keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Burgundy red, rosewood, crimson, scarlet.

Hey guys. Nää mun "hey whassuup long time no see" -aloitukset on yhtä kömpelöitä kuin tää kuva musta.


Joka on samalla sneak peek mun tulevasta pienehköstä asupostauksesta. Ja KYLLÄ, pidän ylläni väriä, jota vielä puoli vuotta sitten en voinut oikeestaan edes sietää. Kohta alan varmaan tykätä vispipuuropinkistä, maastonvihreästä ja ruskeasta... Mut joo, tää takki oli niin kiva mun päällä ja huomattuani kuinka hyvin tää väri sopii mulle niin... Obsession started.

Suurta obsessiota aiheuttaa myös nää jättipallotakana-korvikset, joiden oikean nimen opin tänään. Se on BB-korvis.


Leikkasin ottistakin tossa viikko sitten, ja äiti oli kiva ja värjäs mun jälleen kerran karseeks päässeen tyven. My hair is perfect, for now. Se on paras tunne ikinä, kun hiukset on kunnossa. Ne on kivempi ja helpompi laittaa ja kampaukset on helpompaa saada näyttämään paremmilta. Mää oon myös napsinut kuivia latvoja tasaisin väliajoin välttääkseni ohuen rotanhäntäefektin etenkin lettikampauksissa...


... Kuten tässä. Tarvis näköjään taas leikata pikkusen latvoista. Tänään en poistunut kotoa minnekään salaisista syistä, mutta se ei estänyt mua näyttämästä ihmiseltä. Yleensä kun oon kotona yksin niin en meikkaa ollenkaan ja annan naaman hengittää vältellen samalla peiliä. Teen sen sitten perjantaina, kun loma alkaa.

Tähän väliin mainos: Haluatko SINÄ ostaa tämän taulun? 100% suomalaista itsetehtyä laatua hintaan 10€!


Oikeestihan asia on sillä tavalla, että meidän oli vähä niinku pakko perustaa vuoden kestävä yritysprojekti koulussa. Piti ihan ite keksiä nimi, liikeidea ja suunnitella koko juttu alusta loppuun. Kaikissahan amiksissa perustetaan yritys ainakin paperilla, mut ei meillä. Meidän täytyy käyttää tähän omaa rahaa ja vapaa-aikaa, ja onkin siksi mun yksi isoin stressin aihe heti opinnäytetyön jälkeen. Tällä tietoo ollaan kyllä tienaamassa ainakin sen verta hyvin, että saadaan maksettua koulun maksama "starttiraha" takaisin. On tääki. Jos olisin tiennyt tästä aiemmin kuin ekana päivänä tänä lukuvuonna, olisin harkinnut vakavasti koulun lopettamista.

Anyways, meidän yritys on Ara NY (= Nuoret Yrittäjät tjms.) ja meidän liikeidea on tehdä tilaustyönä tekstitauluja. Me tehdään ne valkoiselle pohjalle mustalla akryylimaalilla tai muulla vastaavalla. Ite haluaisin tehdä jonkin sortin kynällä, koska maalaus ei oo oikein mun juttu. Ylläoleva taulu on mun tekemä ja tein sen meidän koulun myyjäisiä varten. Ei ole siis kenenkään tilaustyö. Me tosiaan tehdään tollasia pikkutauluja IHAN MILLÄ TAHANSA TEKSTILLÄ. Ihan oikeesti, ei ole rajoja.

Jos alkoi kiinnostaa, niin kysäse kommenttiboksissa lisää!


Tässä viä meiän viimeisen työpajan accident art. Mitä näet kuvassa?

Pari viikkoa sitten mulla napsahti. Napsahduksen jälkeen menin Soneran sivuille ja...


Kyllä. Se on iPhone 6.


Se on niin ihana. Nopea, sulava, isompi ruutu, Touch ID on erikätevä, 64 gigaa muistia (kyä meinaa pitäis riittää), ääni on parempi kun kuuntelee kuulokkeilla, ja TÄN KAMERA. Sweet mother of Steve Jobs, YES. So awesome. 

Ainoo vaan, että vaikka kuvia mahtuis enempi, niin mulle on jääny päälle 5 gigan trauma, että poistelen aina kaikki "turhat" kuvat, vaikkei mun ees tarvis. Ehkä se on ihan hyväkin.

Viime postauksessa annoin pientä ja melkoisen mystistä sneak peekkiä Venus FC:n voittamasta matsista Fifassa. Ne, jotka seuraa mua Instassa, tietää, että mää pelaan nykyään Fifaa ja Venus FC on mun FUT:in (= Fifa Ultimate Team) nimi.

Fifa 15:n FUT-joukkue.
Kesäloman lopulla eräänä kivana rauhallisena aamuna Keijo totesi, että mää oon muuten aivan täydellinen vaimo, mutta mulla on vain yksi puute. Ensin olin ihan, että "hah joo täydellistä vaimoa ei olekaan JA MITÄ MIKÄ PUUTE?!?" Ehdin vain ajatella nämä itsekseni, kun Keijo jo ehti sanoa, että "vielä kun Fifaa pelaisit mun kanssa niin olis aivan mahtavaa". Aloin nauraa ja totesin, että "jaa no sen kun näkis". Sitten Keijo lausui mun elämää muuttaneet sanat: "Koska mieti kuinka hienoo olis voittaa noita jätkiä meiän Fifa-turnauksissa avioparina." Siitä se ajatus sitten lähti.

Aloin siis pelata Fifaa, koska mää haluan rökittää jätkiä ja näyttää, että musta on johonkin. En ole perinteinen pullantuoksuinen kodin hengetär enkä millään muotoa kätevä emäntä, mutta Fifaa mää tykitän ihan kiitettävästi ja oon ku yks jätkistä. Se rooli kelpaa mulle paremmin kuin hyvin.

Jostain syystä mää halusin koota itelleni Espanjan liigasta joukkuetta. Espanjan kieli on upeaa ja espanjalaiset miehet upeita nekin. Kun tajusin, että suurin osa mun FUT:ista oli Real Madridista, aloin heivata muista joukkueista olleita pois ja ottaa tilalle pelkästään Real Madridin jätkiä.

Viime viikon maanantaina meillä pidettiin 10 jätkän Fifa-turnaus, jolloin mää tulin ulos Fifa-kaapista pidettyäni sen salassa jätkiltä melkein 5 kuukautta. En voittanut yhtäkään peliä, mutta se ei ollut mun tavoite. Mun tavoite oli pelata uskottavasti ja tehdä edes yks maali. Ja mun tavoitteet toteutui.

Ja concept squad eli mun dream team. Ainoa, ketä en saanut hankittua mun tiimiin, oli Ronaldo ja se oli muutenkin ihan sula mahdottomuus, joten aika hienosti meni.


Tähän asti olin harmitellut mielessäni, ettei Suomessa oo kunnollisia fanikamoja myyviä kauppoja. Poikettiin Ideaparkin Swamppiin ostaan äidille Waltteri Torikan levyä ja mää meinasin pyllähtää pyllylleni. Siellähän oli vaikka mitä. Pikkasen houkuttelis toi seinäkalenteri, Captain American kilpeä esittävä reppu, huippusöpö Superman-reppu (ihan oikealla sivussa, näkyy vaan puoliks) ja Iron Man-säästöpossu. MÄ TIEDÄN, meillä on jo se Cap-säästöpossu... Keijolle löyty myös hieno tee- ja kaakaokuppi.


Mää parturoittin myös veljeeni pitkästä aikaa ja meinasin jättää sille tämmösen kiharan ananaksen. Ei suostunut. Harmi, musta se oli ihana! Tommone hipsterinnäkönen.

Öh. En tykkää tästä postauksesta. Tai siis kuvat on hyviä, mut kirjoitus... Plää. Mulla ei oo pää toiminu kunnolla moneen päivään, joten ei ole kunnollista inspiraatiotakaan. Oon kirjottanu tän koko postauksen ihan jossain sumussa. Onneks ylihuomenna pääsee kauan kaivatulle lomalle. Mun nuppi räjähtää meinaan ihan näinä päivinä. Mulla on jatkuvasti pää kipee. Silmiin sattuu. Väsymys on valtaisa ja loppumaton. Stressi ei lopu. Ei ennen ku saan opinnäytetyön ja muut lopputyöt tehtyä. 

Mulla olis muutakin asiaa, mutta en jaksa enää lataa niihin liittyviä kuvia tänne. Kerron joskus toiste. Yritän jaksaa perjantaina, kun hengaan sillonkin kotona. Mulla on myös asupostaus tekeillä, joten pysykää tuunattuina eli stay tuned.

2 kommenttia:

  1. mä oon nyt vähän järkyttynyt tosta koko yrityshommasta... mähän siis opiskelen ammattikorkeessa liiketaloutta eikä meiän oo mikää pakko pistää yritystä pystyyn :D monet on kyl alottanu start-uppeja, mut siis apua, jos ois pakko, mä varmaan kuolisin. vaikka oon tällä alalla, niin yrittäjää musta ei tuu, oon ihan tyytyväinen rivityöläisenä. meil oli just ihan kauhee yrityskurssi ja meiän opettaja otti sen vähän turhan tosissaan xD mut selvittiin kai siitäkin. arvosanoja odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo ilonen, ettet joudu tekeen tämmöstä! Tää on niin stressaavaa, vaikka meidän idea ei oo pahimmasta päästä... Tulen olemaan ylionnellinen kun tää koulu loppuu. Ja jos mää jotain tosta kurssista opin, niin en perusta ikinä yritystä. Oon kyllä sen jo tiennyt, mutta tää vaan vahvistaa sitä :D

      Poista