Välillä.

Yleensä näin talvella oon ollut superhuono ottamaan minkäänlaisia valokuvia ja varsinkin asukuvat jäävät lähes kokonaan moneksi kuukaudeksi. Viime kirppislöytöpostauksessakin esiintynyt eteisen kokovartalopeili on ollut oikein oiva asujen esittelemiseen, mutta sekin riippuu täysin siitä millä tuulella aurinko on esittäytymisen suhteen ja mistä kulmasta se paistaa meiän kämppään.

Paras paikka nassukuvien ottoon tällä hetkellä meiän kotona on - jep, sinähän sen arvasit - vessa.

Välillä haluaisin kertoa enemmän ja esitellä aidompaa sisältöä sekä blogissa että Instagramissa. Mä kuitenkin olen avioliitossa ja elämässäni on ihmisiä, jotka eivät halua kaikkia minuun tai läheisiini vaikuttavia asioita puitavan julkisessa blogissa. Se on täysin ymmärrettävää. Eikä sillä, että olisin muutenkaan ennen naimisiinmenoa avautunut elämästäni blogissa. Olenhan kuitenkin todella yksityinen ihminen ja oon aika taitava kertomaan paljon kertomatta mitään.

Alkuun halusin pitää blogini positiivisena ja nostaakseni elämäni kohokohtia esiin, jotta pääsen pakoon ankeaa arkea ja ressaavaa ressiä. Nykyään inhoan ylipirteää #positivevibesonly -meininkiä enkä halua pakottaa positiivisuutta kenellekään. En ole oikeastaan koskaan edes osannut tehdä niin. Joskus kirjoitinkin 30 päivän musahaasteen yhteyteen, että silloin kun olen surullinen tai vihainen, en halua kuunnella tunnetilaani vastaavaa tai täysin päinvastaista musiikkia. Jos olen surullinen, kuuntelen melankolisia biisejä, mutta en mitään kyyneleitä pakotuttavia enkä varsinkaan iloisia kappaleita. Jos taas olen vihainen, haluan kuunnella neutraaleja biisejä, joissa on pieni negatiivinen vire, mutta en mitään full-on ragemylvintää tai upbeattejä ”kaikki kääntyy parhain päin” -settejä.

Välillä kuitenkin haluan pystyä avautumaan jonnekin neutraaliin tilaan. Yleensä on riittänyt, että elämässäni on edes se yksi ihminen, jolle kerron kaiken ja viimeisen 7 vuotta se on ollut mieheni. Sitä ennen se oli äitini ja ennen haastavia teinivuosiani se oli joku hyvä kaverini, joka vaan sattui olemaan kuuloetäisyydellä. Kirjoittaminen on joskus parasta mahdollista terapiaa, olipa se ihan kepeää höpsötystä tai aivojeni syvimpien ulottuvuuksien kaivuuta.

Ja tottakai jos ja kun jotain hyvää on tapahtunut, niin se kerrotaan sitten kaikelle kansalle. Kel onni on, se onnen kuuluttakoon! (kursivointi Emilian)

Välillä mietin, että mun pitäisi opetella kysymään mitä kuuluu. Opetella kuuntelemaan ja olemaan hiljaa. Musta tuntuu meinaan usein, että jos ihmiset kysyvät multa ensin, että mitä kuuluu niin he tulevat avanneeksi Pandoran lippaan, josta vuotaa ja pulppuaa kaikki viimeaikaiset asiat ihan kuin en olisi puhunut kellekään sataan vuoteen enkä sitten välttämättä siinä tuoksinassa muista kysyä toiselta, että mitä hänelle kuuluu. Tai ainakin niin mä luulen. Varmaankin mä kysyn sitä, mutta jään usein siihen luuloon, että nyt mä taas puhua pälpätin toiselta korvan irti enkä muistanut häntä ollenkaan.

Jos mä siis teen näin, olkoon tämä yhteisesti kaikille ystävilleni: mulle saa aina kertoa kaikki omat kuulumiset. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, ja ilman, että mä kysyn sitä. Mua kiinnostaa aina kuulla mitä just sulle kuuluu, varsinkin nyt koronaviruksen luvattuna aikakautena. Vaikka susta tuntuu, että ei ketään kiinnosta, mua kiinnostaa.

Siksi mä haluankin kysyä nyt: mitä sulle kuuluu? Vastaa halutessasi kommenttiboksiin tai laita viestiä ♥️

PS. Mun ja miehen iltahepulit osa 129387:

Minä: "Mä haluaisin kuunnella musiikkia, mut kaikki kyllästyttää enkä halua ettiä mitään uuttakaan. Mitä mää teen?!?"
K: "Sillon pitää mennä nukkuun."

Naurujen laannuttua ja vuorokauden vaihduttua tipahti Spotifyyn Jesseltä uusi biisi Smokestack ja voi JUKRANPUJUT että kolisee! Ja vielä just kun pääsin sanomasta, että ei muka oo mitään kuunneltavaa. Toki näillä mun kuuntelutottumuksilla tää fiilis kestää ehkä viikon, mutta nyt tykitän repeatillä tätä tulevat päivät! Last.fm tossa kertoi, että yli 40 kertaa oon tätä biisiä tässä vuorokauden aikana kuunnellut. No hups!

PPS. Mä muuten pääsin sinne kouluun, jee! Mutta se alkaa huomenna ja multa tulee ihan just kaikki mahdolliset hädät housuun. Aaapuuva.