Tunturiaapa.

Pyhätunturi ja Tunturiaapa. Jylhä. Henkeäsalpaava.

Kaunis. Kunnioitusta herättävä. Onneksi uskalsimme pandemian keskellä sen verran poistua Pirkanmaan kuplasta, että pääsimme kokemaan tämän true eräjormailijan huipentuman.

Mää en ollut tätä reissua ennen käynyt ikinä Lapissa. Pohjoisin paikka, jossa olin käynyt, oli Iisalmi. Rikoin siis meidän 9 tuntia kestäneellä automatkallamme metri metriltä omaa ennätystäni, joka rikkoontui kertaheitolla vaivaisen 539 kilometrin verran.

Nyt voin vihdoin sanoa ihmisille, että kyllä, olen käynyt Lapissa. Ei tartte kenenkään enää järkyttyä tästä suuresta puutteesta yleissivistyksessäni. Samalla pääsin näkemään ja kokemaan Pyhätunturin.

Näitä luonnon omia herkkupaloja napsin vähän väliä niinkin paljon, että kieleni oli lenkin jälkeen aivan sinivioletti. Jos mää kestäisin vähän paremmin epämukavuutta ja kyykkimistä puskissa ja raaskisin ostaa kunnon varusteet, mä rakastaisin marjastamista. Joskus poimin mustikoita piirakkaan omasta pihasta ja se maistu ekstrahyvältä.

Also mustikat maistuu ihan sairaan hyvältä suoraan puskasta poimittuna.

Ruska ei ollut vielä kunnolla saavuttanut Lappia, mutta maaruskaa oli runsaasti. Oli erinättiä. Joskus kun pääsisi kunnon ruskan aikaan Lappiin... Ai että. Mun aivot varmaan tilttailis vähän väliä, kun en pystyisi käsittämään sitä kaikkea kauneutta ja puhelimen muisti täyttyisi aika haipakkaa, kun kameran rullassa yhtäkkiä 20 000 kuvaa.

Reitillä törmäsimme muutamaankin varoituskylttiin huonokuntoisista pitkospuista sekä portaista. Yhdet pitkospuut, jotka johtivat vesilähteelle, olivat todella huonokuntoiset ja puut ponnahtelivat ylös. Palasin äkkiä takasinpäin, ettei olisi käynyt kovin huonosti. Keijo kävi rohkeesti hakemassa lähteestä vettä ja ai juma se oli hyväääääää.

Parhaimmat kävelykengät ikinä. Jalat eivät väsyneet yhtään!

Mä rakastan (hyväkuntoisilla) pitkospuilla kävelyä. Se on aina seikkailu, kun pääsee kävelemään maastossa (tai sen päällä), jota olisi muuten mahdotonta kulkea. Ylläoleva otos on myös mun uusi lemppari. Kauniin sininen mutta pilvinen taivas heijastuu aavan veden pinnasta. Keijo vaan vähän pelotteli mua sanomalla, että tästä tulee mieleen Dead Marsh LOTR-leffoista. Tietäjät tietää.

Innokkaimmille revontulispottaajille on olemassa oma sovellus/sivusto, joka hälyttää revontulista tunturilla. Vähänkö olis siistiä, jos vaikka upeille auringonlaskuille olisi oma sovellus tai joku hälytysryhmä, joka kertois myös, että missä on parhaimmat näkymät a.k.a. kuvauspaikat.

Oli meidän onni, että sää oli näin kaunis koko päivän. Ei ollut pelkoa sateesta ja meillä oli juuri sopivasti vaatetta päällä ettei tullut liian kuuma eikä kylmä. Tiaislaavulla grillasimme makkaraa ja söimme tuhdin tunturilounaan.

Laavut on ihan parhaita, ja rakastan myös sitä ystävällisyyden määrää luontopoluilla. Aina moikataan vastaantulijoita ja ehkä turistaan mukavia hetken aikaa. Näin myös näkötornin (en tiä sen oikeeta nimeä) juurella mösöjä koiria ja jututin niiden omistajaa siinä hetken. Vaikka en oo taitava smalltalkkaaja niin kyllä mä sen verran saan itestäni puristettua asiaa, jos on koiroista kyse!

"Ole varovainen, ankkalaudat voivat olla liukkaat!"

Tääkin kuva! Yhtäkkiä iski ihan hirvee ikävä kevättä ja kesää. Vaikka kevät ei oo nättiä aikaa ja takatalven uhka vaanii aina sinne 31.5. asti tätä nykyä niin olemme tässä Empan kanssa todenneet, että keväällä meidän vaatekaapin sisältö pääsee esille kaikessa loistossaan ja Instagram herää eri tavalla eloon. Mä nyt oon pommittanut sinne enemmän ja vähemmän kaikkee turhaa, mutta sitä se itsekseen oleminen teettää. Sitä haluaa yhtäkkiä pommittaa asioita kaiken kansan nähtäville. On sekin hassua.

Tietysti Lappi näyttäytyis parhaimmillaan talvella, mutta mä en ole talvi-ihmisiä. Inhoan kylmää enkä tykkää yhtään mistään talvella harrastettavista lajeista ja ulkoiluista. Tämä oli just mulle mahtava ja eniten omannäköinen kokemus, samoin tuolle miekkoselleni. Lapin ruska olisi yksi kokemus, jonka haluan tosiaan ehdottomasti kokea, ehkäpä jo tänä vuonna!

Oon tainnut aiemmin mainita, että Keijo on suuri porrasfani. Arvatkaa vaan kuvasko se tälläkin reissulla jokaisen portaan alhaalta ja ylhäältä käsin?

Siä mennään! #spottaakalju #eikukeijo ♥️

Lappi oli aivan ihana. Haluan päästä taas miehen kanssa käymään uudestaan ja kokeilla joka kerralla eri reittejä. Vielä on Lapissa paljon nähtävää ja koettavaa, tämä oli vasta alkua!