I hope you find happiness.

What makes you feel wonderful?

Viime perjantaina mun kiperiä kysymyksiä esittävä päiväkirjani esitti tällaisen kysymyksen. Se auttoi mua olemaan miettimättä eilisen, tämän päivän ja huomisen murheita, ja haluankin nyt sen innoittamana tehdä siitä 10:n kohdan pituisen mietinnän. Ei tälläiseen kysymykseen saa kiteytettyä vastausta pelkästään neljälle pienelle riville.

1. Musiikki. Musiikki paitsi auttaa myös kuulostaa paljon paremmalta syksyisin. Iloinen nuotti toki piristää, esim. The Jacksonsin Lovely One on biisi, jota ei voi kuunnella hymyilemättä ja jammailematta, mutta aina en edes jaksa yrittää piristää itteeni pirtsakoilla biiseillä. Herrat Hutchcraft ja Anderson ovatkin toimineet mun musiikkiterapeutteina viime kuukaudet. Myös entiset suosikkibiisini ovat auttaneet siinä muodossa, että ne muistuttavat mua vanhoista ajoista, sekä paremmista että paljon huonommista. Ne muistuttavat siitä, että oon mää ennenkin selviytynyt, ja niin selviän nytkin. Siihen vaan menee vähän aikaa...
Myös Vain Elämään toinen tuottari on alkanut AIVAN MAHTAVANUPEENHIENOSTI ja oon ihan koukussa! En malta odottaa ensi perjantaihin enkä seuraavaan perjantaihin enkä seuraavaan enkä seuraavaan janiinedelleen. ENKÄ VARSINKAAN NIIDEN ALBUMIEN JULKAISUUN ASTI. Needless to say, että ihanat Anna Abreu, Ilkka Alanko (tai siis Neljä Ruusua) ja Laura Närhi ovat päässeet ihan heittämällä mun soittolistoille. Anna on itse asiassa aina ollut mun mielestä hyvä artisti, mutten oo jotenkin kokenut hänen tyyliään omakseni. Ennen kuin nyt. Mun musamaku kun on hajautunut vaikka miksi, niin kuin näkyy.

2. Nauraminen. Sami Hedberg & muut koomikot, Frendit, Frasier, Ihmisten Puolue ja Kummeli toimii aina. Myös spontaani hauskuus ja inside-vitsit ovat elämän suola. Rakastan nauramista ja tykkään myös kuunnella toisten nauravan.

3. Doctor Who. Se on sarja, joka viimeistään saa mut unohtamaan kaikki murheet hetkeksi, eikä syynä ole pelkästään ihana pöhkö Tohtori (ihan sama, onko Ten vai Eleven kyseessä, molemmat ovat omilla tavoillaan mahtavia). Jokainen jakso on rakennettu niin monimutkaisesti ja tajunnanräjäyttävästi, ettei siinä ehdi miettiä muuta kuin että mitä ihmettä ja mitä seuraavaks tapahtuu ja mitämitäMITÄ. Useimmat 5. ja 6. kauden jaksot ovat olleet kaksiosaisia, enkä mää todellakaan oo pystynyt jättämään kattomista kesken vaan se on uutta putkeen vaan! Jokaisen jakson aikana saan nauraa sydämeni pohjasta ja itkeä sydäntäsärkevän vuolaasti, sekä kokea koko tunteiden kirjon niin, että se saa mut samaan aikaan vihaamaan ja rakastamaan koko sarjaa. Tai en mää nyt itse sarjaa vihaa vaan Steven Moffattia, joka leikkii kylmästi meidän fanien tunteilla. :D

©  näkyy kuvassa ^

4. Tumblr. Siis paras paikka internetissä IKINÄ. Siellä on ihan liikaa hauskuutta, ihanuutta (mm. kuvat yllä), inspiraatiota JA VAIKKA JA MITÄ. Vastoin Tumblrin kirjoittamattomia sääntöjä sanon eiku KÄSKEN, ETTÄ LIITTYKÄÄ SINNE JA HETI, mutta samalla varoitan, että se koukuttaa. Ja pahasti. Vaikka pääsisitkin siitä hetkeksi eroon, niin se on hetken huomion herpaannus ja oot takasin Tumblrin syövereissä. Se on paha, mutta ihana paikka.

5. Unet. Ihanat unet ovat myös kamalia, koska en haluaisi herätä niistä ikinä. Niitä on kuitenkin kiva jäädä sängyn pohjalle pohtimaan ja jopa jatkamaan mielessään. Myös vähäisten yöunien takia myöhemmin otetut päikkärit olohuoneen sohvalla ovat välillä parhautta, samoin nukkuminen ihan ylipäätään. (yeah it's the kaamosväsymys talking...)

1. Lenkillä Arboretumissa ja tien päässä valoa... 2. Pyhäjärvi. 3. Minä tänään (tai eilen, koska nyt ollaan jo torstain puolella). Mun uusi tuubihuivi on äitini tekemä! 4. Lenkillä bongattiin jänniä koivunlehtiä. 5. Täs me Saaran kanssa äänitysstudiossa mediadekkaroimassa!

6. Hetkelliset onnentunteet pienistä asioista. Herääminen verhojen välistä pilkottavaan auringonpaisteeseen. Itsensä laittaminen (meikkaaminen & hiukset jonkinlaiseen kuosiin) vaikkei olisi lähdössä mihinkään. Jonkin suosikkielokuvan katsominen miljoonannen kerran ja kaikkien vuorosanojen ulkoamuistaminen. Italialainen jäätelö (I'm in love ♥). Käveleminen illan pimeydessä kuulokkeet korvilla hyvän musiikin pauhatessa. Hitaasti valuvat sadepisarat ikkunassa. Kauniit syksyn kellastamat lehtipuut. Tuulessa tanssivat pudonneet lehdet. Tähtien täyttämä yötaivas. Mahanpohjatunteet.

7. Puhuminen ja kuunteleminen. Se on ensiarvoisen tärkeää. Puhuminen selkiyttää ajatuksia paremmin kuin se, että patoat kaiken sisällesi ja käyt sisäistä taistelua aivojesi ja sydämesi kanssa. Se vasta uuvuttavaa onkin. Tähän samaan kohtaan voisin sisällyttää myös ystävien tärkeyden, koska hehän ovat siinä sekä kuuntelemista että puhumista varten. Sama toimii myös toisinpäin, koska haluan aina toimia ystävieni tukena, kun heillä on vaikeaa.

8. Kirjoittaminen. Ilman tätä blogia olisin hukassa. Vaikka mää en tänne ihan kaikkea haluakaan kirjoittaa ja kertoa, voin silti ilmaista itseäni tarpeeksi ja koota omia ajatuksiani. Myös toisten blogien lukeminen piristää.

9. Perhe. Tärkein tukipilarini ja ymmärtäväisimmät ja rakastavimmat keskustelukumppanit ikinä missään. Mä en tiedä ollenkaan mitä tekisin ilman mun perhettä. Ottokin osaa, vaikka ei yleensä olekaan kovin viisas yksilö: eräällä surun hetkellä Otto tuli varovasti mun luo, istui matolle, katsoi mua suoraan silmiin mitä suloisimmalla pentukatseella ja antoi tassua, kuin sanoen: "Ei hätää, sisko, mä oon tässä."

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä - usko, sen tuoma toivo ja rakkaus.


+11. Odottaminen. Mun tj-laskurit käyvät vallan ihanasti vähiin!
68 päivää Tohtorin regeneroitumiseen, jota mä en varsinaisesti odota innolla vaan kauhulla.
36 päivää Doctor Whon 50-vuotispäivään, jolloin hellittää David Tennant- ja Rose Tyler-ikävä. 16 päivää Hurtsin konserttiin, jolloin pääsen kokemaan paitsi ensimmäisen ison konserttikokemukseni myös näkemään ja kuulemaan livenä Adamin ja hänen sulosointunsa ja Theon kaunistakin kauniimman lauluäänen ja olemuksen.
13 päivää Thor: The Dark Worldin ensi-iltaan JA LOKI/TOM HIDDLESTON-IKÄVÄ HELLITTÄÄ (tai sitten ei, vaan pahenee entisestään).
9 päivää Thrill the Worldiin, jossa pääsen taas osallistumaan maailmanennätyksen tekemiseen Thrillerin muodossa ja kokemaan pitkästä aikaa tanssin ilon.

Huomatkaa toki, että kolme viimeisintä häppeninkiä tapahtuu yhden viikon sisällä. Fanityttöeuforiahepulikuolemaa pukkaa! Voin jo varoittaa, että kun nämä on kaikki tapahtunut, mun blogi ja tumbleri RÄJÄHTÄÄ.

Memen copyrightit: Matias.