lauantai 30. huhtikuuta 2016

My favourites of April.


12.4. Menimme Keijon kanssa kaksi vuotta sitten kihloihin! Juhlimme sitä pikkuisen menemällä syömään Los Pollokseen.


6.-10.4. Pop up storen pitäminen Koskarin keskusaukiolla. Pohjatyöt oli yllättävän raskaita ja intensiivisiä eikä saikulle joutuminen auttanut ressiä ollenkaan. Sain kuitenkin ajoissa kaiken tarpeellisen tehtyä, hinnoittelut, inventoinnit ja rekeille asettelun. Tiistaina kasattiin koko store aukiolle, pidettiin sitä menestyksekkäät 5 päivää ja mää korjasin koko storen sunnuntaina pois aukiolta. Henkisesti ja fyysisesti raskas, mutta todella kiinnostava ja hauska kokemus!


Vanhan Elastisen tuotannon kuunteleminen. Paljon parempaa kuin nykyinen. Meneviä aivot narikkaan-biisejä kuten HuudaLiikuRiehu, Bäkkiin Stadiin, Häivytään ja Anna Soida, kauniita melodisia biisejä kuten Irrallaan, Ystävä, Nuku Vaan ja Anna Mun ja syväluotaavia itsetutkiskelubiisejä kuten Peli Seis, Muut Ei Kuuntele ja Eteenpäin.


How I Met Your Motherin uusintakiekka. Mää taisin vannoa viimeisen jakson nähtyäni, etten katso sarjaa enää ikinä, mutkun. Noh. Mä en jaksa katsoa itekseni mitään kauheen raskaita sarjoja. Mua on ressannut viime aikoina niin paljon, että vapaa-ajalla haluan nollata ja nauraa niin paljon ku sielu sietää. Jätän sit vaikka sen viimeisen jakson kattomatta. Muuten siellä on todella paljon hyviä jaksoja ja vitsejä. Slap Bet, se Tedin ja Robinin inside-juttu "Major Buzzkill", "General Knowledge" jne. ja tekee saluten samalla, doppelgängerit ja "Where's the poop, Robin?".


DC's Legends of Tomorrow. Oikeestaan aika hassu sarja välillä ja kliseitä täynnä, mut silti ehdottoman viihdyttävää katsottavaa.


CAPTAIN AMERICA: CIVIL WAR! SE ON OIKEESTI IHAN KOHTA! (Nyt kun kirjoitan on 23.4) Mä jaksan kyllä aina ihmetellä, että miten aika menee niin nopeesti, mutta tän kohdalla oon aidosti sitä mieltä enkä vaan liiottele. Ultronhan tuli just äsken leffoihin (köh vuosi sitten) ja Ant-Man tuli kyl mun mielestä kuukausi sitten (Viaplayhin varmaan joo että lol mää). Tän kohdalla se on ehkä eri asia. Oon meinaan kokenut hyvin ristiriitaisia fiiliksiä tän leffan takia ja rehellisesti sanottuna mä olen itkenyt lähes joka trailerin nähdessäni. MÄ EN HALUA, et ne tappelee keskenään. YOU SHOULD FIGHT AGAINST CRIME, NOT YOURSELVES! You stupidheads! Anyway, leffasta lisää myöhemmin omassa postauksessaan todnäk ensi kuun puolella...

Saturday Night Live, Andre Wickström ja Kalle Lamberg. Joka muuten loppui tänään. Kalle Lambergin hahmot Ritva Valkaman näköinen lapsi, Sami Hedberg, Jethro Rostedt, huutokauppakeisari ja Terhi Kiemunki oli niin parhaita, samoin Akun Nalle Wahlroos ja Andren Viikkokatsaus eikä tule unohtaa Pelle Mattsonia.


Nyt on ollut oikee hyvän ruoan kuukausi. Pizzalaguunin SEKÄ Sticky Wingersin ihania siipiä ja ekana mainitun paikan mozzarellasalamipaprikapizzaa (myös Vuoreksen pizzerian versio oli yhtä hyvvää), Los Polloksen kanapekoni-bocadilloa ja tietysti kaikkea ihania Keijon tekemiä ruokia, joita en kaikkia nyt muista, mut ainakin kanakookoskeittoa ja jauhelihaperunamaissi-uunivuokaa, jossa oli pieni tujaus Tannisen chilikastiketta. Nomskismomskis! Naposteltavista Punnitse & Säästän kaneliomenalastut on ollut suurta herkkua. Yleensä en moisista luonnonmukaisuuksista välitä, mut ko. lastuihin ei ole lisätty sokeria, vaan niissä on ainoastaan omenaa, kanelia sekä öljyä. Aivan mahtavia! Myös tämän kesän lempparijätski on bongattu ja se on Kingis Nougat.


Viimeisenä mutta EI TODELLAKAAN vähäisempänä, NOAH KIN + ELIAS GOULD @ DORIS!

Noah Kinin osuus oli lyhyt, mutta sitäkin awesomempi! Ennenkuulemattomia biisejä, uusia biisejä The Void EP:ltä (kaikki paitsi Nightmare, jota vähä kyl jäin kaipaamaan) ja vähän vanhaakin (822 ja RBLS). Ja ah, Somewhere on jotain maagista. Noah Kinin keikoissa on aina se paha, että jää kaipaamaan lisää. Ei muuten mutta kun ei se nyt joka kuukausi käy Tampereella, vaikka sitä niin toivoisi. Plus Noah Kin on aivan todella mukava jätkä in person. Tuli vaihdettua pari sanaa sen kanssa ex temporeesti ja tuntui ihan ku kaverille olis jutellut. Mahtavaa!

#laatuhyväperuna
Elias Gouldin omaa musaa ei oo tullut kuunneltua ainakaan ennen keikkaa, mutta sen jälkeen halusin ehdottomasti tutustua! Oli niin hieno meininki lavalla ja hyvänkuulosta soundia! Oon kerran aiemmin nähnyt Eliaksen livenä ja sekin oli Noah Kinin keikalla kitaristina. Kuuntelin koko EP:n Spotifystä seuraavana päivänä, suosittelen! Tästä lähtee linkki: Elias Gould EP.

Ei myöskään saa unohtaa mun muikeeta keikkaseuruetta, Teijaa ja Elinaa! Ihanat kun jakso mun fanityttöilyä. Meillä oli myös erikivat etkot parien Disney-leffojen ja mättöruokien parissa ja jatkot Sami Hedbergin kanssa.

#kaaliaivotliikenteessä #hyväkuvanlaatuhermanni #naamatkorvaalaaduneiku
Tässä kuussa on kyllä tapahtunut paljon. Tällä hetkellä valitettavasti on sellanen fiilis, että kuuluu vähän ei-hyvää, mutta pakko se on sanoa, että on tosi mahtava ja toimintarikas kuukausi takana. Ja hei, enää kuukausi ja MÄÄ VALMISTUN!

#beforeandafter
Ps. Pakko vielä laittaa teidätkin kuuntelemaan mun tän hetken koukkubiisiä, jonka Noah Kin niin mahtavasti räppäili menemään keikallaan ja johon ensi kerran Jazzkadun keikalla kovasti rakastuin. Tän biisin äänimaailmassa on jotain... Taianomaista. Rauhoittavaa. Kertakaikkisen kaunista. Thank you for this lovely collaboration, Sekuoia and Noah Kin.

4 kommenttia:

  1. Slap bet on paras :D mulla on kyl sama et jos stressaa ni vapaa-ajalla en pysty kattomaan mitään sellasta mikä vaatis kauheena aivotyötä. Sillon tulee aina hyvät komediaputket päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Siis jotenkin ei jaksa sisäistää mitään kovin monimutkaisia juonikuvioita eikä jaksaa mitään surullisia juonenkäänteitä vaan ihan vaan tuttua komediahuttua, joka voi vaikka vaan pyöriä taustalla kotitöitä tehdessä :)

      Poista
  2. Musta taas se viimenen jakso on ihan paras. Se kiteyttää kaiken sen miks sen sarjan suomenkielinen nimi on ENSISILMÄYKSELLÄ. :) Ainoo miinus päätösjaksossa on se et tapahtumat menee hirmusta vauhtia eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiekkö mää oon nyt tokalla kiekalla päässyt sen yli, että Ted ja Robin päätyy yhteen, koska nyt se alkaa käydä järkeen koko homma. Eniten mua vieläkin häiritsee ihan sama asia kuin suakin, eli se nopeus! Mä olisin kaivannut vähän syvempää analyysia kaikesta miten toi koko sarja päättyi, esim. Kuka oli Barneyn lapsen äiti ja enemmän sitä vauva-arkea with Lily & Marshall ja että mitä sille Tracylle kävi, että kuoliko se sitten lopulta vai vai VAI :D

      Poista