torstai 6. joulukuuta 2018

Yösydännä.


Onko se vaan minä vai onko siellä muitakin ihan minkätahansalaisia kirjoittajia, jotka joskus päättävät mennä suoraan kohti otsonia ja lukea vanhoja tuotoksiaan parin vuoden takaa?

Sitä väkisinkin alkaa miettiä siinä lukiessa sitten, että mitähän ihmettä on tapahtunut. Miksi en enää ole yhtä nokkela ja sujuvasanainen? Mihin oon hävittänyt innon ja kyvyn kanavoida se syvin flow-tila, jonka ansiosta syntyy parasta tekstiä ikinä? (Okei mää en ole todellakaan mielestäni paras (edes hyvä) yhtään missään, mutta siis you get the point, hopefully?)

Toisaalta voihan olla, että luen tätä postausta taas parin vuoden päästä ja ajattelen, että mitä ihmettä sää selität Ems 25 v., ihan hyvää tekstiä tämäkin, meinaan NYT se runosuoni vasta onkin tukossa. Enkä varmasti ole ajatellut tuolloin vajaa pari vuotta sitten, että jes, nyt muuten syntyy huipputavaraa. Koska minä en ajattele minkään tekemäni asian olevan hyvä, koska aina voin tehdä paremmin ja olla parempi ja muita mpi-päätteisiä adjektiiveja.

Se on meleko raskasta joskus, tiettekö. Olen kuullut, että vaadin itseltäni liikoja. Joskus suostun myöntämään sen, mutta sitten menen nukkumaan ja se reboottaa sen osuuden mun aivoista ja aamulla alkaa kaikki alusta. Vaadin liikaa itseltäni ja muilta, kehitän stressinaiheita mistä tahansa, ajattelu kiertää kehää. The Infamous Ni-Ti loop.

Mua myös hieman ahdistaa tuo Artikla 11-13 mikälie. Kun ensin ajattelin, että ei tää koske mua ja mun blogia, ku mulla on vaan tällänen pieni blogi, jossa ei oo kauheasti liikennettä ja tää on tämmönen pieni harrastus vaan nii. Mutta nyt en oo enää mistään varma.

Mun varmaan kohta täytyy oikeasti ruveta opettelemaan koodausta ja nettisivujen tekoa ja kaikkea, koska noiden artiklojen myötä meidän tarttee ruveta itse luoviksi. Kun varmaan noi kaikki isot jenkkifirmat (aka Google, Facebook (FB ei ees haittaa, good riddance), Instagram ja Youtube) pistää pillit pussiin ja sulkee EU-alueen kokonaan. Esimerkiksi nyt kun meemit kielletään, niin nyt täytyy itse alkaa tuottaa niitä omista kuvista. Kuvataan omaa naamaa eri ilmeillä ja tehdään niistä meemejä.

Joo, todella hyvä idea.


Ps. Toi sana 'yösydännä' on yhdestä mun entisestä lempparisarjiksesta. Se oli mielestäni niin mielenkiintoinen ja vanhahtava sana, että vielä yli 15 vuoden jälkeen se palaa välillä mieleeni kaikumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti