Marraskuu.

Hyvänen aika, nyt on jo joulukuu. Mää en jotenkin meinaa uskoa sitä. Kuukauden päästä on vuosi 2019 ja aika monikin asia saattaapi muuttua. En tiedä onko mun ja muiden bloggaajien syytä panikoida toisin kuin eurooppalaisten youtubettajien, mutta jos olette kuulleet ja lukeneet Artikla 11:sta ja 13:sta ja sen mahdollisista huonoista seurauksista, niin pelkään hieman, että käykö kohta niin, että joko joudun siirtämään blogini toiselle alustalle tai lopettamaan kokonaan... Mää oon yrittänyt ymmärtää tuota uutta EU:n säätämää lakia bloggaamisen kannalta, mutta mistään en ole vielä saanut selkeää vastausta. Kaikki keskittyy nyt Youtubeen, sosiaaliseen mediaan, meemeihin ja tekijänoikeuksiin.

Aika näyttää. Ei puhuta nyt vielä siitä, vaan viime kuusta!

ME TOO.

Minun marraskuuhuni sisältyi ihania asioita, kuten SEINABO SEYN KONSERTTI (en oo vieläkään yli tästä #justfanwomanthings) ja säännöllisen lenkkeilyn aloitus, mutta myös yksittäisiä erittäin randomeja asioita, kuten uusi soittoääni pitkästä aikaa jajajajaa joo lukekaa postaus. Enempää en spoilaa.

Seinabo Seyn konsertti. Se oli aivan sanoinkuvaamaton. Täydellisyyttä. Ja haluan nähdä hänet UU-DES-TAAN. Lue keikkapostaukseni kokonaisuudessaan tästä.

Lenkillä kauniin synkkiä maisemia. Harvoin nappaan iltapimeässä kuvia ja varsinkaan lenkillä ollessa, mut nyt tilanne vaati.

Ryhdyin penkomaan IG-haastetta varten muistoboksiani ja löysin tämän. Iloisen tytön diplomi vuodelta 1997, kun minulla todettiin diabetes. Harvoja fyysisiä muistoja noilta ajoilta. Mitään valokuvia ei ole sairaalasta eikä diabeteksenhoidosta siltä ajalta, kun olin pieni. Se oli nääs sitä aikakautta, kun ei otettu kuvia sellaisista asioista. Se olis voinut tuntua oudolta, veikkaisin. Nykyään se on ihan peruskauraa. Tää on kuitenkin yks mun lempparimuistoja. Vaikka tilanne on ollut vaikea koko perheelle, olin silti iloinen ja sinnikäs. Haluan yrittää muistaa sen ja pitää samaa yllä nytkin.

Mää osallistun usein arvontoihin, koska ne on kivoja (en kyllä ihan mihin tahansa, though), vaikka oon aina tiennyt etten ikinä voita mistään arvonnoista mitään. Paitsi että NYT VOITIN. Ihana Siru Collection piti arvonnan uusista kangaskasseistaan ja voitin haluamani kassin aivan mahtavalla quotella. The "Earth" without "art" is just "eh". Tämä on mun uus motto.

Lenkkeilyä vanhassa työpaidassa. Lenkit jäi jälleen kerran kesken sairastelujeni vuoksi, mutta jatkuu taas heti kun olen täysin toipunut. On pitänyt myös julkaista postaus liikunnan ilosta ja viimeaikaisista oivalluksista liittyen liikuntaan. Pysykää kuulolla...

Rakastuin sushiin. En ollut koskaan ennen sushia syönyt, koska niissä on ollut vehnää, mutta nyt niitä on saanut monesta paikasta vihdoin gluteenittomana! Jättää vaan sen vehnäsoijan pois ja dippaa gluteenittomaan soijaan niin avot. Ihan parasta. Ja yllättävän täyttävää! Mää en syönyt mitään muuta kuin noita sushirullia yms., koska maha ei vaan vetänyt enää. No mutta ei haittaa, koska HY-VÄÄ.

Nuances of November.

Tom Hiddleston päivitti Instagramiaan ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen. Ja tässä tuon päivän fiiliksiä asiasta:

Mark the date. 9th of November 2018. The Good Day.

Blue November. 14.11. oli maailman diabetespäivä, jolloin väritimme somet sinisiksi. Mun osalta diabetesasiaa oli koko kuukauden edestä, meinaan suoritin diabeteshaasteen Instagramissani (jos missasit haasteen, voit nyt käydä kurkkaamassa koko haasteen profiilini kohokohdista!). Välillä teki mieli jättää koko homma kesken. Olin varma, että ketään ei kiinnosta ja kukaan ei lue niitä kuitenkaan ja mää en olisi välillä millään jaksanut päivittää joka päivä. Joskus kyllä jätin päiviä välistä ja postasin kahden päivän haasteet yhtenä päivänä ja niinpoispäin. Mää en loppujen lopuksi oo kova somettaja. Vaikka paljon pyörin Instassa, avaan sen joka päivä ja selaan kaikki seurattavani läpi ja lisempää, niin mää en jaksa olla koko aikaa postaamassa kuvia ja tarinoita. Kai se mun introversio tekee tän. Nyt se on ohi ja en postaa MITÄÄN kuukauteen. Okei en voi pitää moisia lupauksia. (Ja tatuointi ei ole aito.)

17.11. oli rakkautta ilmassa, kun ystävämme menivät naimisiin.

Pelasin Fifaa varmaan ekaa kertaa ikuisuuteen. Mulle annettiin arvokas tehtävä auttaa miestäni tekemään Fifa-haaste, jonka oli määrä umpeutua klo 20. Miehelläni meni töiden jälkeen pidempään ja ajatteli, että ei ehdi tehdä tehtävää loppuun ja pyysi mua tekemään sen. Monenmonien päivityksien jälkeen peli vihdoin avautui ja kun pääsin ylläolevaan Featured squad -kohtaan nii KUKAS SE SIELLÄ KURKKI? Kukas muu kuin Donald Glover aka Childish Gambino! Pääsin siis pelaamaan hänen muodostamaansa joukkuetta vastaan. Beginner-tasolla tosin, mut aika makeeta. En panostanut pelaamiseen ihan kauheesti, mutta sain silti lihasmuistista pinnistämällä 5-1 voiton.

Tässä kuva, jos ette usko. Tuota 1 maalia ei ees olis tullut, jos mun maalivahti olis osannut käyttäytyä ja olla hankimatta punaista korttia ja sitä myöten rangaistuslaukausta (joita niitä en oo oikein koskaan osannut torjua, en vaan jaksa muistaa mitä piti painaa missäkin kohtaa). No mut joo, ihan jees oli pitkästä aikaa, ja Fifa sais enemmänkin järjestää tälläsiä kivoja featured squadeja niin muakin kiinnostais pelata. Esim. jokin aika sitten Imagine Dragons oli myös laatinut oman featured squadin.

Heti kun vaihdoin blogin nimeä alkoi ilmestyä tilastoihini ekaa kertaa kahteen vuoteen Google-hakuja (lukuunottamatta mun blogin osoitetta). Ensimmäisenä ilmestyi "bamse tietokone peli". Mulla on ollut ikävä näitä. Antaa tulla lisää!

Jos teitä kiinnostaa tai mietitte, että mistä ihmeestä mää puhun, katsokaa vanhat postaukseni klikkaamalla tästä.

Also nyt kun kirjoitan tätä (10.11.) mulla on ollut 9.11. yli 250 vierailijaa mun sivustolla! Mitä ihmettä on tapahtunut!?