Thanks for the memories, part 2.

Tasan viisi vuotta sitten vastailin blogissa tällaiseen menneisyyteen ja vähän tulevaisuuteen liittyvään täyttelykyselyhommeliin. Haluan vastata siihen taas! Ekaan kyselyyn laitoin aika randomin määrän faktoja joka kohtaan, mutta nyt olen tiukka ja asetan itselleni rajat elikkästensäs 5 faktaa/osuus.

Kuvituksena mm. omaa naamaa eri aikakausilta.

10 vuotta sitten...

... elämä oli kokolailla sekaisin.
... lopetin tanssiharrastuksen. Ja koulunkäynnin vähäksi aikaa. Ja oikeastaan elämisen kaikella muullakin tavalla.
... olin yhdeksännellä luokalla, josta pääsin läpi tilanteeseen nähden ihan kunnioitettavilla arvosanoilla, muttahhh it was NOT the best.
... erittäin huonon elämäntilanteen vallitessa kykenin kuitenkin tekemään elämäni parhaan päätöksen, jota en ole katunut hetkeäkään. Veli teki saman päätöksen myös. Vuosipäivä tulee 8.3., jota kyllä haluan juhlia tavalla tai toisella.
... menin kymppiluokalle, jossa onnistuin nostamaan keskiarvoni laskeneesta 7,3:sta 8,3:een.

5 vuotta sitten...

... taisin valmistautua... yo-kokeeseen. Onko siitä jo 5 vuotta, ei voi olla?!
... vietettiin penkkareita ja mää olin Loki. #noregrets
... suoriuduin oikein hienosti yo-kokeista ja pääsin ylioppilaaksi. Sain myös kunnian pitää uuden ylioppilaan puheen, jota en ole tähänkään päivään mennessä halunnut katsoa uudestaan videolta, jonka isäni/veljeni kuvasi. Liian hapokasta, ei pysty.
... aloin katsoa Doctor Who'ta ja tie sci-fin mahtavaan maailmaan aukesi siitä.
... tapasin tulevan aviomieheni kesän konvassa 2013. Hauskasti muuten tuolloin kirjoitin vuoden päästä-osioon, että tulisin olemaan naimisissa. En kyllä uskonut siihen hetkeäkään, muttahhh hupsistakeikkulia mites kävikään...

3 vuotta sitten...

... olin tuore vaimo.
... muutin ekan kerran pois kotoa.
... opiskelin kauppiksessa ja koin heti olevani oikealla alalla.
... aloin työskennellä nykyisessä työpaikassani vaatekaupassa.
... kävin Ruotsissa ekaa kertaa niin, että vietin siellä öitä ja lomailin, enkä vain käväissyt satamassa tai että kiireellä oltais koluttu hutaisten Tukholman keskustaa jossain viidessä tunnissa.

1 vuosi sitten...

... tapasin paljon mahtavia tyyppejä.
... ikävöin Ottoa. Ja edelleenkin.
... tein töitä enemmän ja vähemmän.
... veli muutti omilleen.
... me laitettiin talo myyntiin.

Kuluneena vuonna...

(Jos tää siis meinaa tästä hetkestä vuoden takaperin, niin...)

... olen ryhtynyt kevytyrittäjäksi.
... olen käynyt parissa vanhassa kaupungissa. Ne on ihan parhaita paikkoja maailmassa.
... olen käynyt parissa progekonsertissa, Dream Theaterin ja Sagan. On maailman parasta kuunnella livenä taitavia muusikkoja.
... olen lihonut melekosesti. Mutta minkäs sille voi, että ruoka on hyvää ja syöminen kivaa?
... käytiin Pori Jazzeilla ja vietettiin kyä kunnon festarielämää. Nukuttiin pakussa, lähin vessa oli puolen kilsan päässä ja peseydyttiin maauimalassa. Päivät oli lämpimiä ja yöt kylymiä. Oli ihan parasta!

Eilen minä...

... olin vanhan koulun peliyössä Saaran kanssa. Peliyö tosin alkoi perjantaina klo 19, mutta me lähdettiin sieltä vasta lauantain puolella joten hehe. Ja se ei ollut meiän vanha koulu enää vaan uusi koulurakennus. Peliyössä ei ollut enää sitä samaa taikaa kuin ennen, mutta mulla ja Saaralla oli silti ihan tosi hauskaa!

... olin äidin kanssa päivän. Meiän piti mennä kirppiskierrokselle, mut ei ehditty. :(

... söin siipiä.

... pelasin veljen ja Empan kanssa korttia.

... olin ihan hepulissa ja levoton.

Tänään minä...

... toivuin ties kuinka monennesta peräkkäisestä yön verensokerivuoristoradasta. Mun diabetes on käyttäytynyt erittäin huonosti viime päivät eikä se anna mun nukkua rauhassa. Aina herään siihen, että ”NYT JÄÄKAAPILLE TAI MÄÄ KUOLEN”-tunteeseen ja verensokerimittari ei osaa ees antaa mulle lukemaa vaan sanoo isolla ”LO” ja käyrä näyttää punaista. Sitten nukahdan kun oon vetänyt jättimäärän syötävää, ja parin tunnin päästä herään siihen että oksettaa, suussa maistuu sokeri ja mittari näyttää yli 20. Korjaan verensokeria ja sitten taas laskee liian matalalle. EN JAKSA.

... söin ihanaa nachosmuchosia ruoaksi ja tosi hyviä kaura-chiasiemen-näkkäreitä.

... katoin viimeisimmän jakson Suitsia.

... pelasin Pokemonia.

... ihailin jälleen kaunista auringonlaskua.

Huomenna minä...

... varmaankin nukun pitkään.
... teen töitä. Mun piti tänä viikonloppuna jo, mutta en ehtinyt/pystynyt keskittymään.
... siivoan.
... syön ihan törkeen hyviä paneroituja kalafileitä muussin kanssa.
... toivon mukaan saan palkan.

Vuoden päästä minä...

... toivottavasti asun mieheni kanssa Tampereella kivassa kämpässä.
... teen mieheni kanssa uusia aluevaltauksia.
... käyn serkkuni vetämillä tanssitunneilla.
... olen laajentanut yritystäni.
... omistan koirovauvelin. #agirlcandream

Tammikuu.

Mietin tuossa kun raapustelin joulukuun juttuja, että en enää tekisi näitä kuukausikertauksia. Toisaalta taas musta on kiva, että tulee tehtyä edes yksi postaus/kuukausi tänne, joten hetkellinen mielenhäiriö ohi!

Hän on Shan-poika (suom. vuori).

Meillä oli meleko koiroisa ja kansainvälinen startti vuoteen 2018.

Ja hän on Chiu-tyttö (suom. syksy).

Meidät kutsuttiin syömään porukalla kiinalaista ruokaa ja söinpä ekaa kertaa elämässäni mustekalaa! Se oli mun mielestä tosi hyvää, koostumus vaan oli jotenkin sitkeähkö, mutta se ei haitannut, koska NAMSKISMUMSKIS. Siis mää en kestä miten hyviä kaikki ruoat oli. Niitä oli monenmonta eri laatua! Viihdytin myös eräitä pikkupoitsuja mun puhelimen muistipelillä (yksi osa Peak Challengessä). Ne olis pelannut sitä koko illan. Ja sit toki illan kruunasi noi koirat, koska Hachiko. Apua. Koirakuume nousi nyt johonki 40,5:een. #sorikeijo

Tämä oli oikein hyvä startti tähän vuoteen. En olis osannu kuvitella parempaa tapaa viettää vuoden eka ilta!

Poijjaat M & O tulivat kahtena eri iltana pelaamaan meitin kanssa tämmöstä Star Wars-lautaroolipeliä. Oli kyl sen verta koiro peli, että me tilattiin tuommonen Keijon pelikaupan omistavalta serkulta! Vielä ku saahaan maaleja hankittua, niin noista hahmoista tulee vielä hianompia! Ne on alkuun vaan tuommosia aneemisia, harmaita ja beigejä. Meh.

Ihunia talvimaisemia oli myöskin juu. En vaan nyt tänä vuonna oo jaksanut pomppia pakkasessa kamera kädessä vaan ihan vaan oon tallettanut mieleeni kauneutta.

Keijo oli aika mösö ja osti mulle vuosipäivälahjan. Meillä tuli siis 12.1. seurustelun aloituksesta 4 vuotta. Itsekin muistin häntä lahjuksella, mutta en ehtinyt ottaa siitä kuvaa missään kohtaa. Anyways ostin sille sen lempparisalmiakkia, jota on yleensä saanut vaan laivalta, mutta bongasin kyseisiä karkkeja yllättävän läheltä meitä. Ostin sille myös Yatzyn, kun on siitä niin kovin innostunut sonni (sori kirjoitan tätä tekstiä yöllä, voi olla semilevotonta settiä, yritän pitää itteni ja sanansäiläni kurissa) ja ollaan sitä pelailtu tässä aina välillä. Se voi vaikuttaa eritylsältä noppapeliltä, mutta on yllättävän jännä ja hauska ja tuottaa pieniä riemunkiljahduksia kun tulee 3 samaa yhdellä heitolla ja sitä ennen on heittänyt 2 samaa = Yatzyn.

Jouduin erinäisistä syistä astumaan vanhaan kouluuni kauppikseen. Pakkohan meiän oli poiketa siä kahveella ja jätskillä.

Mysteeri!

En saa tarpeekseni tästä kisusta. Se on niin kiva iltojen piristys, kun on käynyt moikkaamassa. Toivottavasti hän vielä käväisee meillä, voipi olla pian myöhäistä ja että tuo kerta jää viimeiseksi...

Punainen oli päivän väri, kun nämä tytsyt kohtasivat! Kävimme kenttäilyllä vuorostamme meilläpäin ja sitten teehetkeiltiin meillä. Turistiin henkeviä ja syötiin hyvvää. Aina on mukavaa nähdä Suskin kanssa!

Takki - H&M | Huivi - Noorit | Bootsit - Skopunkten | Silmälasit - Specsavers

Suski on myös siitä aika ihnu kaveri, että se ihan kysyi multa, että haluanko ottaa asukuvan, kun mun uutta talvitakkia ei oo vielä ollut blogissa. Olin ihan sillee "no... JOOOO!" Paras asia mitä kukaan multa on koskaan kysynyt. Kukaan muu ei kysele multa tuommosia. :(

Karkasin Matiaksen luo, kun mies meni kaverillaan käymään. Syötiin kebaboo ja kahteltiin Paavoo, Frasieria ja Putousta, ja ihastuimme ikihyviksi Tanhupalloon!

Tämä oli päivä, jolloin olin kauhean aikaisin liikkeellä ja sain otettua nätistä talvisesta pihastamme kuvia. Siis talven yks hyvä puoli on se valon määrä, (jos sitä sattuu olemaan) koska sitten voi saada päivisin napsaistua ihan kivoja maisemakuveja.

Haluaisin kaikki timangit kaikissa väreissä.

Ja näitä selehvieitä. Tuolloin oli vähän huonotukkapäevä, mut iha sma.

Äiti lahjoitti hyvän ovikyltin.

Tammikuussa tapahtui nyt oikeesti aika vähän mitään merkittävää. Oon ollu näitä kaikkia kivoja juitsuja lukuunottamatta meleko väsähtänyt erakko, ja tehnyt lähinnä ns. pakolliset asiat. Yritän vaan selvitä elämästä päivä kerrallaan. Multa ei kannata odottaa mitään järjellistä asiaa tai muutakaan semmottii, koska sen kaiken järkevyyden ja luovuuden mää lataan just nyt työjuttuihin. (joka sekin on just nyt aika vähäistä...)

Mutta MUTTA! Mulla on nyt päässä hautumassa ideoita tulevaisuutta varten. Inhottavaa on kuitenkin, että nykymaailmassa täytyy kaikki tapahtua heti niinku päivässä-kuukaudessa ja rakentuminen rauhassa tuntuu olevan vieras käsite. Luovuushan on sellanen asia, että sitä ei voi pakottaa.

Ja noh, jos nämä mun pläänit ei tuota hedelmää, aina on takataskussa plan B: palaan ns. normaalia palkkatyötä etsimään.

Blogia oon nyt vahingossa innostunut taas kirjoittamaan, mut se mun on pakko myöntää taas tuhannennenmiljoonannennennennen kerran, että tää sujuu parhaiten yöllä. Siitä syystä mulla on otettu aikaleimat pois blogista ja julkaisen nää ajastuksilla, ettette ikinä saa tietää kuinka myöhään mää valvon. Kjäh kjäh. #oonoikeestikylläyksnolife

Who cares if one more light goes out? Well I do.

Musiikki on ihmeellinen asia. Se herättää monia tunteita ja tuntemuksia päässä, kehossa, mielessä.

Ilo. Into. Onnellisuus. Euforia. Rakkaus. Kaipuu. Haikeus. Suru. Ikävä. Kipu.

Iloa on se, kun lemppariartisti julkaisee uutta materiaalia.

Täytyn innolla, kun uudet melodiat ja saundit iskevät tajuntaani.

Tulen onnelliseksi, kun biisi tai albumi on aiiiivan mahtava ja kokonaisuus toimii.

Euforiapäissäni kuuntelen uutta levyä monta kertaa läpi tai uutta biisiä toistonappulaa hakaten.

Rakkautta on, kun palaan saman biisin äärelle vuosienkin jälkeen ja mikään ei ole muuttunut. 

Teiniaikojen tärkeä biisi herättää kaipuuta.

Biisi muistuttaa jostakin mukavasta tapahtumasta, se on haikeutta.

Biisit, joita kuuntelin vaikeina aikoina, tekevät minut surulliseksi.

Biisi, jota kuuntelin bussissa sillä hetkellä, kun sain huonoja uutisia Otosta. Tulee ikävä.

Kipua on se, kun kuuntelen lahjakkaan ihmisen upeaa lauluääntä, mutta hän ei ole enää keskuudessamme.

Michael. Prince. Chester.

Mulla on ikävä teitä.

”Keep me in your memory, leave out all the rest.”