Löysin Juulian blogista tämmösen muissakin blogeissa kierrelleen täyttelykyselyhommelin. Tehkää tekin!
En ymmärrä... miks tän laatiminen on niin vaikeeta. Mää en osaa päättää, että otanko tässä kevyemmän otteen vai kirjoitanko just mitä päähän vaan pälkähtää ja mitä on mielessä. Kirjoitanko pitkiä vastauksia vai lyhyitä. Ihan yhtäkkiä joku ihmeen writer's block. I'mma just go with the flow, see what happens...
Seuraavaksi ajattelin... juoda Pepen loppuun, mennä suihkuileen ja nukkumaan.
Viime aikoina... oon nukkunut liian vähän tai huonosti tai molempia, ja se vaikuttaa kaikkeen. Jaksamiseen, keskittymiseen ja kärsivällisyyteen. Ja jos oon töissä, niin mun kaikki energia menee siihen ja loppupäivän oon ihan poikki. Ehkä senkin takia mun on nyt vaikee kirjottaa. Olin tänään kylläkin vaan 4 tuntia töissä, mutta siihen päälle vielä 2,5 km kävelyt kotoota ja takasin (eli yhteensä 5 kilsaa) ja kaupassakäynnit kyllä verottaa voimia. Nukuin periaatteessa tarpeeksi, mutta uni katkeili tuttuun tapaan, joten en tiedä paljonko loppujen lopuksi sain unta. Aamulla oli vaikee saada happea ja väsytti, vaikkei nukuttanut enää. Keskittymisen puutteen ja kärsimättömyyden huomaa mulla siitä, kun töissä mulla on tuhat hommaa ja kaikki kesken. Pitäis laittaa alelappuja liikkeeseen ja ulos, laittaa tuotteita esille, somistaa ja kaiken tän keskellä palvella myös niitä asiakkaita ja pitää liike siistinä. Eli mun yleensä hyvä organisointikyky kärsii ja pahasti.
Muistan ikuisesti... vaikka mitä, mutta ekana tuli mieleen mun ja Keijon hääpäivä.
En osaa päättää... ikinä mitään. Varsinkin vaikeampien ja elämään vaikuttavien asioiden päättäminen on lähestulkoon ahdistavaa. Punnitsen ja pohdin ja mietin pääni puhki ja haluan tiedostaa kaikki mahdolliset riskit ja mahdollisuudet. Huonoina päivinä myös sinänsä yksinkertaisten päätösten tekeminen on hankalaa.
Noloa myöntää, mutta... sanon Keijoa välillä iskäksi, äidiksi tai Matiakseksi. Mielestäni kerran sanoin sitä myös Otoksi. Saattoi olla Matiaskin, jota sanoin Otoksi. Tää varmaan on mun mummon peruja, se meinaan aina sekotti meiät serkut keskenään.
Viikko sitten... perustin blogille Facebook-sivut ja tykkääjiä on jo yli 30! Aivan mahtavaa!
Päivän paras juttu... oli Frendit powered by Netflix, The Megaphone State matkalla töihin ja kotiin, sour cream-suolapähkinät, mansikat, keskustelut kavereiden kanssa, ihanat asiakkaat ja Keijon kotiintulo. Vaikka tää päivä oli tosi väsynyt ja harmaa, niin löytyi paljon hyviäkin puolia.
Salainen taitoni on... että oon ihan hyvä leipomaan. Kunhan vaan satun sille päälle, ja mää satun sitten todella harvoin. Teen mm. syntisen hyviä kaurakeksejä (syntisen, koska käytän niiden teossa voita ja todella paljon valkoista sokeria) ja herkullsta Nutella-juustokakkua.
Jos saisin yhden toiveen se olisi... että rahatilanne olisi niin hyvä, että olisi varaa käydä kaikissa mahdollisissa musiikkitapahtumissa. Pelkästään tässä kuussa missasin ja tulen missaamaan niin tuhottoman monta hyvää esiintyjää. Provinssissa oli just Biniyam ja Noah Kin, Ruississa on Seinabo Sey ja Noah Kin, Pori Jazzeilla on Seinabo Sey ja Seal, Tammerfesteillä on Hurts ja Blockfesteillä on THE THREE SMITHS. Eli Noah Kin, Gracias ja E. Thelo. Mun unelmakolmikko, jota vastoin kaikkia oletuksia en ole koskaan nähnyt livenä yhdessä! Noah Kinin ja Graciaksen oon nähnyt kerran samalla lavalla, joten 2/3 on tästä kombosta nähty. Ja okei oon mää nähnyt Noah Kinin ainakin kolme kertaa vuoden sisään, mut Seinabo Sey olis tänä vuonna yhteensä KOLME kertaa Suomessa enkä nää sitä, ja Hurtskin jopa kaks kertaa. ITKU JA POTKU. Noh, jos jotain positiivista haen, niin onneks fanitan enemmän näitä paikallisia, niin ne sentäs poikkee Tampereella once in a while. Seinabo on Ruotsista, joten varmasti käy ensi vuonnakin naapurimaan faneja moikkaamassa. Ja Hurts tykkää muuten vaan Suomesta, joten joo. I'm all set.
Minulla on pakkomielle... lukea Feissarimokat joka tiistai ja torstai (noina päivinä tulee aina uusimmat mokat) ja tarkistaa aasiakas.nettiä vähän väliä. Jostain syystä tykkään lukea ihmisten mokailuja (joskus siellä on myös hauskoja juttuja eikä mokia) ja törkeistä aasiakkaista. En osaa sanoa miksi. Aasiakaskokemuksia mua kiinnostaa lukee lähinnä siksi, jotta voin verrata niitä omiin kokemuksiin ja ajatella, että enpäs oo kokenut onneks tollasta ja samalla varautua tulevan varalle.
Kaikista pahinta on... univelka höystettynä verensokereiden heittelyllä. Tänään ollut taas sellanen päivä, että huhhuh. Söin lämpimän ruoan vasta klo 21, ja sitä ennen verensokerit ja olo on menny maailman hurjinta vuoristorataa all the live long day. Väsymyksen takia keskittymiskyky on erittäin huono ja sen takia en välttämättä edes muista syödä, vaikka olo sitä vaatisi. Tänhetkinen sää ja kosteus ei auta asiaa yhtään. Semmonen kunnon päänsärkykeli. #ukkonentulejojarevimatalapaineetpalasiks
Söin tänään... corn flakeseja, sour cream pähkinöitä, minijätskipuikon, tuoreita mansikoita, nuudeleita ja näkkäriä.
Ärsyttävintä on... kun ei osaa päättää mikä on ärsyttävintä. Se ettei sua kuunnella loppuun tai ollenkaan vaan aletaan neuvoa tekemään jotain, mitä oot jo yrittänyt tehdä asian korjaamiseksi. Tyhmänä pitäminen. Valehtelu. Välinpitämättömyys. Se että kuvitellaan voivansa tehdä ihan mitä vaan joutumatta vastuuseen. Lohkeillut kynsilakka, ja haluaisit vaan lakata päälle, kun et halua ottaa poiskaan. Kun on aamukoomassa ja sua yritetään puhutella tai sulle tosi kovaa tai tosi nenäkkäästi. Huonot kuulokkeet. Moikkaamattomuus, vaikka selvästi tunnetaan. Käskyttäminen ilman kiitosta. Iltapäivälehtien kommenttikentät. Kun on muka pakko tehdä jotain, koska niin se vaan on aina ollut. Josta tuli muuten mieleen perinteet ja kuinka se on jo pelkkänä sanana ärsyttävä. Kun sun lempisarjoja ei näy eikä kuulu vaan pitää odottaa loputtomiin pelkän tuotannon alkamista (looking at you, BBC) tai Netflixin ilmoitusta "Brooklyn Nine-Nine kausi 3 on nyt Netflixissä".
Tekisi mieli... laatia adressi, joka vaatisi kieltämään Comic Sans-fontin ja saatais se kokonaan pois kaikista tekstinkäsittelyohjelmista.
Minusta on söpöä... vaikka mikä. Corgin lyhyet jalat ja isot korvat. Kun vauva vastaa hymyyn. Koiran- ja kissanpentujen ääntely, kun eivät osaa vielä maukua tai haukkua. Kun pieni lapsi tanssii telkkarin edessä ja osaa matkia liikkeitä, joita näkee. Joeyn ja Chandlerin ankka. Kun joku selittää innostuneesti jostain itselleen tärkeästä asiasta tai mielenkiinnonkohteesta ja voi oikeen nähdä sen hehkun silmissä ja palon sydämessä. Pariskunnat, nuoret ja vanhat, joista huokuu rakkaus silmistä, katseista ja hymystä.
Hävetti... Tallinnassa ollessa, kun puhuin aikasta noloja juttuja kovaan ääneen ravintolan terassilla. En nyt viitti sanoa mitä päästelin suustani, mutta porukat joutu hyssyttelemään mua ja sanoi, että nää hei ymmärtää suomea täällä... Huppistakeikkaa.
Olenko ainoa, jonka mielestä... blogit on parempia ku vlogit? Vlogeissa ei siis oo mitään pahaa, päinvastoin. Itekin kattelen niitä välillä, mutta paljon mieluummin luen ja katson kuvia. Koska kuinka usein vlogeissa on kuvia? Ei niitä pysty samalla tavalla laittamaan pysyvästi esille toisin kuin blogiin. Ja siis mää oon tosi huono lukemaan. Oon viimeks lukenut kokonaisen kirjan ns. yhdeltä istumalta lukiossa. Sieltä jäi jonkinlaiset "traumat" lukemiseen, kun se oli pakkopakkopakko, josta en tykkää yhtään ja sen jälkeen ei oo juuri tehnyt mieli lukea. Blogitekstit on ihanan lyhyitä, ytimekkäitä ja monipuolisia, ja yksikään blogi ei ole samanlainen. Vlogeja on kyllä kiva kattoa ja kuunnella ihan vaikka niin, että pistää sen taustalle pyörimään kun puuhaa muuta. Blogeja lukiessa kuitenkin pystyy ottaan lungisti ja mietiskelemään juuri lukemaansa, kun taas vlogit on lyhimmilleen nipistettyjä leikkauksineen ja muokkauksineen eikä ehdi kunnolla reagoimaan yhteen juttuun kun mennään jo kovaa vauhtia toiseen. Kyllähän niitä voi pysäytellä sitten jos haluaa, mut ei se oo sama. Ehkä mulla saattaa olla tässä oma agenda, kun en osaa kuvata yhtä hienoja videoita kuin nää tunnetuimmat tubettajat ja oon vähän kateellinen, mutta samalla mä en ees halua olla koko Youtubessa ja pidän enemmän luetusta kuin katsotusta. Pidetään blogosfääri pystyssä, eiköstä vaan tytöt ja pojat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti