I hope you find happiness.

What makes you feel wonderful?

Viime perjantaina mun kiperiä kysymyksiä esittävä päiväkirjani esitti tällaisen kysymyksen. Se auttoi mua olemaan miettimättä eilisen, tämän päivän ja huomisen murheita, ja haluankin nyt sen innoittamana tehdä siitä 10:n kohdan pituisen mietinnän. Ei tälläiseen kysymykseen saa kiteytettyä vastausta pelkästään neljälle pienelle riville.

1. Musiikki. Musiikki paitsi auttaa myös kuulostaa paljon paremmalta syksyisin. Iloinen nuotti toki piristää, esim. The Jacksonsin Lovely One on biisi, jota ei voi kuunnella hymyilemättä ja jammailematta, mutta aina en edes jaksa yrittää piristää itteeni pirtsakoilla biiseillä. Herrat Hutchcraft ja Anderson ovatkin toimineet mun musiikkiterapeutteina viime kuukaudet. Myös entiset suosikkibiisini ovat auttaneet siinä muodossa, että ne muistuttavat mua vanhoista ajoista, sekä paremmista että paljon huonommista. Ne muistuttavat siitä, että oon mää ennenkin selviytynyt, ja niin selviän nytkin. Siihen vaan menee vähän aikaa...
Myös Vain Elämään toinen tuottari on alkanut AIVAN MAHTAVANUPEENHIENOSTI ja oon ihan koukussa! En malta odottaa ensi perjantaihin enkä seuraavaan perjantaihin enkä seuraavaan enkä seuraavaan janiinedelleen. ENKÄ VARSINKAAN NIIDEN ALBUMIEN JULKAISUUN ASTI. Needless to say, että ihanat Anna Abreu, Ilkka Alanko (tai siis Neljä Ruusua) ja Laura Närhi ovat päässeet ihan heittämällä mun soittolistoille. Anna on itse asiassa aina ollut mun mielestä hyvä artisti, mutten oo jotenkin kokenut hänen tyyliään omakseni. Ennen kuin nyt. Mun musamaku kun on hajautunut vaikka miksi, niin kuin näkyy.

2. Nauraminen. Sami Hedberg & muut koomikot, Frendit, Frasier, Ihmisten Puolue ja Kummeli toimii aina. Myös spontaani hauskuus ja inside-vitsit ovat elämän suola. Rakastan nauramista ja tykkään myös kuunnella toisten nauravan.

3. Doctor Who. Se on sarja, joka viimeistään saa mut unohtamaan kaikki murheet hetkeksi, eikä syynä ole pelkästään ihana pöhkö Tohtori (ihan sama, onko Ten vai Eleven kyseessä, molemmat ovat omilla tavoillaan mahtavia). Jokainen jakso on rakennettu niin monimutkaisesti ja tajunnanräjäyttävästi, ettei siinä ehdi miettiä muuta kuin että mitä ihmettä ja mitä seuraavaks tapahtuu ja mitämitäMITÄ. Useimmat 5. ja 6. kauden jaksot ovat olleet kaksiosaisia, enkä mää todellakaan oo pystynyt jättämään kattomista kesken vaan se on uutta putkeen vaan! Jokaisen jakson aikana saan nauraa sydämeni pohjasta ja itkeä sydäntäsärkevän vuolaasti, sekä kokea koko tunteiden kirjon niin, että se saa mut samaan aikaan vihaamaan ja rakastamaan koko sarjaa. Tai en mää nyt itse sarjaa vihaa vaan Steven Moffattia, joka leikkii kylmästi meidän fanien tunteilla. :D

©  näkyy kuvassa ^

4. Tumblr. Siis paras paikka internetissä IKINÄ. Siellä on ihan liikaa hauskuutta, ihanuutta (mm. kuvat yllä), inspiraatiota JA VAIKKA JA MITÄ. Vastoin Tumblrin kirjoittamattomia sääntöjä sanon eiku KÄSKEN, ETTÄ LIITTYKÄÄ SINNE JA HETI, mutta samalla varoitan, että se koukuttaa. Ja pahasti. Vaikka pääsisitkin siitä hetkeksi eroon, niin se on hetken huomion herpaannus ja oot takasin Tumblrin syövereissä. Se on paha, mutta ihana paikka.

5. Unet. Ihanat unet ovat myös kamalia, koska en haluaisi herätä niistä ikinä. Niitä on kuitenkin kiva jäädä sängyn pohjalle pohtimaan ja jopa jatkamaan mielessään. Myös vähäisten yöunien takia myöhemmin otetut päikkärit olohuoneen sohvalla ovat välillä parhautta, samoin nukkuminen ihan ylipäätään. (yeah it's the kaamosväsymys talking...)

1. Lenkillä Arboretumissa ja tien päässä valoa... 2. Pyhäjärvi. 3. Minä tänään (tai eilen, koska nyt ollaan jo torstain puolella). Mun uusi tuubihuivi on äitini tekemä! 4. Lenkillä bongattiin jänniä koivunlehtiä. 5. Täs me Saaran kanssa äänitysstudiossa mediadekkaroimassa!

6. Hetkelliset onnentunteet pienistä asioista. Herääminen verhojen välistä pilkottavaan auringonpaisteeseen. Itsensä laittaminen (meikkaaminen & hiukset jonkinlaiseen kuosiin) vaikkei olisi lähdössä mihinkään. Jonkin suosikkielokuvan katsominen miljoonannen kerran ja kaikkien vuorosanojen ulkoamuistaminen. Italialainen jäätelö (I'm in love ♥). Käveleminen illan pimeydessä kuulokkeet korvilla hyvän musiikin pauhatessa. Hitaasti valuvat sadepisarat ikkunassa. Kauniit syksyn kellastamat lehtipuut. Tuulessa tanssivat pudonneet lehdet. Tähtien täyttämä yötaivas. Mahanpohjatunteet.

7. Puhuminen ja kuunteleminen. Se on ensiarvoisen tärkeää. Puhuminen selkiyttää ajatuksia paremmin kuin se, että patoat kaiken sisällesi ja käyt sisäistä taistelua aivojesi ja sydämesi kanssa. Se vasta uuvuttavaa onkin. Tähän samaan kohtaan voisin sisällyttää myös ystävien tärkeyden, koska hehän ovat siinä sekä kuuntelemista että puhumista varten. Sama toimii myös toisinpäin, koska haluan aina toimia ystävieni tukena, kun heillä on vaikeaa.

8. Kirjoittaminen. Ilman tätä blogia olisin hukassa. Vaikka mää en tänne ihan kaikkea haluakaan kirjoittaa ja kertoa, voin silti ilmaista itseäni tarpeeksi ja koota omia ajatuksiani. Myös toisten blogien lukeminen piristää.

9. Perhe. Tärkein tukipilarini ja ymmärtäväisimmät ja rakastavimmat keskustelukumppanit ikinä missään. Mä en tiedä ollenkaan mitä tekisin ilman mun perhettä. Ottokin osaa, vaikka ei yleensä olekaan kovin viisas yksilö: eräällä surun hetkellä Otto tuli varovasti mun luo, istui matolle, katsoi mua suoraan silmiin mitä suloisimmalla pentukatseella ja antoi tassua, kuin sanoen: "Ei hätää, sisko, mä oon tässä."

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä - usko, sen tuoma toivo ja rakkaus.


+11. Odottaminen. Mun tj-laskurit käyvät vallan ihanasti vähiin!
68 päivää Tohtorin regeneroitumiseen, jota mä en varsinaisesti odota innolla vaan kauhulla.
36 päivää Doctor Whon 50-vuotispäivään, jolloin hellittää David Tennant- ja Rose Tyler-ikävä. 16 päivää Hurtsin konserttiin, jolloin pääsen kokemaan paitsi ensimmäisen ison konserttikokemukseni myös näkemään ja kuulemaan livenä Adamin ja hänen sulosointunsa ja Theon kaunistakin kauniimman lauluäänen ja olemuksen.
13 päivää Thor: The Dark Worldin ensi-iltaan JA LOKI/TOM HIDDLESTON-IKÄVÄ HELLITTÄÄ (tai sitten ei, vaan pahenee entisestään).
9 päivää Thrill the Worldiin, jossa pääsen taas osallistumaan maailmanennätyksen tekemiseen Thrillerin muodossa ja kokemaan pitkästä aikaa tanssin ilon.

Huomatkaa toki, että kolme viimeisintä häppeninkiä tapahtuu yhden viikon sisällä. Fanityttöeuforiahepulikuolemaa pukkaa! Voin jo varoittaa, että kun nämä on kaikki tapahtunut, mun blogi ja tumbleri RÄJÄHTÄÄ.

Memen copyrightit: Matias.

Midnight hours are close at hand.

Hyytävä kylmyys. Pilvinen, karmivan punertava taivas. Luminen, jäinen, mukulakivinen maa. Melkein täysi kuu. Satoja ihmisiä ympärillä. 126 tanssijaa. Upeita asuja. Kylmiäväreitä nostattava countdown kohti nollaa. Ihan nappiin mennyt tanssi aina Zombie Marchista viimeiseen Stomppiin. Raikuvat aplodit. Ja tunnelma taivaissa.

THRILL THE WORLD 2012

ISONISO KIITOS KAIKILLE! TANSSIJOILLE, YLEISÖLLE (+ kavereilleni, jotka tulivat kannustamaan meittiä ♥) JA ERITOTEN JÄRJESTÄJILLE!

Järjestäjät tekivät suuren työn hoitaessaan kaiken tärkeän kuntoon, me tanssijat vedettiin täysillä ja yleisö oli iso piste i:n päälle. WE DID IT! ♥

Vuonna 2010 tanssijoita oli yhteensä Tampereella ja Helsingissä 109, tänä vuonna 126. Eli Suomen ennätys ainakin meni rikki että poksahti! Katsojiakin oli varmaan triplaten enemmän, kuin toissavuonna. Yllätyin tosi iloisesti, kuinka paljon koko tapahtuma veti väkeä paikalle, niin tanssijoiden kuin yleisön suhteen.

Valo- ja videokuvaajia oli lukuisia, ja katselin useamman videotuotoksen Youtubesta ihan tätä erikoispostausta varten. Minun mielestäni parhaita pätkiä olivat ne, joissa kuvattiin kaikkia ja kokonaisuutta, eikä pelkästään eturiviä. Eturivistä ei oikein saa tanssin kokonaiskuvaa kaapattua.

Tämän videon on kuvannut npalm0705. Mäkin vilahtelen aika usein tossa, just keep your eye on the black hat and white armband.

Jos välttämättä haluat katsoa videon vielä kerran eri kuvakulmista, niin Youtubesta löytyy.

Mä en halunnut omista syistä pukeutua zombiksi, joten kokosin mun omista vanhoista vaatteista naispuolisen version MJ:stä. Näytin tältä toissavuonnakin TTW:ssä, valkoista käsinauhaa lukuunottamatta.

May I introduce myself? My name is Michaela Jackson, and I'm here to thrill you.

Joo tää on tällänen yritinjotainübercooliaMJasentoololfail.

Ja toinen samanmoinen.

Yleisön runsautta.

Jäisessä maassa hyytymistä 30 pitkää sekuntia. Se fiilis, kun kuuluttaja sanoi '3... 2... 1...' ja se 'yksi' jäi kaikumaan ilmaan... Hot damn, ne kylmänväreet ja mahanpohjatunteet. Paluuta ei ollut. Ja kuudessa ohikiitävässä minuutissa kaikki oli ohi. Whoop whoop!

KIITOS, THANKS, TACKAR, MERCI & GRACIAS! Ensi vuoteen!

Lisää upeita kuvia asuista ja tanssista: Mika Peltomaa Photography.

Suomen TTW:n nettisivut: ttwtampere2012.blogspot.com

Official Thrill The World-site: www.thrilltheworld.com

Forever, Michael.

Tampereen TR1-taidehalliin on pistetty pystyyn Michael Jackson-valokuvanäyttely, ja tottahan me nyt bron kanssa pistäydyttiin tsekkaan, että mikä on meininki!

Näyttelyn kuvat perustuvat paljolti 90-luvun loppuun ja 2000-lukuun ennen Michaelin kuolemaa. Olin tästä hieman pettynyt, koska olisin mielelläni halunnut nähdä kuvia Jackson 5-, Thriller- ja Bad-ajoilta. Siellä on esillä myös MJ-esineistöä, vanhoja konserttilippuja ja sensemmosta sekä pieni "elokuvateatteri" jossa voi katsella Dangerous Tour - Live In Bucharest-dvd:tä.

Näyttelyä pidetään vielä viikon verran, joten hopi hopi kaikki manselaiset ja lähiseutulaiset MJ-fanit! Huolimatta mun mielipiteistä näyttely on todellakin näkemisen arvoinen!

Jo sisäänkäynnillä luki, että valokuvaaminen on kielletty, mutta mä nyt vähän uhmasin kieltoa (varsinkin, kun kuvasin puhelimella) ja otin muutaman kuvan.

Tuskin ny kukaan kuolee, jos otin näistä kivoista mukeista, tölkeistä ja lipusta kuvan.

Tai siihen, että otin kuvan tästä liitutaulusta.

By Matias.

Hyvä että sulla on mielipide (tai siis ei oo). Kannattiko
silti viedä puolet koko seinän tilasta?

Ensi lauantaina pidetään Michael Jackson-fanipäivä ko. näyttelyn tokavikana päivänä hieman ennen Thrill The Worldia. Itse en paikalle pääse, koska joudun menemään töihin. Nimenomaan JOUDUN, koska olishan se aika rouheeta mennä kerrankin miittaamaan muiden fanien kanssa! Fanipäivän yhteydessä pidetään myös Thriller-tanssin kenraaliharjotukset, et siksikin olis ollut kiva olla paikalla. Mut no can do.

Tänään käytiin reenaamassa Thrilleriä Nääshallilla Tarun kera. Oli kyllä mahtavaa! Viimeks kun TTW pidettiin Tampereella, niin menin lähes harjoittelematta tanssimaan Thrilleriä, koska LUULIN osaavani sen ilman harjoittelua. Mutta en osannut, pelkästään ns. tunnetuimmat kohdat siitä, ja koko tanssi meni mun osalta ihan plörinäks. Hauskaa oli silti, en sitä sano!

Nyt voin sanoa rehellisesti, että OSAAN sen. Kyl mun silti täytyy reenata sitä vielä kotona videoiden ja skriptin avulla, koska viikossa unohtaa liiankin helposti.

Vitsi kun olisin haltsannut Thrillerin jo tammikuussa. Oltais saatu niin upea Wanhojen oma tanssi, että oksat pois!

Next week: 27th of October. 10pm. Everywhere across the world.

THRILL THE WORLD.

Be there or be square.

Have a little patience.

3 days until my Swedish matriculation examination's written part. Yikes.

4 days until SBHH: The Megaphone State & Noah Kin LIVE @ YO-talo.

5 days until my parents' 20th anniversary. ♥ I think I'll write a speech about that in here...

12 days until convention day.

15 days until Sami Hedberg's stand up show @ Pakkahuone!

39 days until THRILL THE WORLD!

ETCETERA.

I love it when there's something you'll be waiting for and in the same time I hate hate HATE it. I'm extremely impatient type of person, can't help it.

It's close to midnight and something evil's lurking in the door.

Mä oon ollut taas vähän höpsö. Miten oon voinu unohtaa kertoa teille, että osallistuin vuosi ja muutama kuukausi sitten Thrill The Worldiin?

Joka tapauksessa, innostuin muistelemaan kyseistä tapahtumaa TV5:llä juuri äsken näytetyn This Is Itin inspiroimana. Muistan tuon päivän, 24.10.2010, kuin eilisen. Tunnelma oli katossa, tai no ulkona kun oltiin niin taivaissa. Suurin osa oli pukeutunut tilaisuuden kunniaksi zombeiksi tai MJ kakkosiksi. Minä edustin jälkimmäistä pukukoodia: mulla oli musta fedora, musta jakkutakki, mustat housut, valkoinen glittersprayllä vuorattu hanska oikeassa kädessä, valkoinen paita alla ja valkomustaraidallinen huivi, joka oli aseteltu näyttämään solmiolta.


Tampereella oli tanssimassa muistaakseni yli 70 ihmistä (ja katsojia/kuvaajia sitäkin enemmän), en nyt jaksa tarkkaa lukua tarkastaa mistään. Yllätyin, että niinkin paljon porukkaa ilmestyi paikalle. Ja vaikka oli kylmä lokakuinen yö, tunnelma, muut MJ-fanit ja Thriller-tanssi lämmitti mieltä ja oloa huomattavasti.