Lamp in the dark.

Ja se lamppu on tää puhelin.

Oikeesti, mun unirytmi on huolestuttavan sekaisin. Ei tässä muuten, mutta kun mut kutsuttiin pitkästä aikaa töihin torstaina. Mun on ihan pakko repäistä itteni ylös mahdollisimman aikaisin aamulla, kitata kahvia ja kääntää forcella unirytmi takaisin suhteellisen normaaliksi. Ei tästä elämästä muuten tule yhtään mitään. "Like a thief in the night, I stay up late, boogeyman working hours, I'm beyond great." Kyä Grade tietää.

Mulla on tällä hetkellä myös ongelma verensokereiden kanssa. Päivällä sokerit huitelee korkeuksissa, mutta yöllä ne tipahtaa ja tulee nälkä. Nyt on varmaan viitenä yönä putkeen laskenut verensokerit. En tykkää. Se häiritsee mun unensaantiakin huomattavasti. Nytkin olo tuntuu heikolta. Täytynee käydä syömässä jotain.

Pari kivaakin juttua on tapahtunut.

Mulla oli tossa pieni syysprojekti äidin kanssa ja vihdoin sain tehtyä yhdessä illassa. Mää löysin töistä aivan ihania kangaspaloja ja mietin, että noista vois saada tosi kivat tyynyt meiän aika beige- ja ruskeavoittoiseen olkkariin. Itse en ole siis noita värejä valinnut meille vaan mieheni kauan ennen kuin muutin hänen luokse. Believe me, jos mää olisin ollut mukana päättämässä niin olis vähän eri värimaailma meiän kodissa. Mää en voi sietää beigeä enkä ruskeaa vaatteissa enkä sisustuksessa. Omissa siis, muiden mieliväreihin en halua puuttua.

Tyynyt olikin loppujen lopuksi aika helpot ja hauska tehdä. Ilman äidin apua en olis kyllä millään pärjännyt! Se jaksoi neuvoa kädestä pitäen kädetöntä tytärtään.

Ja tällaiset niistä tyynyistä tuli! Mää tykkään niiiiiin paljon! Ne tuo ihanasti väriä olkkariin ja samalla sopii tosi hyvin sinne. 10/10 would recommend!

Toinen asia mistä mulla meinas lähteä kaikista henkseleistä irti oli tämä.

#vainkolmeltaaamuyöstäjutut

OIKEESTI! Dream Theater tulee taas Suomeen ja vihdoinkin niin että mäkin pääsen kattomaan heitä! Viimeks kun he olivat täällä kiertueella niin mää en vielä ollut kovinkaan iso fani. En tiedä oonko nytkään isoiso fani, koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi kuunnella ihan koko tuotantoa, koska sitä on paljon ja pitkääkin pitempiä piisejä, mutta haluan ehdottomasti nähdä ja kokea heidän taituruutensa LIVENÄ. Keijo ja veljeni ovat jo 1-2 kertaa nähneet Kanadan poijjat, mutta NYT ON MINUN VUORO.

Tää oon minä, kun astun Helsingin jäähallin ovista sisään.

Tässä kuussa on tapahtunut jälleen kerran vaikka mitä vaikka ei kyl siltä tuntunutkaan. Tai oikeestaan moni asia on alkanut tän kuun loppupuolella ja kestää lähes koko joulukuun. Oon myös saanut mun unirytmini kuntoon ja vointia paremmaksi. Mua väsyttää vieläkin ihan hirveästi välillä, tälläkin hetkellä. Mutta kestän sen, koska nyt ja lähiaikoina tulee tapahtumaan paljon kivoja asioita!

Mää tein taas tän perussetin, eli aloitin tekstini eräänä marraskuisena yönä ja jatkoin loppuun tänään. Noh, kuten näätte, niin asiat ovat onneksi ehtineet muuttua hieman tässä välissä. Kerron lisää marraskuun suosikeissa. Stay tuned fellas.

Äitillä ja mulla oli vähän mallihommiakin. Siitä lisää myös suosikkipläjäyksessä!