lauantai 2. tammikuuta 2021

Jätkänkynttilä.

Vuoden 2021 ensimmäinen postaus! Koska kaamosaika ei todellakaan ole mun valokuvausinspiksen kulta-aikaa, kuvituksena on tällä kertaa Rovaniemen reissukuvat, joita en ole jostain syystä laittanut blogiin vielä ollenkaan (paitsi vuosikoosteessa on pari hassua).


Mulla on ollut pitkästä aikaa vuosiin ihan hirvee energiapiikki. Vai voiko sitä sanoa piikiksi, kun tää fiilis on kestänyt kohta 3 päivää? Mut siis tää on mulle todella harvinaista ja siksi haluan ottaa tästä ilon irti. Mää haluan tehdä kaikkee kotona ja käydä ulkona (turvavälejä yms. noudattaen). Jaksan pitää paikat siistinä, ja jopa tylsistyn kun hommat loppuvat. Mitä täällä tapahtuu?

Kuitenkin tulevaisuuden Ems tai sinä siellä, jolla on voimat just nyt lopussa: se on ihan täysin ok levätä ja kerätä voimia. Riittää, että olet päässyt ylös sängystä vaikkapa vessaan tai syömään, ja sekin on täysin ok, jos olet palannut takaisin sinne sänkyyn lepäämään. Älä soimaa itseäsi. Kehosi tekee viimeisillä voimanrippeillään kaikkensa, että pysyt hengissä ja järjissäsi tässä maailmantilanteessa.

#hienokivihermanni

Pakko sanoo tästä kuvasta vähän. Tää oli hauska bongaus kesken kävelylenkin, kun oltiin Rovaniemen reissulla. Mun piti laittaa tää Instagramiinkin, mutta se vähän jäi. (Ehkä tää vois olla semmonen mainoskuva tälle postaukselle...) Menin tätä kuvaa varten selvittämään kuka näyttelikään Hermannia, koska nimi ei sattunut pläjähtämään mieleeni. Wikipediasta sain selville, että Pelle Hermannin näyttelijä Veijo Pasanen kuoli sydäninfarktiin helmikuussa 1988 kaksi päivää viimeiseksi jääneen Pelle Hermannin jakson kuvausten jälkeen. Sattumalta Hermanni ja äitiliini puhuivat viimeisessä jaksossa kuolemasta. Olipas surullista... Muistan katelleeni lapsena Pelle Hermannia ja se oli aika hasu.

Rest in peace, Veijo Pasanen.


Graffiteista voi olla montaa mieltä, mutta mää rakastan tälläsiä luovia teoksia. Tämä teos sijaitsi erään alikulkusillan alla. Vesipisarat vaikuttavat erityylisiltä ja simppelimmiltä kuin kalat, joten olisiko tässä ollut jotain jatkettua taidetta? Sellanen on parasta mun mielestä.


Tää retrovene on niin symppis! Noi värit ja ja malli henkii vanhanajan meininkiä. Kuvasta ei veneen kunto näy, mutta oli melko huonossa hapessa enkä tiedä onko se käytössä. Veneessä on myös verhot, eli siinä voi varmasti jonkinmoista asumista tai ainakin yöpymistä harrastaa. Olis kiva kokemus semmonenkin ja vaikkapa tossa veneessä! 


Oon oikeesti kuunnellut tätä Grace Carterin Silhouette-remixiä yli 40 kertaa viimesen viikon sisään. Hyvänen aika. En oo tästä ominaisuudesta kasvanut ikinä ulos. Eipä tuo kai haittaa, mutta kun mää kyllästyn kahta nopeammin hyviin biiseihin ja se vähän ketuttaa.

Opin just muuten uuden termin: stimming. Mä en tiedä sen suomennosta, mutta se tarkoittaa vapaasti tulkittuna tapaa, jolla ihminen stimuloi itseään toistuvilla liikkeillä ja äänillä. Stimming auttaa tasoittamaan aistikokemusten määrää, riippuen siitä onko aistiärsykkeitä liikaa tai liian vähän. Sä voit kuunnella samaa ääntä toistuvasti, silittää eläintä, kuunnella ASMR:ää, painella nappeja ja - kyllä - kuunnella samaa biisiä koko ajan.

Stimming liitetään usein autismikirjoon kuuluviin ihmisiin, mutta todellisuudessa kaikki ihmiset stimmaavat jossain määrin. Mä nyt oon epäillyt itelläni ADD:tä parikolme vuotta, mutta tää mun binge-listening ei välttämättä liity siihen.


Fun fact: kattelen aina välillä mun Last.fm-profiilia ja yks kerta keksin mennä kattomaan veljeni profiilia. Sieltä voi huomata tilastoista aika merkittävän eron mun ja veljeni musiikinkuuntelutavoissa. Vaikka veljeni kokee olevansa rajoittuneempi musiikin suhteen kuin minä (joka olen kanssa aika rajoittunut, koska mä en ole niitä ihmisiä, joka kuuntelee "ihan mitä vaan" ja voin myöntää sen ihan rinta rottingilla #musiikkielitisti), hänellä on silti paljon enemmän rangea kuin siskollansa.

Mä olen scrobblannut musiikkia Last.fm:ään aikalailla taukoamatta 8.7.2008 alkaen. Matias aloitti scrobblaamisen 30.1.2010 ja viimeisin scrobblaus on tallentunut 12.12.2014. Mun tilastot ovat 47 632 soittoa ja 940 artistia ja nämä ovat kertyneet 12 vuodessa. Matiaksen vajaan 5 vuoden statsit taas näyttävät 44 250 soittoa ja 818 artistia. Siis ei hyvän tähden!

Mä en voi mitenkään enää selvittää, milloin olen tarkalleen ohittanut Matiaksen mun statseissa, mutta siis 12 vuoden scrobblauksen jälkeen olen vasta reilu 3000 soittoa ja 122 artistia edellä. Oivoivoi.

(Ja ketä tämä osuus kiinnosti, Ems? Ketä?)


Monet sanovat, että blogien aikakausi alkaa olla lopuillaan ja "so last season". Olen huomannutkin tässä 10 vuoden ajalta seuraavan trendin: ensin ihmiset alkoivat kirjoittaa julkisia blogipostauksia. Sitten tulivat vlogit eli Youtube-videot päivittäisestä elämästä ja omista mielipiteistä sekä muista asioista mistä vaan voi videoita tehdä. Sitten tuli Periscopet ja vastaavat livelähetykset muihinkin sovelluksiin. Sitten tuli Snapchat ja IG-tarinat ja sitten Tiktok ja Reelsit. Tarinat voivat olla toki pitkiä, mutta ainakin IG:ssä ne ovat 15 sekunnin pätkissä, ja tiktokit ja vastaavat pätkät voivat olla pisimmillään minuutin pituisia.

Ei ole siis ihme, että bloggaamisen aikakausi alkaa olla taputeltu.

Mutta minä en luovuta. Multa tämä luovuuden muoto luonnistuu edelleen kaikkein parhaiten ja vaikka oon esim. kokeillut Tiktokin ihmeellistä maailmaa (ja hupsistakeikkaa, sieltä vaan tultiin Tiktok-kaapista ulos), niin oon liian perfektionisti julkaistakseni nopealla aikataululla lyhyitä pätkiä. Vaikka nekin pätkät mitä mulla siellä on eivät todellakaan ole mitään hienoja tai laadukkaita, niin silti haluan, että mä näytän niissä sellaiselta miltä haluan ja että lipsyncit ja muut menee just eikä melkein. Myös fiiliksen pitää olla just oikea.

Kirjoittaessa mää voin olla just niin kakkasena tässä kun mä oon eikä mun tarvii välittää valaistuksista, esiintymisestä ja ainoa editointi mitä mun tarvitsee tehdä, on kuvien muokkaus ja tekstin oikoluku sekä typojen korjaaminen. Aina mulla vähintään ykskaks typoa ja pilkkuvirhettä tekstiin eksyy, mutta yritän olla itselleni armollisempi. Kunhan asia tulee ymmärretyksi.

Kertokaas te Ems-tädin pikkumussukat mulle, että luetteko te vielä blogeja? Luetteko mun blogia ja mitä kautta ootte tykänneet seurata mua? Tiedän ainakin kaksi ihanaa, jotka siellä seuraavat mua Bloglovinin kautta, kiitos ihan superisti teille ♥️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti