And it feels better than love.

Bassonjyskytyksiä rinnassa. Taidokasta pianon-, rumpujen ja akustisen kitaran soittoa. Räjähtävää energiaa ja liian kaunista herkkyyttä. Odotusten täyttymistä. Mieletöntä basso- ja valotykitystä. Ilonkyyneliä ja kokovartalokylmänväreitä. Ihanuutta, rakkautta ja onnellisuutta.

Tästä kaikesta oli Hurtsin konsertti tehty.

Koko lauantaipäivä meni lähtöön valmistautumisessa ja epäuskon vallassa. Näinkö nopeesti tää tuli? Napattiin Ame keskustasta kyytiin ja klo 16.00 otettiin nokka kohti Helsinkiä. Matka meni mukavasti musiikkia kuunnellessa ja jutellessa. Matkan aikana päivä ehti pimentyä todella nopeesti, ja mua alko väsyttää. Onneks meillä oli sikspäkki Pepsi Max-tölkkejä messissä!

Äiti ja isä jättivät meidät jäähallia lähellä sijaitsevaan fiftari-Mäkkäriin, joka oli tosi hauskannäkönen mun mielestä. Mun teki mieli ottaa kuvia sieltä, mutta mää olin ihan satavarmasti jo tarpeeks ei-Hesalaisen näkönen, niin en viittinyt tehdä itteeni enempää naurunalaiseksi. Vähän ennen seittemää lähettiin jäähallille.

Onneks meillä oli katsomopaikat, koska kattokaa ny tota jonoo! Vaikka tunnelma vaikutti olevan enemmän katossa kentän puolella, niin silti en olis kyllä jaksanut raahautua jo tyyliin edellispäivänä jonottamaan päästäkseni eturiviin. Oon tosi laiska ja vanhus, tiedän.

Sitten kello löi 21.00 ja...

SITTEN RÄJÄHTI!

Hurts aloitti ihanasti ajallaan klo 21, josta olin todella yllättynyt, koska olin kyllä varautunut odottamaan. Ilmoille kajahti Mercyn tutut soundit and along came happy tears. Tältäkö tää tuntuu?  Jo kauan ennen keikkaa hehkutin mielessäni sitä, että kun ne ihan satavarmasti esittää ko. biisin, niin sitten huudan aivan täysillä "M-E-R-C-Y!", kuten itse biisissäkin. Ja niin teinkin. Toisena esitettiin kaikille vähääkään radiota kuunnelleille tuttu Miracle, johon olin jo lopen kyllästynyt (varmaankin just ton radiosoiton ja hittibiisiyden takia), mutta koska livekonsertti on aina livekonsertti, niin Miracle kuulosti vallan huikaisevalta! Siks oli pakko kirjoittaa 'olin kyllästynyt', koska koko biisi sai nyt ihan uutta puhtia.

Aaah, sitten tuli onnenväreet. Silver Lining. Mun eka lempparibiisi kun tutustuin Happiness-albumiin keväällä. Popitettua sitä aikani oon alkanut kyllästyä siihenkin, mutta vielä mitä, livenä se oli AAANIINUPEEJAMAKEEJAMITÄKAIKKEE ja rakastuin siihen uudestaan. Neljäntenä biisinä iski viimestään kaikille tuttu Wonderful Life, johon en oo koskaan ollut niin ihastunut, mutta kyllä, tämäkin sai mut laulamaan mukana ja hyppimään tuolilla ja huokailemaan onnesta. "Emilia meets the man of her dreams" EIKU.

Viides biisi. Ääh ja voih. Yllätyin, kuinka nopeesti tääkin rakkausitkubiisi tuli. Kun Theo sanoi "The next song is called Somebody To Die For." mun sydän pakahtui jo pelkästä ajatuksesta. Along came happy tears, AGAIN. Tämä on sanoituksiltaan ja äänimaailmaltaan yksi kauneimmista biiseistä Hurtsilta, The Waterin, Unspokenin ja Illuminatedin ohella, just to name a few. Speaking of which, NE EI ESITTÄNYT LIVENÄ THE WATERIA JA MÄÄ PETYIN KYLLÄ NYT VÄHÄN SIITÄ. MIKSI? Samaa kysyisin Only You:n kohdalla! Sekin on muuten huippusulonen biisi.

Joka tapauksessa, olin täysin myyty STDF:n livevedosta. Oi, niin kaunista. (mää tuun varmaa hokemaan tota kaunis-sanaa, koska ei vaan ole toista sanaa joka parhaiten kuvaisi Hurtsin tuotantoa)

Kuudentena suhteellisen tunnettu Blind ja yleisön huudatus. Se on tosi kivaa. Theo otti kyllä joka esityksessä yleisön täydellä innolla mukaan, joten sitä en ihan kauheesti jokaisen esityksen kohdalla erittele. Blind itsessään ei oo koskaan ollut mun lempparibiisi, mutta ei se huonokaan ole. Se vaan ei nyt iske. PAITSI TUOLLA KEIKALLA, SIELLÄ ISKI OIKEESTI KAIKKI. 7. esitys oli myös mun yksi ihan ekoista suosikeista eli ihana Evelyn ja kahdeksantena erikoinen Cupid. Erikoinen, koska se on epätavallisempaa Hurtsia. En oo Cupidistakaan koskaan erityisemmin pitänyt, mutta Theon laulussa on jotain lumoavaa siinä kertsin paikkeilla. Itse asiassa - taas kerran - sen live-esitys sai mut tykkäämään ko. biisistä, koska keikasta lähtien tätä biisiä kuunnellessa mun päähän pläjähtää aina kuva Theosta hyppimässä hauskasti lavalla ja johdattamassa yleisöä tekemään samoin.

Sitten TAAS. Along came the feels THE FEELS, eli mikäs muu kuin Unspoken. Siis mää rakastan siinä(kin) biisissä kaikkea: sanoja, Theon ääntä, epätoivoisuutta, tuskaisuutta, soundia, biittiä, tunnelmaa ja HYVÄNEN AIKA SE PIANO. I. LOVE. IT. Mun sydän oikeesti suli tässä kohtaa KOKONAAN.

JA HETI PERÄÄN LISÄÄ FEELSSEJÄ, IHAN KUN NIITÄ EI OLIS JO TARPEEKS KOETTU. Mikäs muu kuin mielikuvituksellinen ja herkkä "she spreads her wings when she's gonna fly, THE CROW". Tää on semmonen biisi, jota mä EN skippaa, kun kuuntelen Spotify Mobilea shufflella. En tasan ikinä. Se kuunnellaan alusta loppuun ja annetaan euforian virrata. KYLLÄ SE ON NÄIN. Huumaavan kaunista.

If you make her sing when she's coming
she will let you know…

She spreads her wings and they black out the sun

You won't hear her sing

and she'll leave when the damage is done

Seuraavaksi tapahtui autenttisin, jopa timanttisin performanssi IKINÄ MISSÄÄN KONSERTTIEN JA KEIKKOJEN HISTORIASSA. Mulla ei oo kuvaa siitä sattuneesta syystä (= keskityin esitykseen ja puhelimenvalon heilutukseen), mutta kuvitelkaa tää tilanne ja sen huikea mahtavuus: Theo ja Adam akustinen kitara kädessä tuossa etummaisella korokkeella. Ne esittää Blood, Tears & Goldin AKUSTISESTI ja lähes kaikki yli 5000 katsojaa pitää puhelimiensa kirkkaita valoja tai sytkäriä ylhäällä. Kertosäkeen aikana Theo ojentaa kauniilla kätösellään mikrofonin yleisöön päin ja yleisö EI huuda vaan... LAULAA MUKANA. JOO TERVE ja se oli tän tytön menoo. Sellasta tunnelmaa ja fiilistä ei kyllä oo koettu missään!

Kun BTG:stä selvittiin, oli seuraavana eli 12:tena biisi, jonka oletin ja odotin olevan koko konsertin ensimmäinen biisi. Kyllä, arvasit oikein, eli Exile. Ja odotettavasti tämä oli kaiken tuon ihanan rakkauden täyteisen herkkyyden jälkeen kunnon bassovärivalotykitystä. HUIKEUTTA. Sitten rävähti ilmoille Sandman, joka on JEE, IHKAENSIMMÄINEN SUOSIKKIBIISINI. Voi mitä nostalgiaa ♥ (okei, siitä on vasta 5 kuukautta ku tutustuin tähän bändiin, mut SILTI). Kuulosti muuten (sekin) AIVAN MUIKEEN MAHTAVALTA LIVENÄ. Se tunnelma ja ne bassojytinät ja käsiaallot, oh yes!

Sitten esitykset 14. ja 15. olivat sattumalta (vai olivatko?) samassa järjestyksessä kuin Happiness-albumilla, eli ensin tuli yleisöä hypityttänyt hittibiisi Sunday ja seuraavana kaunis hittiballadi, johon voin jopa lähes kokonaan samaistua: Stay. Sunday oli mun osalta lähes kreisibailausta. Sen verran hurjasti hypin istualteni tuolilla ja melkein nousin seisomaan ja tanssimaan. Tyydyin heilumaan ja laulamaan täysillä mukana. Sunday myös alkoi todella mahtavalla rumpusoololla ja mietin samalla, että mikä ihme sieltä mahtaa tulla ja että tuskin mikään rauhallinen balladi ainakaan. Ja Stay... IHANUUTTA. Theo heitteli keikan aikana yleisölle millon mitäkin: paitoja ja ruusuja ainakin, ja valkoisia ruusuja lenteli eturivin onnentytöille Stayn aikana.

We say goodbye in the pouring rain
and I break down as you walk away
Stay, stay
'Cause all my life I've felt this way
but I could never find the words to say

Time waits for no one
so do you wanna waste some time tonight?
Don't be afraid of tomorrow
just take my hand
I'll make it feel so much better tonight

Kuvasta voinee päätellä, mikä biisi oli seuraavana. Jep, mikäs muukaan kuin aina yhtä upea Illuminated. Ennen sen vetoa Theo erikseen pyysi yleisöä kaivamaan kännykät taskuista ja laukuista ja laittamaan taskulampun tmv. valon päälle ja sanoi suunnilleen näin: "Wow, that looks beautiful. Now this next song... is Illuminated". Mää huudahdin ensin onnesta and along came the chills and the tears AGAIN AND AGAIN. Illuminated on oikeasti jotain niin kaunista ja yksi mun tämänhetkisistä enskippaatätävaikkamikäolis-biisi, mm. The Crow'n ohella. Pelkän tuon valoshow'n ihailu sai autuudenkyyneleen tirahtamaan silmäkulmaan.

The Road oli Theon mukaan konsertin viimeinen biisi, mutta kuka nyt sitä uskoi? EI KUKAAN. Sorry Theo, nobody bought that! Ei, mut The Road olis ollut oikeesti aika päräyttävä lopetusbiisi, varsinkin kun yleensä niin hartaan rauhallinen Theo pisti mikkiständin jimihendrixmäisesti tuhannen pirstaleiksi. Ja mää en tykännyt The Roadista biisinä aluksi, mutta sen loppu on niin huikaiseva, että nykyään fiilistelen sitä kympillä. Keikkaversiona se oli luonnollisesti PUHDASTA MAHTAVUUTTA.

Encorebiiseinä toimivat kaikille tuttu Better Than Love, joka toimi viimeisenä yleisönhypitysbiletystykitysbiisinä ja ihan viimeisenä... wait for it... HELP. Siis tuo kaikista Hurtsin biiseistä tuskaisin ja koskettavin biisi. I COULD NOT BELIEVE YOU ACTUALLY LET THAT HAPPEN, THEO DAVID HUTCHCRAFT. Siinä kohtaa ei enää laulu irronnut, ainoastaan haikea fiilistely ja itkunpidätys. Vaikka mää olisin mieluusti kokenut viimeisenä biisinä jonkin hieman iloisemman kappaleen ("Cheerful, what's that?" - T. Hutchcraft & A. Anderson), niin en kyllä oikeastaan olis keksinyt parempaa lopetusta kuin Help. Suomen lipun heiluttelusta miinusta, mutta yleisönlaulatus ja "Onnellisuus maanpaossa!"-huutaminen... VOI SITÄ AUTUUDEN MÄÄRÄÄ.

I can feel the darkness coming

and I'm afraid of myself

Call my name and I'll come running

'Cause I just need some help

Jos joku ei jaksanut laskea esitettyjen biisien määrää, niin kaiken kaikkiaan niitä oli 19. Ensimmäiseltä levyskäiseltä 9/11 ja toiselta 10/12. Jos Happinessin ja Exilen "piilobiisit" ja deluxeraidat lasketaan, niin 9/19 ja 10/14. Mää en odottanut kuulevani mitään noista deluxe-biiseistä, mutta kyllä toi kieltämättä olis 5 nenäliinapakettia minuutissa-touhuksi mennyt, jos Mother Nature, Affair, Happiness ja Confide In Me oltais vielä tohon samaan syssyyn heitetty. Devotion ja The Rope jäivät biisilistalta pois, eikä se nyt haitannut, mutta OI KYLLÄ, ONLY YOU & THE WATER HAITTASI. Niin typerää valittaa tälläsestä 19:n mahtavimman esityksen IKINÄ jälkeen, mutta kun! Joka tapauksessa oltiin Amen kanssa koko loppuilta ja 2 tunnin automatkan ajan ihan onnesta ja rakkaudesta sekasin. 

♥♥♥♥♥

HUOH JA VOIH.  Vaikka tosta konsertista on kohta jo VIIKKO (?!) ja luulisi, että kaikki hyvä fiilis olis kokonaan hälvennyt ja oon siinä rajalla, että alan tarkastella konserttia kriittisestä näkökulmasta ja etsiä virheitä, NIIN EI. Ei kun ei. I AM SO HAPPY NOW. Vaikkakin "musta on tuuulluuu itkupilli", niin en vaihtais tuota kokemusta, noita musiikkieuforioita ja fiiliksien vuoristorataa MIHINKÄÄN.

Kuvasin yhden ainoan videon koko keikalla, ja sekin on armotonta pikselimössöä ja bassosärinää, josta en edes minä saa selvää. Mutta onneksi löysin huikeaa videomatskua ja vieläpä todella läheltä! Eli loppuun vielä ihanan Suskin kuvaama kooste koko konsertista! Suurensuuret kiitokset hänelle ja hänen kameralleen, jossa on huippuhyvä zoomi ♥ Ääni välillä häviää bassosärinän taakse, mutta koittakaa olla huomaamatta sitä. ENJOY!

Tän videon katsottuani haluan perua KAIKKI aiemmat puheeni siitä, etten olis jaksanut vaivautua jonottamaan eturiviin. Sillä vaikka meidän katsomopaikoilla oli muuten upeat näkymät (not to mention Illuminatedin tunnelmallinen valoshow ♥ se oli kyllä täydellisyyttä) ja tunnelma välittyi ihan yhtä hyvin katsomoon asti, Theon ilmeet, eleet ja kaunis olemus eivät näkyneet katsomoon asti. Se olis vielä tuonut tarvittavan lisän muuten niin mahtavaan kokemukseen.

Joo emmää oikeesti jaksa jossitella, koska koko konsertti oli liian ihana ja onneksi on tää video, jonka avulla voin aina palata takasin tonne konserttiin! ♥ Vaikkakin vain 20 minuutiksi, mutta se riittää aivan mainiosti. Tätä tekstiä kirjoittaessakin pystyin palaamaan hetkeksi takaisin tuntemaan samat kylmänväreet ja samat fiilikset uudestaan. Toisin sanoen tämän tekstinkin kirjoittaminen oli ihanaa! VOIHAN IHANUUS SENTÄÄN. Laskekaa huviksenne, kuinka monta kertaa oon käyttänyt sanaa ihana/kaunis/jokueuforinenadjektiivi tässä postauksessa.

Voin lohduttautua myös sillä ajatuksella, että koska Theo ja Adam ovat niin hartaita Suomi-faneja, niin ne tulee tänne vielä. Viimeistään kun he ovat saaneet seuraavan albuminsa uunista ulos. SITÄ ODOTELLESSA...

Basically what I wanted to say is...

THANK YOU THEO & ADAM! YOU GUYS ARE AWESOME. ♥ Me rakastamme teitä!

Onnellisuus ei todellakaan ole hetkeen maanpaossa.