Tiettekö kuulkaas ihanat naiseni (ja miksei myös miehet, mut jaksatteko muka lukee tämmöstä hömppää?) mitä?
MUN KONE ON VIRALLISESTI JA LOPULLISESTI KUIN UUSI. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Okei no akku on edelleen kakkana ja Windowsin Wordpadilla tehdyt tiedostot ei aukee enää, mutta ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Okei nyt lopetan. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Nyt loppu, for reals. Feelin' fine.
Viime aikoina on tapahtunut mm. ihan kaikkee. Kaikista tärkeimpänä asiana minulla on ilo ilmoittaa teille, että MÄÄ SAIN OPPARIN VALMIIKSI.
Aiheena siis näyteikkunamainonta vaateliikkeessä ja sisältää siis paljon turhaa lätinää mutta myös paljon kuvia mun taidonnäytteestä eli työpaikkani näyteikkunasomistuksesta.
Ton palauttaminen oli jostain syystä paljon rankempaa ku itte ton tekeminen. Koko sen ajan pelotti, että siellä on vieläkin jotain virheitä vaikka kuinka moneen kertaan sen tarkistin ja syynäsin. Pyysin myös Keijoa ja äitiä kattomaan tota työtä eikä hekään löytäneet sieltä mitään vikaa, ja nää kaks on tarkimmasta päästä, mitä tulee kirjoittamiseen. Oon mää itekin tarkka, mutta jos oon kattonut liian kauan samaa tekstiä, niin siinä tulee sokeeksi omalle kirjoittamiselle.
Koin tässä pikkusia nostalgiaviboja paitsi kuunnellessani muutaman vuoden takaisia obsessiobiisejä myös tallentaessani ne vanhalle kunnon soittolistalle. Sen nimi on Superawesome playlist by Ems, koska ne biisit nyt vaan on superawesome. Niitä biisejä ei löydy Spotifystä, joten kätevin tapa kuunnella niitä on laittaa ne soittolistalle. Sieltä löytyy mm. Huge L:n parhaimmistoa, Graciaksen albumittomia biisejä, Jake Otterin eka levy Movement ja Steven Wilsonin The Raven that Refused to Sing eli TRTRTS. Vielä puuttuu Steven Wilsonin 3 albumia sieltä, sitten se on täydellinen.
Vaikka mulla nyt meneekin ihan kivasti koneen toimimisen, parin kivan keikkakokemuksen ja opparin palautuksen myötä, niin toisaalta oon kovin ahistunut kaikesta stressistä. Oon tosi väsynyt. Vaikka nyt on hiihtoloma ja ihan suht kivaa tekemistä ja relaksoitumista tiedossa, niin joinakin vuosina onkin käynyt niin, että loma on vaan pahentanut mun asioita juuri sen pitkään nukkumisen takia. Mää ehdin tottua siihen ja sit arkeenpalaaminen on yhtä tuskaa. Sen takia yritän pitää itteni kuitenkin liikkeessä, etten pelkästään jää sängyn pohjalle löllöilemään ja masentumaan.
Vaikka palautinkin opparin ja kirjanpidon koe hoitui kunnialla (ainakin toivottavasti), niin vielä on paljon viimeisiä juttuja ennen kuin voin valmistua hyvillä mielin. Kansainvälisen kaupan koe, oman opparin esittely ja kaikenmaailman arviointikeskustelut iskee heti lomien jälkeen.
Isoin asia kuitenkin on työharjoittelupaikan puuttuminen. Mää oon rehellisesti sanottuna käynyt melkein kaikissa Tampereen vaatekaupoissa ja kaikissa on jo työharjoittelijat tai niihin on tulossa sellaiset. Kivasti koko meidän koulu on samaan aikaan työharjoittelujaksolla. Mulla on nyt 3 eri paikkaan jätetty ilmoille hakemukset ja oottelen nyt vastausta niistä. Oon ressannu tätä asiaa kohta kuukauden ja mua ärsyttää se, etten tehnyt asialle mitään aiemmin. En kyllä toisaalta olisikaan voinut tehdä asialle yhtään mitään kuin vasta tän kuun puolella. On tässä ollut vähän kaikkee sekavaa säätöö koulun ja töiden kanssa.
Mut joo. Kuten sanoinkin aiemmin, niin on tässä kivojakin asioita tapahtunut. Oltiin Keijon ja Matiaksen kanssa kattomassa Steven Wilsonia 11.2 ja kymmenen päivää myöhemmin kattomassa Totoa kahdestaan Keijon kanssa. Ikävää sanoa näin, mutta vaikka Toton keikka oli Helsingin jäähallissa, niin Steven Wilsonin keikka oli heittämällä parempi, koska Toton keikasta puuttui se olennaisin osa eli Joseph Williams riivinrauta-äänineen.
Steven on valtavan ihana persoona. Todella älykäs, hauska, itseironinen. Ottaa yleisön haltuun paitsi upeilla biiseillään myös keskustelevilla välispiikeillään. Stevenillä oli myös minun mielestä ihastuttavia maneereita, eleitä ja liikkeitä. Ja kuten ennustin mun viimeisimmässä Musical Frissons-postauksessa itkin aivan kauheasti Routinen ja Ravenin vetojen aikana. Niin kauniita myös livenä, ellei kauniimpia kuin yleensä.
Kuulin myös uusia tuttavuuksia, kuten Index ja Harmony Korine sekä Stevenin aiemman bändin Porcupine Treen biisejä. Kaikki niin upeita.
On se kyllä. Ihan on uutta mullekin, että mää hullaantuisin tollaseen luikkulaihaan progeneroon, jota ei löydy ees Spotifystä. Vähäsen mun syvällehaudattu räppiäkuunteleva teiniminä yrittää huudella takaraivosta monen lukitun oven takaa, että "tollanen ihme tärkeilevä ja tahallaan vaikea ernuhipsteri, joka ei halua olla osa nykyaikaa". Nykyminä vain ihailee Stevenin kaltaisia artisteja. Mitä hän yrittää sanoa on, että OSTAKAA LEVYJÄ IHMISET. Ja minä sanon vielä, että varsinkin Stevenin levyjä. Ne on parasta ikinä. Uskokaa kun sanon.
Toton keikkakin oli Josephin puuttumisesta huolimatta hieno. Steve Lukather ja muut bändin jäsenet oli myös omanlaisiaan hauskoja persoonia. Meinas välillä mennä ihan stand up-keikaks koko homma. Silti jäi kyllä harmittamaan todella paljon Josephin ja samalla koko Toto XIV-levyn biisien puuttuminen. Steve Lukather ja kaksi kuoron jäsentä hoitivat laulupuolen kunnialla, mutta voiko se olla kunnon kiertue, jos sen keikalla esitetään vain yksi biisi uudelta levyltä? Ja se ainut biisi oli muuten ainut biisi, jonka aikana mä itkin ja itken aina, kun kuuntelen sitä.
Pakko liittää tähän vielä toinen Toton uusimmista biiseistä, joka on aivan mahtava kaikilla tavoilla. Vetoavat sanat, upeaa pianorevittelyä ja Josephin äänialaa parhaimmillaan.
MUN KONE ON VIRALLISESTI JA LOPULLISESTI KUIN UUSI. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Okei no akku on edelleen kakkana ja Windowsin Wordpadilla tehdyt tiedostot ei aukee enää, mutta ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Okei nyt lopetan. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Nyt loppu, for reals. Feelin' fine.
 |
| #feelinfine #tryingtolooksmart #wowshesblind #ahthissucks |
Viime aikoina on tapahtunut mm. ihan kaikkee. Kaikista tärkeimpänä asiana minulla on ilo ilmoittaa teille, että MÄÄ SAIN OPPARIN VALMIIKSI.
Aiheena siis näyteikkunamainonta vaateliikkeessä ja sisältää siis paljon turhaa lätinää mutta myös paljon kuvia mun taidonnäytteestä eli työpaikkani näyteikkunasomistuksesta.
Ton palauttaminen oli jostain syystä paljon rankempaa ku itte ton tekeminen. Koko sen ajan pelotti, että siellä on vieläkin jotain virheitä vaikka kuinka moneen kertaan sen tarkistin ja syynäsin. Pyysin myös Keijoa ja äitiä kattomaan tota työtä eikä hekään löytäneet sieltä mitään vikaa, ja nää kaks on tarkimmasta päästä, mitä tulee kirjoittamiseen. Oon mää itekin tarkka, mutta jos oon kattonut liian kauan samaa tekstiä, niin siinä tulee sokeeksi omalle kirjoittamiselle.
 |
| #itdontmatterifyoureblackorwhite |
 |
| #lipstickgameonpoint |
 |
| #gloomyvibes #yesfilter |
Vaikka palautinkin opparin ja kirjanpidon koe hoitui kunnialla (ainakin toivottavasti), niin vielä on paljon viimeisiä juttuja ennen kuin voin valmistua hyvillä mielin. Kansainvälisen kaupan koe, oman opparin esittely ja kaikenmaailman arviointikeskustelut iskee heti lomien jälkeen.
Isoin asia kuitenkin on työharjoittelupaikan puuttuminen. Mää oon rehellisesti sanottuna käynyt melkein kaikissa Tampereen vaatekaupoissa ja kaikissa on jo työharjoittelijat tai niihin on tulossa sellaiset. Kivasti koko meidän koulu on samaan aikaan työharjoittelujaksolla. Mulla on nyt 3 eri paikkaan jätetty ilmoille hakemukset ja oottelen nyt vastausta niistä. Oon ressannu tätä asiaa kohta kuukauden ja mua ärsyttää se, etten tehnyt asialle mitään aiemmin. En kyllä toisaalta olisikaan voinut tehdä asialle yhtään mitään kuin vasta tän kuun puolella. On tässä ollut vähän kaikkee sekavaa säätöö koulun ja töiden kanssa.
 |
| #mustahilkka #eyebrowgameonpoint |
Mut joo. Kuten sanoinkin aiemmin, niin on tässä kivojakin asioita tapahtunut. Oltiin Keijon ja Matiaksen kanssa kattomassa Steven Wilsonia 11.2 ja kymmenen päivää myöhemmin kattomassa Totoa kahdestaan Keijon kanssa. Ikävää sanoa näin, mutta vaikka Toton keikka oli Helsingin jäähallissa, niin Steven Wilsonin keikka oli heittämällä parempi, koska Toton keikasta puuttui se olennaisin osa eli Joseph Williams riivinrauta-äänineen.
 |
| The Man himself and his David Bowie tribute. It was so touching. I nearly cried. |
Kuulin myös uusia tuttavuuksia, kuten Index ja Harmony Korine sekä Stevenin aiemman bändin Porcupine Treen biisejä. Kaikki niin upeita.
On se kyllä. Ihan on uutta mullekin, että mää hullaantuisin tollaseen luikkulaihaan progeneroon, jota ei löydy ees Spotifystä. Vähäsen mun syvällehaudattu räppiäkuunteleva teiniminä yrittää huudella takaraivosta monen lukitun oven takaa, että "tollanen ihme tärkeilevä ja tahallaan vaikea ernuhipsteri, joka ei halua olla osa nykyaikaa". Nykyminä vain ihailee Stevenin kaltaisia artisteja. Mitä hän yrittää sanoa on, että OSTAKAA LEVYJÄ IHMISET. Ja minä sanon vielä, että varsinkin Stevenin levyjä. Ne on parasta ikinä. Uskokaa kun sanon.
Toton keikkakin oli Josephin puuttumisesta huolimatta hieno. Steve Lukather ja muut bändin jäsenet oli myös omanlaisiaan hauskoja persoonia. Meinas välillä mennä ihan stand up-keikaks koko homma. Silti jäi kyllä harmittamaan todella paljon Josephin ja samalla koko Toto XIV-levyn biisien puuttuminen. Steve Lukather ja kaksi kuoron jäsentä hoitivat laulupuolen kunnialla, mutta voiko se olla kunnon kiertue, jos sen keikalla esitetään vain yksi biisi uudelta levyltä? Ja se ainut biisi oli muuten ainut biisi, jonka aikana mä itkin ja itken aina, kun kuuntelen sitä.
Pakko liittää tähän vielä toinen Toton uusimmista biiseistä, joka on aivan mahtava kaikilla tavoilla. Vetoavat sanat, upeaa pianorevittelyä ja Josephin äänialaa parhaimmillaan.
Multa on tulossa yks miniasupostaus tässä lähiaikoina ja lisää kuulumisia sitä mukaa, kun niitä nyt tulee. Usein mulle käy niin, että jos on meneillään paljon kaikkea samaan aikaan, niin osaan muodostaa ne asiat sanoiksi vasta kun on taas seesteisempää.
Huomenna mää vaikka pakotan itteni ottaan rennosti (samalla odottaen puheluita parista paikasta...) ja meen aamupäivällä hierojalle ja sen jälkeen maratoonaan OC:n neloskautta. On muuten niin huikeeta teinidraamaa, että oksat pois! Missasin kokonaan kyseisen sarjan, kun olin itsekin pikkuteini, mutta nyt oon kohta saanut koko sarjan katottua. Tulee eteen sitten se kuuluisa kysymys, että mitäs mä nyt teen elämälläni?
Okei, kyllähän mä sen tiedän, mut you know.
