i'm taking both
hands off the wheel
such a thrill unfulfilled by the radio
Sitä on taas oltu vähä tauolla. Musta tuntuu koko ajan, ettei mulla vain ole mitään asiaa teille ja samalla ON IHAN HIRVEESTI, mutta kun asiat ja tapahtumat hujahtaa ohi silmissä ja jos en jaksa raahautua koneen ääreen samana päivänä tai seuraavana, en enää muista kaikkea ja päivä päivältä muistot sumenee niin, etten osaa kertoa mitään niin elävästi kuin voisin.
Ollapa yhtä innokas kuin 8 vuotta sitten, kun menin aina kotiin päästessä suoraan koneen ääreen kirjoittelemaan. Kaukana ovat ne ajat. Nykyään kun tulen yhtään mistään kotiin, menen suoraan sohvalle hetkeksi lepäämään tai kaadun sänkyyn ja melkein nukahdan niille sijoilleni.
Väsyttää olla väsynyt.
Meinasin kirjoittaa tähän kuulumisia, mutta totesin, että koska inhoan vastata siihen itse kysymykseen, niin muotoilen asiani eri tavalla. Mulle ei nykyään juuri koskaan kuulu täysin "hyvää", koska aina on jotain stressin aihetta, joka valtaa mielen. Pidän kuitenkin blogini edelleen positiivisella linjalla enkä halua kuormittaa kenenkään mieliä negatiivisilla asioilla. Joskus saatan avautua, jos on aivan pakko. Kirjoittaminen auttaa niin paljon.
Päätin jatkaa tanssimista, vaikka se onkin hintava harrastus. Se kuitenkin teki pääkopalle ja fyysiselle kunnolleni niin hyvää, että olisin ihan tyhmyri, jos jättäisin tämän valtaisan ihanan terapiamuodon pois. Toivottavasti kaamos ei ota musta yliotetta enkä jaksakaan käydä tunneilla. Toivottakaa mulle tsemppiä.
Koreografia on ainakin puhdasta tulta eikä haastetta puutu. Didi pistää meidät hommiin!
Kesäkin tuli ja meni. Liian nopeasti taas kerran. Vaikka muuten kesä oli melko meh, +30 hellepäivät osuivat täydelliseen kohtaan: olimme ystävien mökillä, joka tarkoitti järvessä asumista ja meikittä hengailua. Parasta bestii. Postaus tulee joskus.
Keijon ja mun 5-vuotishääpäivä lähestyy ja olen ihan täpinöissäni. Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Jos oikein kukaan ei tahdo uskoa, että siitä on niin kauan, ei kyllä uskota mekään. Mutta mikäs meidän on ollessa. Keijon kanssa on hyvä olla.
Tämä auringonlasku oli ehkä ihaninta maailmassa. Voisin kattoa näitä kuvia ikuisuuden. Auringonlaskusta en voinut nauttia kuin pienen hetken. Nuo värit kun hävisivät puolen tunnin sisällä. Kiitos kameran keksijälle.
Taivas voisi olla myös yhtä kauniina meidän hääpäivänä.
the ground is breaking / i'm impatient
off the pavement / towards our haven
walls are caving / overtaking palpitations
thoughts are racing / still cannot turn away
(lyrics: jesse markin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti