perjantai 12. lokakuuta 2012

Why's reality hard to deal with?

Tuota kysyin itseltäni päivänä eräänä. Viisaudenhampaat kipeinä, pää kipeänä, olo ja mieli kipeänä. Mä nukuin kellon ympäri ja näin ihania unia, joita en enää muista. Muistan vain, että olo oli ihan hirveä, kun jouduin heräämään pois niistä.

© WeHeartIt.
Unet. Niitä pohdiskelinkin tossa joku aika sitten. Ja pohdin edelleen. Olen nähnyt painajaisia viime aikoina, ja sitten taas liian hyviä unia. Painajaiset ovat olleet sitä luokkaa, että olen huutanut itseni hereille. Liian hyvät unet ovat taas siitä huonoja, etten haluaisi herätä niistä ikinä.

Vaikka mä syksystä niin kovasti tykkäänkin, niin sen tuoma pimeys, kylmyys ja synkkyys ovat joka vuosi yhtä rankkoja. Nukkuisin kovin mielelläni koko päivän ja haluaisin "elää" vain siellä mun omassa, kauniissa unimaailmassa. Kuuntelen melankolisia biisejä, koska hilpeät ja vauhdikkaat biisit tuntuvat niin teennäisiltä. Ajatus ei kulje, ja sitten kun se kulkee, en saa itsekään mitään selvää.



© WeHeartIt.

Vielä muutama vuosi sitten asiat eivät olleet läheskään näin "hyvin": 13-15-vuotiaana tuntui, että mä en mitenkään selviä tästä. Nykyisin selviän hieman paremmin, koska tiedän että kaamosmasentelu tulee joka syksy. Juttelu jonkun ihanan kanssa, rukoilu, musiikki, syöminen, jopa kirjoittaminen auttaa. Huomattavasti.


Tiedän, mun on aivan turha valittaa, koska tiedän varsin hyvin, että on (liian) monia, jotka kärsivät masennuksesta vuodenajasta ja valonmäärästä riippumatta.

And if YOU have a friend, who desperately needs help and support, HELP her/him. Give her/him all the support and help you can, and just don't hang up.


© WeHeartIt.

I really hope you guys are feeling and doing better. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti