... No, kyl te tiiätte. Tosin hienosti Moffat selvensi kaikki kuningatar Elisabeth-läpät aiemmista jaksoista, mutta muuten... Ei. Was it really necessary? Sori vaan, jos joku on toista mieltä.

Kolmaskin Tohtori oli läsnä: John Hurtin War Doctor, joka selventää 8:nnen ja 9:nnen Tohtorin pimentoon jääneen regeneroitumisen. Mää luulin häntä karun ulkonäkönsä ja "Name of the Doctorin" takia kamalimmaksi pahikseksi sitten dalekkien. Aika varmasti moni muukin luuli. MUTTA EI. Koska hän ei vielä ollut tehnyt lopullista ratkaisuaan Gallifreyn ja Aikasodan suhteen, hän oli todella SYMPPIS. Tykkäsin siitä aivan älyttömästi! Itse asiassa tän jakson jälkeen jäin kaipaamaan häneltä lisää Tohtorina esiintymistä, mutta se ei taida enää onnistua.

SITTEN. 10:n ja 11:n kohtaaminen. Hetki, jota odotin ehkä eniten ja joka oli just sitä mitä voi vaan kuvitella! Oikeastaan kaikkien kolmen Tohtorin kohtaaminen aiheutti suuria nauruhepulikohtauksia.

11 naureskelee, kuinka laiha hän oli edellisessä inkarnaatiossaan. 10 nimittelee 11:tä Chinnyksi eli Leuaksi ja niin mäkin nykyään. 10:n Converset joutuvat 11:n huomautuksien kohteeksi ("tossut"/"sand shoes"). Ja pitihän se fetsi saada Tennarinkin päähän!

©

War Doctor saapuu paikalle ja luulee 10:ä ja 11:tä ensin Tohtorin matkakumppaneiksi. Kun selviää että molemmat olevat Tohtoreita, War Doctor uskoo itsellään olevan keski-iän kriisi, koska 10 ja 11 ovat niin nuoria. Tätä kohtausta ei vaan voi katsoa nauramatta!

Luulin, että 10 ja 11 eivät tulisi toimeen keskenään, mutta kyllä, alkukankeuden jälkeen he olivat kuin veljekset. Okei, olis tosi outoa olla tulematta toimeen itsensä kanssa... Unohdan tän faktan liian usein. Doctor Who, y u so complicated?

©

Clara oli jaksossa ihana topakka itsensä. Kun Tohtorit sonicceineen yrittää skannata itsensä ulos vankisellistä, Clara vain työntää oven toiselta puolelta auki tokaisten tyynesti, että se ei edes ollut lukossa. Typical.

Mietin myös useasti, että olisi ollut huippua nähdä Claran ja Rosen kohtaaminen! Se olisi ihan yhtä hyvin voinut olla toisinto Rosen ja Sarah Jane Smithin kohtaamisesta jaksossa School Reunion. Itse asiassa se olisi ollut just sitä ja lisempää ottaen huomioon Rosen ja Claran luonteet. Kaiken kissafaittaamisen ja sass banterin jälkeen he olisivat ystävystyneet ja naureskelleet makeasti omien Tohtoreidensa maneereille. Se se olis ollut hianoo.

©

Kaikki jaksoon lisätyt easter eggit eli viittaukset aiempiin jaksoihin ja hahmoihin olivat kaltaiselleni fanitytölle mahtavuutta mahtavuuden perään. Amyn ja Roryn kuvat Black Archivessa, River Songin joukkotuhoase eli punaiset korkokengät, 4. Tohtorin pitkä värikäs kaulahuivi Kate Lethbridge-Stewartin avustajalla, Captain Jack Harknessin time vortex manipulator, 10:n timey wimey detector kaikkien aikojen lempparijaksostani Blinkistä, Amyn pyöreät silmälasit ja pinwheel kuin myös paljon juttuja Classic Whosta. Kaikki oli rakennettu niin loogisesti (sana logiikka ei kuvaa parhaiten Tohtoria, mutta whatever) ja koko jaksossa oli paljon kaikkea, ettei niitä edes huomaa ekalla katselukerralla.

Kun Clara ja Rose saavat pojat tulemaan järkiinsä Gallifreyn Aikasodan suhteen ja estämään kauhistavat tapahtumat, ruudussa voitiin havaita kaikki 12 Tohtoria, no wait...

Sneak peek 12. Tohtorista!

AND DON'T EVEN GET ME STARTED WITH TOM BAKER. Siis legendaarinen 4. Tohtori teki pienen cameon museon kuraattorina! And along came happy tears.


Myös tämä kohtaus sai jotakin nyrjähtämään sydämessä... Itse asiassa nyrjähti nyt uudestaan.

©

©

©

Varmasti moni muukin on miettinyt, että koska Matt Smith on tuntunut saavan kaikki tajunnanräjäyttävimmät, koskettavimmat ja itkettävimmät jaksot, mitä Peter Capaldin 12. Tohtorille muka voi jäädä? Mutta kyllä, tämän jakson tapahtumat mahdollistivat ainakin seuraavat 50 vuotta lisää Doctor Whota!

From the man who regrets and the man who forgets to Gallifrey falls no more. My heart is so full. Thank you, Moffat and cast & crew.

Ps. 11:n regeneroituminen tj 8.

PPS. Pliis Moffat ja muut, tehkää KERRANKIN edes yksi jakso, jossa ei tapahdu MITÄÄN kamalaa. Tohtori ja Clara vaan hengailis jossain rennosti (no okei, Amy, Rory ja Tohtori hengaili piknikillä Manhattanilla and look what happened there (joo vieläkin liian aikasin, ei pysty puhumaan siitä)) ja ne menis vaikka johonkin monta vuotta sitten pidettyyn legendaarisen artistin konserttiin, tai menis kattomaan jotain menneisyyden merkittävää tapahtumaa tai jotain, ihan mitä vaan mihin ei liity pahisalieneita vaan pelkkää aikamatkailua. YRITTÄKÄÄ EDES.

(Kuvat ja tietolähteet: Buzzfeed.)

Blogini haun avainsanojen helmiä, part 2.

Saan tosi usein kunnon naurut, kun meen kattoon mun blogin tilastoja ja sieltä haun avainsanoja, eli Google-hakusanoja, joilla on päädytty mun blogiin joko verkkohaun tai kuvahaun kautta. Tein tälläsen samanlaisen listan viimeksi kesällä, ja nyt on päivittämisen aika!

Fiktio:

häntä siltä jäi pekka töpöhäntä - Siis paras juttu koko elokuvassa!

rosetylor fanit - Rose Tyler*. Ja en kyllä sanois olevani Rosen fani, mutta... Joo ei, kyllä mää oon. On se kova likka.

disneyn prinssit - Joo. Tapahtui lievä repeäminen. Yhdestä postauksesta löytyy joo (jos joku oikeesti haluaa tietää mikä postaus on kyseessä niin etsi pois vaan), muuten sit ei.

Musiikki:

ei juopolla selvää emäntää lyrics - Hait varmaan Huge L:n biisiä Ei Toivottu Lastenlaulu ja päädyit mun yhteen Musical Frissons-teemapostauksista? Siinäpä muuten huikee biisi kyllä.

jazztyttö jazztyttö - Se on paitsi eräs todella vanha biisi (jonka esittäjää saati oikeeta biisin nimeä en tiedä) myös Soul Valpion biisi Jazztyttö. Tätä on haettu monilla eri variaatioilla, mm. jazztyttö jatsaa sinä vaan, jazztyttö lyrics yms.

life is cheap bittersweet but it taste good to me - Okei mitä? Googletin ja kyseessä on ilmeisesti joku Alicia Keysin biisi, josta en oo ikinä kuullutkaan and therefore en ole koskaan tommoista kirjoittanut blogiini.

Ruoka:

halpis ben jerry - Koska tämmönen köyhis ei voi laittaa ylimäärästä rahaa tuohon ylihinnoiteltuun hyvään, niin poikkeen Lidlistä hakeen McEnnedyn vastaavaa halvempaa hyvää.

lidl mcennedy bananalicious keskustelu - Ei mun blogissa oo tästä keskustelua käyty, mutta mikäs siinä...

Plussat:
+ puolet halvempaa kuin B&J:n vastaava Chunky Monkey
+ täydellinen masennuksen, PMS-oireiden, naisten kipujen ja sydänsurujen lievittäjä
+ PALJON sattumia eli niitä saksanpähkinöitä ja tummasuklaapaloja
+ Superlauantaisin tätä jätskipurkkia myydään vain parilla eurolla
Miinukset:
- se menee liian äkkiä, KOSKA SE ON LIIAN HYVÄÄ
- ei ole niin kermaista kuin Chunky Monkey
- välillä suklaapalojen ja pähkinöiden määrään menee hermo
- kädet jäätyy, niin täytyy pitää aina jotain tyyliin tumppuja käsissä ku syö

Terveys ja liikunta:

mulle tuli hiki toppatakissa - MÄÄ EN TAJUA TÄTÄ. Siis viime kerralla oli "luistellessa tuli hiki toppatakissa". OIKEESTI MITÄ? En muista, millon olisin puhunut hikoilemisesta koko tänä aikana! Toppatakista varmaankin, mut... ÄÄÄ. Kertokaa ny mulle, jotka päädytte tähän postaukseen, että mitä ootte hakenut tällä hakusanalla oikeesti? Vinkkejä siihen, kuinka olla hikoilematta toppatakki päällä? Onko kaikki ok, vaikka hikoilen toppatakissa enkä ole suorittamassa rankkaa urheilusuoritusta, joten tarkoituksena ei ole tulla hiki? Onko mussa jotain vikaa, koska hikoilen? No ei ole, se tarkoittaa sitä, että olet pukenut tarpeeksi päälle, koska en oo kuullut kenenkään saaneen flunssaa hikoilemisesta vaan siitä, että on kekkaloinut tuolla pakkasessa puolialasti.

tytöllä hiki toppatakissa - Ja taas. Edelleen, siinä ei ole mitään vakavaa, jos olet tyttö ja hikoilet toppatakissa. En tiedä. Onko siinä jotain noloo sitten, että hikoilee? SIIS HYI KAMALA JA YÖK.

vaarallisen korkea verensokeri - Kröhöm. Joo. Tää ei ole lääketieteellinen lausunto, mutta mun kokemuksella voin sanoa vaarallisen korkean olevan yli 20, ja jos se kestää pitkiä aikoja, eikä tehdä mitään sen eteen eli ei injektoida sitä insuliinia ihosta läpi. Olen kokenut sen, kun on vaarallisen korkea verensokeri. Monesti. Enkä ole kuollut (eiku oikeestihan mää kirjotan tätä haudan takaa). Mutta se ei ole mukava olotila, ei. Vois juoda vaikka kokonaisen järven ja silti jäis kauhee jano. Suu kuivuu, oksettaa, heikottaa, tekis mieli vaan maata lattialla koska EI JAKSA. Kerran jouduin jopa sairaalaan typerän unohduksen takia, mutta vannon, että se jää yhdeksi kerraksi.

Miscellanous:

teiniys kestää 25-vuotiaaksi - Kyllä, ja minä olen elävä esimerkki siitä, vaikka en olekaan vielä 25-vuotias.

onko liian myöhäistä hankkia vanhojentanssipari - Jos teidän koulun vanhojentanssireenit ovat alkaneet jo ajat sitten, niin kyllä se taitaa kuomaseni olla niin, että on. Valitan. :(

penkkariteema sirkus - Meiän teema oli leffat, mutta melkosta sirkusta se aika ennen penkkareita oli. Meiän yks teemaehdotus oli kyllä muuten sirkus!

Henkilökohtainen lemppari:

kumpi kivempi thor vai loki - Oikeesti. Seriously. Jos olisin saanut talteen mun reaktion tämän hakusanan nähdessäni... Se olis oikeesti ollut PRICELESS. Jos tällä hakusanalla hakenut jäi kaipaamaan vastausta, niin Thor on kyllä oikeesti kivempi, jos pohditaan inhimilliseltä näkökannalta (mm. se ei tapa 80:tä ihmistä 2:ssa päivässä koska huvittaa tehdä niin, kykenee rakastamaan ja siihen voi luottaa), mutta Loki on kivempi hahmo, koska se on yks iso mysteeri. Ja let's face it, vaikka Thorilla riittää lihaksia ja sillä on vaalea hulmuava tukka, niin kyllä se laihuus, kalpeus ja pitkä musta tukka (hulmuava sekin) vetoaa jollain jännällä tavalla. ♥

Part kolmosta odotellessa...

Dreaming wide awake.

Moro morjestaa! Heti alkuun ilouutisia: sain tietooni, että Doctor Whon jouluspesiaali (ja Matt Smithin lähtö, eli vois vaikka kuolla) tulee Suomessa JO 29.12! Jee, mun ei tarvitse varoa Twitteriä ja Tumblria ku VAIN 4 päivää! (okei mää oon vältellyt Tumblria jo ihan muutenkin varmaa kuukauden, koska jos mä meen sinne, niin mää en lähde sieltä ikinä nimim. kuusikin tuntia voi mennä Tumblria selatessa...)

Tulipas sekava aloitus. Sori. Nyt on ollut niin sekava ja väsyny päiväkin, ettei koskaan.

Mut ihan oikeesti mää kerron teille Viking Gracesta ja meiän miniristeilyreissusta! You ready?

Tää oli oikein iloinen yllätys, mää nimittäin en tykkää yhtään marianneista.

Mää ja Matias saatiin oma rauha oman hytin muodossa. Äidin ja isän hytti sijaitsi oikeesti ihan koko laivan toisessa päässä. Tuli aina pienen kävelylenkin tuntu siinä, ku piti hakee sieltä jotain, joka ei mahtunut omaan laukkuun tai kun mentiin muuten vaan käymään siellä.

Itse laiva oli aikas upea. Laiva vielä kiilsi uutuuttaan ja maailman suurin tax free-myymälä, Shopping World, oli ainakin kaks kertaa isompi kuin vanhempien laivojen tax freet.

Siellä oli tietty lapsille oma pallomeri ja muut perussetit, mutta oli myös Teens-hengailutila teineille. Siellä oli Fatboy-säkkituolinurkkaus ja 4 tv:tä, joista yhdessä pyöri joululeffoja, ja kolme Xbox 360-konsolia. Eli mulle ei niin mitään.

Noi härpäkkeet liikkui kokoajan ylös alas ja vaihtoi väriä. Illalla näytti coolimmalta kuin päivänvalossa.

Ruoka oli ihanaa ja mää söin varmaan viikon edestä ruokaa. Aamiaisbuffet oli jo maksettu, mutta illalliset ja muut syötiin Sweet & Salty-nimisessä ruokapaikassa. Siellä saa ottaa niin paljon ruokaa ku haluaa ja hinta määräytyy annoksen painon mukaan.

Kyllä, toi oli mun annos. Oli varmaan isompi ku iskän annos! Plus mulla oli oikeesti nälkä, kädet täris, näköö haittas ja sitä rataa. Ja voi kyllä, mää söin koko ton kasan! (ja lihoin tuhat kiloa jee) No okei Matias autto vähäsen.

Seuraavana Shopping World. Selvisin oikein hienosti hajuvesi- ja muista kosmetiikkahoukutuksista sekä Converse-hyllyjen ohitse ilman, että mitään tarttui mukaan, kunnes silmien eteen osui alevaaterekki...

Tekstissä lukee: Everything u can imagine is real. Therefore, DOCTOR WHO ON TOTTA JA TOHTORI ON OLEMASSA. Ni.

Joo. Mää en ikinä osta vaatteita laivalta, mut kai sitä menee sekasin, kun vaaterekissä lukee -60%. Mukaan lähti 3 paitaa ja musta neuletakki ja pieni laukku iltaa varten. Plus karkkia, pähkinöitä ja limsaa.

Meillä kesti shoppailut pikkasen liian pitkään ja meinas tulla kiire, koska piti mennä valmistautumaan Poets of the Fallin keikkaa varten! Mää päädyin jo kotona pakatessa mun ehdottomaan suosikkiasuun.

(kuva on otettu keikan jälkeen, siks on pientä räjähdystä havaittavissa hiuksissa ja naamassa)

Tää on ollut kyllä monikäyttöinen mekkonen. Ensiesiintyminen oli ylppäreissä, sittemmin konvassa ja tää oli nyt toinen kerta, kun tää oli mun päällä keikalla.

Kello löi 12 ja sit lähti armoton tykitys!

Olen aivan älyttömän iloinen, että päästiin jopa näinkin lähelle lavaa. Tällä kertaa se ei ollut edes tarkoitus. Ei vain siksi, että näin Markon ehkä mahtavimmat ilmeet ja eleet, mutta sain näinkin "tarkkoja" kuvia tolla mun ihan onnettomalla kameralla!

Mietin hetken, että olisko pitänyt tehdä tästä keikasta oma postaus, mutta koska mää en oo kuunnellut Poetsia pitkiin aikoihin kunnolla ja vasta puolivälissä pystyin toteamaan, että kyllä, olen kuullut tämän biisin, niin en vaan kehdannut tehdä. Ehkä ens keikasta sitten, kun alan nyt tästä keikasta innostuneena tutustua (ja minut tuntien myös rakastua) tähän bändiin uudelleen. No oli heti alussakin biisejä, jotka tiesin, mutta ei ollut mitään hajua esim. esitettävän biisin nimestä. Hyi häpee. Olis pitänyt valmistautua paremmin! (no ku Spotifyssä on vaa kourallinen PotF:n biisejä... joo seliseli)

Esitettyjä biisejä, jotka tiesin jo entuudestaan, olivat tietenkin Lift, Carnival of Rust, Late Goodbye, Illusion & Dream ja Locking Up the Sun. He esittivät myös biisit Cradled in Love, Diamonds for Tears, Dreaming Wide Awake, The Distance, Running Out of Time, Show Me This Life ja Temple of Thought. Osan noista oon varmasti kuullut jossakin, mutta kuten sanottu, biisien nimistä ei ollut mitään tietoa.

Markon ääni, EI HYVÄNEN AIKA. Ei semmosta oo kellään! Puheääni on semmonen hurmaavan matala, mutta lauluääni varioi rokkityylisestä miehekkääseen falsettiin. Ai vitsi, semmosta karkkia mun korville taas. ♥

Toinen oli sitte Markon esiintyminen. Se oli ihan hullu ja kaikenlaisia ilmeitä ja eleitä nähtiin = OH YES, ME LIKEY A LOT. Äijillä oli semmonen meininki lavalla, että teki mieli hypätä mukaan pitään hauskaa niiden kanssa! Oh wait, niinhän me tehtiinkin. No ei nyt hypätty lavalle vaan pidettiin hauskaa noiden kanssa! Marko ja muut otti jatkuvasti kontaktia yleisöön, etenkin eturivin naisfaneille.

Markon pitäessä hetken taukoa koko muu bändi esitti instrumentaalina biisin nimeltä Rogue.

Oikeesti. PURE AWESOMENESS, no sorry no... PERFECTION.

Johtopäätös kaikesta: Poets of the Fall on bändi, joka tulisi ehdottomasti nähdä livenä! Monipuolisuutta, räjähtävää energiaa, viihdyttävää esiintymistä ja puhdasta mahtavuutta. Suosittelen lämpimästi! ♥

Keikan jälkeen olin taas pienessä euforiatilassa, mutta vain pienessä (Hurtsin jälkeen mikään ei kai enää tunnu miltään). Baarin meiningistä "ahdistuneina" lähettiin Matiaksen kanssa vaelteleen ympäri laivan käytäviä. Baarit oli täynnä elämää, kun taas muualla oli ihan kuollutta. Nähtiin ehkä pari hassua ukkelia pelailemassa rahapelikoneilla ja jonkun random porukan pienessä pelitilassa (jossa oli mm. pari rallipeliä, air hockey ja 3 kouralaitetta). Mää käytin tilaisuuden hyväksi kuvailemalla vähäsen.

Kamera lipes kädestä ja tippu lattialle. Se ottikin vahingossa kuvan ja tässä tulos.

Joskus 2.30 maissa mun jalat kuoli (oon mäkin tosinainen, ku en kestä olla enää korkkareilla) ja kävin vaihtamassa Converset jalkaan. Äiti soitteli ja kysy, että lähettäiskö iltapalalle. Ei ollut sitten yhtään nälkä (tein vieläkin kuolemaa siitä aiemmasta "iltapalasta"), mutta ku äiti mainitsi, että siellä Sweet & Salty-pleississä oli jotain raikkaita voileipiä, nii oho, nälkä alkokin tehdä tuloaan.

Sitten meiän tiet eros ja mentiin kohti omia hyttejä ja nukkumaan. Tai no, äiti ja iskä varmaan meni, mutta mää ja Matias niin... Ei. Ei vaan ei.

Mää nukuin alapetissä, koska vihaan niitä laivan sänkyjen tikapuita ja yläsänkyyn kapuamista. Matias meni vastapäiseen yläpetiin. Me kuunneltiin musiikkia ja naurettiin ihan tyhmille jutuille. Siis sitä naurun määrää... Me alettiin nukkua varmaan vasta klo 4-5 Suomen aikaa, tai no Matias varmaan alkoi. Mää pyörin ja hyörin ja turhauduin. Nukun aina huonosti, kun oon poissa kotoo, ja nyt nukuin putkeen tunnin, tai säkällä kaks. Ja aamulla olo oli just sen mukanen. How refreshing.

Heräsin siis joskus vähä vaille 9 ja kiirehdittiin syömään aamupalaa, jota mun ei tehnyt yhtään mieli. Silti lappasin lautasen täyteen pekonia ja munakasta, koska "jos en syö tätä nyt niin kadun myöhemmin".

Paras oli myös se, kun oltiin ihan varmoja, että äiti ja iskä on ollu jo kauan syömässä ja kierrettiin ympäri sitä buffettipaikkaa eikä vaan löydetty. Ja just kun mietin mielessäni "tässä on kyllä nyt äiti kyseessä ja sillä aina vähä kestää..." niin Matias tokas, että tuollahan ne tulee. Ehdittiin siis syödä yhdessä.

Aamupalan jälkeen tajusin, kuinka kuolemanväsynyt oon. Olisin vaan halunnu mennä hyttiin koomaamaan loppupäiväksi. Mentiin mieluummin istuskeleen 10. kerroksen kivoille violeteille hengailupaikoille ja join kylmää Coke Zeroa toivoen, että heräisin pikkuhiljaa.

Saatan näyttää pirteeltä, mutta oikeesti tein väsymyskuolemaa.

Kun tajusin, ettei cokiskaan auta, niin myönsin tappioni ja päätin, että nukun tunnin tai puoltoista. JOO HAHA NII VARMAAN. Tunnin päikkärit, MINÄKÖ? Nukuin sitten 3 TUNTIA. Vaikka mulla oli herätyskelloki päällä ja kaikki! I give up.

Keräilin itteni ja Matias teki samoin ja mentiin taas samoilemaan. Oltiin vähän aikaa Teens-huoneessa ja Matias pelas hetken änäriä Xboxilla. Vanhemmatkin keräili ittensä ja mentiin maisteleen Sweet & Saltyyn kakkuja. Mää olin ahne ja otin isoimman gluteenittoman omenapiirakkapalasen, mut en olis millään jaksanu syödä sitä. Söin ehkä maailman parasta porkkanakakun päällistä ja passion-juustokakun päällistä.

Neljän maissa Teens-huoneessa alko pyöriä Christmas Vacation (suom. Joulupuu on kärvennetty). Noin muuten en tykkää joululeffoista, mutta toi vaan on aina yhtä loistava! Naurettiin niin täysillä, että varmasti huoneessa samaan aikaan änäriä pelannut jätkä piti meitä ihan hulluina. Kerran se vilkas nopeesti, ei varmaan uskaltanut kattoo pidempään ettei meiän hulluus tarttuis. Toivoin, että se olis ollut ruotsalainen eikä olis ymmärtänyt mitä kaikkee me puhuttiin siellä, mutta kyllä, hetken päästä leffan jälkeen selvis, että se oli suomalainen. Jee.

Loppuillasta tehtiin viimeiset tax free-ostokset eli perussetti tuliaisia ja kotiinviemisiä ja mitä kaikkee, ja mentiin syömään Sweet & Saltyyn samanmoiset annokset kuten edellisiltana.

Oli muuten viimenen kerta, kun käytän tommosta putkikassia matkalla. Mun käsi oli vielä seuraavana päivänä kipee ton kantamisesta. HALUAN VEDETTÄVÄN MATKALAUKUN.

Jee, mutta koko reissu oli aika muikee! Vaikkakin ihan liian lyhyt, miksi aina vain se 23 tuntia? Anyways, kerrankin risteilyn jälkeen pystyin kaikesta univajeesta huolimatta siteeraamaan Sami Hedbergiä ilman sarkasminhäivää sanomalla "VAU, vitsi ku virkisti!". Poetsin keikka oli aivan loistava (jee taas uusi musiikkirakkaus ♥), ruoka oli hyvää, meininki oli hyvä (= ei ollu liikaa känniörveltäjiä), tein kivoja löytöjä ja mulla oli erittäin hyvin hauskaa perheen kanssa, ja etenkin Matiaksen kanssa meiän hytissä. Uu-des-taan! ♥

PS. Neljä Ruusua esiintyy Viking Gracella maaliskuussa. How about that? (vink vink, Suski ;D)