kellun pinnalla
korvat pinnan alla
äänten kakofonia erottuu vaimeasti
leijun kuin tyhjän päällä, paineettomasti
kun basso tärähtää
mun koko keho räjähtää
haluan hukkua melodioihin
eteerisiin, raivoisiin, melankolioihin
valo pilkahtelee
kasvoillani heleästi kimaltelee
leijailen alas korkeuksista
hitaasti, lempeästi euforiasta
takaisin todellisuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti