keskiviikko 5. elokuuta 2020

Kirppistely vs. shoppailu.

Juteltaisiinko hetki kirpputoreista ja kulutuskulttuurista? Kuvituksena on kaverini Mepan aikoja sitten mulle heittämänsä 10x10-vaatehaasteen innoittamia asukuvia. Haasteen tavoitteena on koostaa 10 etukäteen valitusta vaatekappaleesta 10 eri asua. Yhdistin joka asuun eri korvikset (kaikki suomalaista designia) ja kenkinä FB-kirppikseltä bongatut Vagabond-nahkatennarit.


Sanotaan heti alkuun, että vaikka olen siirtynyt lähes kokonaan kirppiksille tekemään vaateostoksia, teen silloin tällöin myös ostoksia uutena. Siinä on vaan se uutta, että tätä nykyä mä olen tarkempi siitä mistä ostan ja tietysti se kuinka usein. Muuten kyllä pyrin nykyään ostamaan lähes kaiken kirppikseltä. Jospa olisin tiennyt kuinka hyvin kirppiksiltä löytyy isompiakin kokoja, olisin hankkinut vuosi pari sitten uusia vaatteita sieltä sen sijaan, että olisin tuhlannut rahojani uusiin. Olisin saanut uuden garderoobin myös paljon nopeammin kirppikseltä, koska huonon rahatilanteemme vuoksi jouduin ostamaan uuden vaatteen yhden kerrallaan.

Ja siis kyllä, kirppikseltä todellakin löytyy isompia kokoja! Vasta-avatussa Kirpputori Buenossakin on ollut ilahduttavan paljon XL-kokoja ja sitä suurempia. Toki XS-L ovat yleisimpiä kokoja, mutta kun vähän jaksaa etsiä niin kyllä löytyy!


Itselle kirppareissa yksi kivoimmista puolista onkin edullisuus. Kirppistely ei verota lompakkoa läheskään niin paljoa kuin jos ostaisin uutena. Toki kaappini pysyisi hyvin minimalistisena, jos ostaisin uutena, mutta kirppistelyn ansiosta kaappini ja rekkini pursuilevat vaihtoehtoja. Ja niitä mun persoonallisuuteni kaipaa, vaihtoehtoja. Mahdollisuus vaihdella väriteemoja, tyylejä, kokeilla eri yhdistelmiä ja mennä täysin fiiliksen mukaan.


Kirppistely on parhaimmillaan mielenkiintoista ja jännittävää aarteenetsintää. En ole tehnyt mitään tarkkaa laskelmaa, mutta veikkaisin että tätä nykyä mun vaatekaapista helposti yli 50% on second handia, mukaan lukien myös itse kaappi, jonka liukuvan peilioven edessä olen nämä kuvatkin ottanut. Me saatiin tuo kaappi yhdeltä uudelta tuttavalta, joka halusi sen pois jaloista uudesta kämpästään. Se on niin hieno, mutta valitettavasti niin painava, etten usko että me saadaan sitä täältä mukaan, jos ja kun jostain syystä joskus muutetaan tästä kämpästä.


Tietysti ostan alusvaatteet, sukat ja sukkikset uutena kuin myös topit, trikoiset t-paidat ja legginssit. Viimeksi kyllä panostin hieman laatuun ja tilasin uudet legginssit Noshilta. Joskus kuitenkin sorrun ostamaan Monkista tai Zizzistä ihanuuksia (tiedän, ihan hirveä sana, mutta kun NE ON). Ja ne jotka tuntevat mut tai ovat lukeneet mun blogia kauan, ymmärtävät kun sanon, että Monki on mulle uusi Seppälä. Monkin vaatteet ovat myös usein ihanan väljiä ja se on ehkä yksi harvoja kauppoja/merkkejä, josta löytyy helposti housuja mulle (lukuunottamatta ketjujen pluskoko-osastoja). Esim. joidenkin Monkin housujen XL tai jopa L saattaa olla mulle jopa liian iso kooltaan.


Ainoa uusi vaate, jonka ostaminen ei kirpaissut muuta kuin lompakkoa on Uhanan Sleek Festive -takki, jota käytän sekä takkina että kietaisumekkona. Ihan paras ostos, johon kannatti säästää sitä varten lahjarahoista ja kirppistuloista!


Korviksissa oon vähän vahingossa panostanut suomalaiseen designiin. Uhanoita löytyy monta kuin myös Siru Collectionin korviksia sekä yhdet Ilone-merkiltä, Samaskorulta ja uudelta tuttavuudelta La Kivalta. En oikeen oo löytänyt kirppiksiltä pitkään aikaan kauheesti korviksia, paitsi mansikkanapit. Muita asusteita olen kuitenkin löytänyt kivasti, kuten huiveja, hattuja ja kaulakoruja. Tosin en oo kyllä käyttänyt hetkeen kaulakoruja ja ne on sitten vähän vahingossa eksynyt äidin korutelineeseen.



Kirppistelyssä on yksi ansa. Joskus pikkupuroista syntyy joki. Helposti tulee ostettua monta alle 5 euron juttua, joista osa päätyy 99% varmuudella käyttämättömäksi. Haluan siis miettiä tarkkaan, että tuleeko tälle vaatteelle varmasti käyttöä tai tarvitsenko jotain sisustustuotetta ja sopiiko se muihin tavaroihin. Siksi nykyään monen kantapään kautta olen oppinut pitämään kirppisostokset kurissa. Mulla on oma sääntö, jonka haluan vinkata muillekin: jos en sovita, en osta - maksoi se 5 euroa tai 5 senttiä. Muuten nurkat ovat yhtäkkiä täynnä turhaa tavaraa, jota ei viitsi enää edes myydä.



Monien mielestä kiertotaloutta tulisi ehdottomasti kannattaa ja jättää pikamuodit vähemmälle, ellei jopa laittaa täysin boikottiin. Olen aikalailla samaa mieltä, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja mun mielestä uutena ostaminen on enemmänkin kakspiippunen juttu. Vaatetta ja tekstiiliä tuotetaan nykyään ihan hullun paljon ja mallistoja tulee suurimmilta ketjuilta ihan liian usein. Kun viimeksi kävin New Yorkerissa ja H&M:ssä nopeesti kiertämässä kaverin kanssa, mua alkoi ekaa kertaa jopa ahdistaa se vaatteen määrä. Olen näköjään jo ehtinyt totuttaa itseni siihen kuinka jännittävää on löytää erilaisten vaatteiden seasta se yksi ainoa kappale, jossa täsmää just neljä mulle tärkeintä asiaa: väri, koko, hinta ja laatu.

Kierto- ja vaihtotalous ovat todella hyviä asioita ja haluan niitä itsekin kannattaa, mutta kuitenkin olen miettinyt, että tarvittaisiin ihan uudenlaista asennetta, jotta se voisi oikeasti toimia tässä yhteiskunnassa.


Lopuksi kerron teille mun mielestä parhaimmat Tampereen ja lähiseutujen kirppikset in order of appearance:

♥ Kirpputori Bueno (Tammela, Tampere)
♥ Kirpputori Swap (Hervanta, Tampere)
♥ Radiokirppis (Laukontori, Tampere)
♥ Kirpputori Silinteri (Koivistonkylän Prisma, Tampere)
♥ Pirkan kirpputorikeskus (Lentola, Kangasala)
♥ Kirppis Siison (Pirkkalaistori, Nokia)
 Kirpputori Tilkkutäkki (Orivesi)

Kunniamainintana myös Viljakkalan Kyläpuodin kirppis. Se on ehkä pieni, mutta niinä kahtena kertana, joina oon siellä käynyt oon löytänyt sieltä tosi kivoja juttuja, mm. Nanson retropaitoja 3-4 € / kpl, kaksi Luhdan punottua koria vitosella ja ihanan pilkullisen vintagehameen vain 3 eurolla!


Mikä näistä asuista oli SUN lemppari?


Kuvien vaatteet:

1. Uhana Design Sleek Festive -takki (uusi)
2. Marimekko Jokapoika -kauluspaita (second hand)
3. GinaTricot oliivinvihreä bleiseri (second hand)
4. Monki musta satiinipaita (uusi)
5. Monki värikäs paitamekko (uusi)
6. Blue musta toppi (second hand)
7. Monki siniset farkut (second hand)
8. Monki musta hame (uusi)
9. Pliseeratut housut (second hand)
10. Nosh mustat trikoolegginssit (uusi)

2 kommenttia:

  1. Mä olen koettanut pitää sellaista keskitietä näissä. Ostan ehkä 70% kirpparilta ja lopuissa koetan etsiä eettisiä versioista. Ostin Puran harmaan villatakin, maksoi hunajaa ja vähän päälle, mutta se on vaate jonka tiedän kestävän vuosikausia mulla joten oon valmis panostamaan siihen myös. Nyt kun löytyi se harmaa napiton villatakki jossa ei ole keinokuitua, joka on polvimittainen jossa ei ole taskuja neuloksen päällä ja bonuksena sain vielä hupun. Eli aika tarkkaa seulaa pidin myös.

    Jotain ostan sitten ketjuilta, esim kengät aina uutena. Raskaus muokkasi jalkaa ja muutama lesti enää käy, joten niiden kanssa saan olla tarkkana. Kytän ne kyllä niin loppuun aina että se on suutari joka sanoo että ei maksa vaivaa korjata kun uudet saa halvemmalla. Tämä on itselleni semmonen tiedostamisen asia, tiedostan ostavani vähemmän eettisesti tuotettua, mutta ainakin pidän sitä käyttökaarensa loppuun. Pääosin viidestä kymmeneen vuoteen (kengästä riippuen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista! Hyvää pohdintaa! Ja sama juttu, keskitie on hyvä ja itsekin olen alkanut tiedostaa näitä asioita ihan vasta viime kuukausina, sanotaanko nyt reilun vuoden sisään. Sitä ennen ostin ketjuliikkeistä halvalla, koska tosiaan tarvitsin nopeasti uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle lihomisen myötä enkä osannut yhtään ajatella, että kirppikseltä voisi löytyä isompia kokoja. Onneksi on tullut opittua paljon kaikkea uutta tämänkin asian suhteen! Ja tavoitteena on itselläkin myös näissä ketjuliikkeistä ostetuissa, että tulisi ostettua vain tarpeeseen ja käytettyä elinkaarensa loppuun asti eikä pelkästään heräteostoksena. :)

      Poista