Hei vaan hei.

Tajusin just yhen asian. Oikeestaan tajusin tämän jo jokin aika sitten, mutta luin Idan postauksen ja se muistutti mua. Haluankin nyt kirjoittaa vähän siitä.

Mä olen ollut niin kiireinen, etten osaa enkä jaksa enää kirjoittaa syvällisesti blogiin. Ja se harmittaa mua suuresti.

#stockholmsweden #coolgraffitiart #lovelyuseofcolours

En tiedä oonko ikinä osannut kirjoittaa syvällisesti, mut ainakin erittäin perusteellisesti oon päivistäni, fiiliksistäni ja lemppariasioistani kertoillut vielä vuosi pari sitten. Vuodesta 2014 mun postailut ovat olleet todella vähäisiä. 1-5 postausta kuukaudessa, kun aiempi tahti on ollut usein yli 10 postausta kuukaudessa.

Jotenkin pakostakin mun mieli palaa koko ajan aikaan, jolloin tapasin Keijon ja aloimme seurustella. Silloin mulle tuli ainainen "kiire" ja seurustelu meni kaiken muun edelle. Ihan ymmärrettävästikin. Harrastukset jäi ja näin kavereita vähemmän, kun olin puolet ajasta Keijon kanssa. Siihen aikaan olin vieläpä työttömänä, joten pystyin todella helposti uhraamaan kaiken aikani Keijolle. Mä halusin tehdä niin, enkä kadu sitä päivääkään, mutta mua harmittaa kuinka oon antanut kaiken kiireen ja muun tekemisen vaikuttaa mun luovuuteen ja innokkuuteen kirjoittaa.

Samoihin aikoihin, kun menin naimisiin ja elämä alkoi sinänsä tasoittua muuton ja uudelle paikkakunnalle asettumisen myötä, niin elämään tuli mukaan vielä opiskelut ja vähän myöhemmin uusi työpaikka. Toisin sanoen mulla oli vielä vähemmän aikaa ja energiaa kirjoittelulle.

Sen verran oon tässä oppinut itseäni tuntemaan, että jos mulla on kauheesti juttuja meneillään niin en pysty jakamaan keskittymistäni moneen asiaan yhtä aikaa. One of the reasons why I'm a failure as a woman. Meidänhän pitäis pystyä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, mut mä en pysty. En jaksa. Enkä ees osaa. Alan käydä hetkessä ylikierroksilla, menee yöunet ja hupsistakeikkaa oon burnoutissa. Eli aina siinä vaiheessa, kun mun elämässä tapahtuu paljon, jopa liikaa, blogi jää muiden harrastusten ohessa ekana taka-alalle.

#puolueettomuuskynnet #vainsisällissotajutut

Nyt jostain syystä mää huomaan, että mä haluan kirjoittaa. Mulla siis on jonkinlainen välivaihe, joka sallii mun olla luova ja inspiroitua kaikesta ympärilläni. Nappailen kuvia milloin mistäkin, haluan varmuuden vuoksi kuvauttaa nätin päivän asun, jonka voin tyrkätä johonkin asupostaukseen, ja kirjoittelen puhelimen sovelluksella luonnoksia, kun tulee jotain mieleen. Sillä tavalla mäkin aloin kirjoittaa tätä postausta. Nytkin kirjoitan tätä puhelimella. 

Otan myös vastaan postausehdotuksia, joita eräät ihanat ovatkin mulle aina välillä laittaneet. Yks ehdotus oli, että mitkä on mun in & out-jutut vaatteiden ja muodin suhteen. Se olis kyllä ehdottomasti sellanen helpompi postaus, jonka mielelläni laatisin!

Oli se sitten jotain aivan turhanpäiväistä päivän asu-höttöö, musiikki/leffa/ihana päivä-hehkutuksia, kuukauden suosikkeja, rageavautumisia turhista aiheista, mut mää haluan kirjoittaa edes jotain. Samalla mää harjoittelen saadakseni aiemman tatsin takaisin. Huomasin esimerkiksi jälkikäteen kun julkaisin maaliskuun suosikit-postauksen, että onpas se tylsä ja että mikä ihme siinä on. Sehän oli niin pinnallinen pintaraapaisu eikä kertonut sinänsä mitään mun kuukaudesta kuin pääpointit, joten seuraavia varten osasin jo tsempata ja avasin kaikista listaamistani asioista edes jotain. Eihän ketään kiinnosta lukea pelkkiä listoja jatkuvasti. Tai no, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisi muutenkaan, niin mää joskus tykkään ite lukea omaa blogiani ja kokea uudelleen luettuna mun elämän highlightseja. (Tekeekö muuten joku muukin niin?)

Blogin kirjoittaminen on aina ollut mulle arjen pakopaikka. Silloin on vain minä, edessäni kirkkaana hehkuva ruutu ja vilkkuva kursori. Silloin mä kuuntelen just sellaista musiikkia kuin mä haluan. Silloin mä syön just sellaista hyvää kuin mä haluan. Mää istun koneen ääressä ja menee minuutteja, tunteja, jopa päiviä, okei ei päiviä.

#throwbacktuesday #theabiturients #eimikäännormaalejakostajia #parhaitamuistoja #lokiallaroundi'llbe

Parhaina blogiaikoina mää kirjoitin häpeällisen myöhään yöllä. Niinkin myöhään, että sitä olis voinut kutsua aamuksi. Silloin mun aivot toimii aivan eri tavalla kuin päivällä ja alkuillasta, jolloin ne ei toimi lähes ollenkaan. Nyt kun olen tsempannut ihmisenä, käyn koulua ja nyt oon työharjoittelussa, jonka jälkeen aion suunnata tosissani työelämään paremmilla papereilla kuin pelkillä lukion, niin mun päivärytmi ei anna mun olla hyvä kirjoittaja. Ja vaikka mä kuinka yrittäisin, niin ei mun inspiraatio tule koskaan olemaan yhtä soljuvaa ja nokkelaa flow-ekstaasia päiväsaikaan kuin yöllä klo 00 jälkeen.

#throwbacktuesdaypart2 #silmänpohjakuvaus #insulinisahellofadrug

Mä olen monenmonta kertaa luvannut parantaa tapojani ja blogata enemmän. Parantaakseni oikeasti tapojani ja pysyäkseni säännöllisesti blogin parissa oon keksinyt mm. just näitä kuukauden suosikkeja ja asupostauksia, joita laadin about kerran kuussa. Ne auttaa pitämään jonkinlaisen rungon tällä blogilla ja tukee myös mun alkuperäistä aatetta pitää fiilistelyblogia. Oikeassa elämässä on ihan tarpeeksi ei-kivoja asioita, niin haluan ikuistaa mun elämän pienet ja suuret hyvät hetket tekstiksi ja kuviksi.

Kesäkuussa aion myös rebootata toukokuussa 2012 laaditun 30 Day Song Challengen. En muista milloin tarkalleen aloitin sen, mutta näihin samoihin aikoihin. Laadin eka luonnoksen, jonka mukaan teen postaukset ja ajoitan ne julkaistavaksi 1 päivän välein aina klo 00. Tällänen musahaaste auttaa varmasti myös mun musical frissons-blokkiin. Mun lemppariartisteilta ei oo ilmaantunut mitään uutta vähään aikaan paitsi Noah Kiniltä ja nekin kipaleet on kuunneltu jo lähestulkoon puhki. Tarviin hetken tauon ja sit kuuntelen taas.

Jos jaksoit lukea ihan koko paatoksen, niin congrats ja thanks man. ♥ Palatkaamme toki astialle! (Nimittäin yöastialle, sanoi Eemeli. #ihmistenpuolueinsidevitsi #seoninsaid)