The Day of Ultron.

Tapahtuipa eräänä tiistaisena päivänä huhtikuuta...

Kello löi 12. Kassavuoroni oli juuri päättynyt. Ampaisin pää kolmantena jalkana helpotukselle ja nappasin älykkään puhelimeni mukaan. Tarkistin Finnkinon sivuilta, että joko perjantain 1.5 aikataulut olivat ilmestyneet ja liput myynnissä. Ne oli. Nyt täytyi olla nopea. Aikaa ei ollut paljon ja minun täytyi pärjätä itse kysymättä neuvoa muilta mukaanlähtijöiltä. Valitsin hätäisesti 3 lippua ja huomatessani digiteatterin ammottavan vielä tyhjyyttään varasin paikat noin puolestavälistä ja keskeltä. Vahvistettuani tilauksen - edelleenkin epävarmana - varmistin kanssaihmisiltäni eli mieheltäni ja veljeltäni, että miten onnistuin. Olivat kuulemma parhaat mahdolliset paikat. Hyvä niin.

Kun aloin kirjoittaa tätä, oli juurikin tuo perjantai 1. toukokuuta. Aamu oli aurinkoinen, rentouttava ja leppoisa, ja takana oli muikee ilta kertausten ja nostalgian merkeissä.

Me oltiin suunniteltu jo jokin aika sitten, että ennen Ultronia pidetään välttämätön kertausharjoitus Marvel-historian parissa ja katsottiin ihan ensimmäinen ja sen jälkeen viimeinen phase 1-elokuva, jotka ovat tietysti eka Iron Man ja The Avengers. Mää en rehellisesti sanottuna muistanut, kuinka hyvä eka Iron Man on! Se on todella intensiivinen ja vakava, mutta silti hauska, ja kuten Keijo kuvaili: ei pelkästään sankaritarina. Se on kasvutarina itsekkäästä ja hedonistisesta asetehtailijasta, joka rankkojen kokemuksien kautta päätyy järjestelemään elämänsä ja työnsä uudelleen. Ja mikäpä ois viisaampi päätös kuin ryhtyä mahtavaksi rautamieheksi ja aloittaa loputtoman Marvel-leffojen tuotannon!

The Avengers taas on nähty ainaki 23947 kertaa ja osaan kohta koko 2 ja puolituntisen roskan ulkoa, Loki vs. Natasha scene being the most accurate one. Vaikka Loki onkin hullu psykopaatti ja epärehellisin ja epäluotettavin hurmuripahis ikinä, se on silti lutunen velikulta. ♥

"Yes. I'm awesome."

"Oh c'mon, Thor, that's not a nice way to describe your brother!" (lol jk, he's describing bilgesnipe to Son of Coul)

"Ooh. It burns you to have come so close."

Lokista tulikin mieleeni, että sen verran jo tässä kohtaa paljastan, että huolimatta kuukausia sitten luodusta odotuksesta ja Finnkinon sivuilla olleista tiedoista, Lokia ei nähdä Age of Ultronissa. Ja ei siinä mitään muuten, en ees ollut ihan alunperin odottanutkaan Tompan esiintyvän leffassa, koska aika nopeesti ekan Avengersin jälkeen tiedotettiin, että Avengers 2:ssa on uutta pahista luvassa. Toikin tieto, että Loki onkin pikkupikkuroolissa Heimdallin kanssa AOU:ssa, tuli vasta vähän aika sitten.

Tuntui kieltämättä aika tyhjältä pari tuntia leffan jälkeen. Kaiken sen tunnevuoristoratailun, tärinän ja jännityksen päälle olin koko ajan valmiustilassa, että "nnnnnnnyt se ilmestyy... Eeeeeeiku nyt. Än yy tee NYT" aina post creditseihin asti, mut ei. Ei vaan ei. Sitten hyvin hyvin hämmentyneenä puhelin auki ja Googleen, ja sieltä pläjähti näytölle ainakin 5 eri kirjoitusta siitä, kuinka Joss Whedon viime hetkillä päättikin, että "joo ei tässä leffassa on ihan liikaa hahmoja ja tavaraa, että petänpä kaikki fanitytöt ja jätän meidän suosikkikullanmurupahiksen pois koko leffasta". Okei, en mää oo katkera, koska Thor 3 on "vain" parin vuoden päässä, mutta olis ny ilmoitettu toikin asia VÄHÄN aiemmin.

But now without any further ado, tässä meiän antivappu!

#blackandwhite #andsomemintgreen #hoopearringsarecool #lovemesomestraightenedhair #leatherjacketsarecooltoo #nottomentionconverse

#mikäspuutarhatonttusesiellä #photobombbro #vähäerilaisetsisaruskuvatmeillä

#derppatiderp #matiaseiosaaollakuvassa #chandlerbing

#takapiru #photobombbropart12245 #laatuhyväkymmenen

Koska sattui tosiaan myös olemaan klara vappen ja Tampereen keskusta aivan täyteen ammuttu, parkkipaikat oli aika kortilla. Päätettiin sit jättää kaara Laukontorin laitamille ja kävellä sieltä Tammelantorin Pancho Villaan. Siellä piti olla valikoimassa ristikkoperunoita, joihin Keijo oli joskus muinoin tykästynyt, mutta ei ollutkaan, joten tajuttiin matkalla poispäin, että oltais voitu päästä lähemmäkskin Panchoon, kuten esim. Hämeenkadun jompaankumpaan mestaan. No, saatiinpahan päivän lenkki tehtyä!

#whygetthinnerwhenyoucangetmoredinner #garlicburger #withbacon #tapparaburgeri

Joo mää siis valkkasin tällä kertaa valkosipulihampparin (se oli virhe, haisin vielä seuraavana päivänä valkosipulille), Matias jättimäisen Tappara-burgerin ja Keijo otti possua, joka oli vuorattu nachomurusilla ja jossa oli pekonia sisällä sekä uuniperunaa. Oli aivan mahtavat annokset ja noi ranskalaiset. ♥ Kuvut täynnä ja syömisen jälkeisen masennuksen vallassa lähdettiin takaisin kohti keskustaa ja Ukko Nooaan kattomaan Suomi - USA -peliä ja nauttimaan pienet jälkiruokajuomat. Jenkkien 3-1 maalin kohdalla meni fiilis ja lähdettiin autolle hakeen leffaeväät.

Kun käännyttiin Kehräsaaren sillalle, molempien päähän pälkähti, että "hei tässä on THE silta". Meistä ei ollut ketään ottamassa kuvaa kihlauspäivänä, joten nyt Matias sai ottaa meistä söpsön pariskuntakuvan (tosi kauniin graffitin vieressä, no hups ny).

Minuutit kuluivat ja vihdoin oli klo 19.50 ja leffan aika! Oikeesti voin kertoa, että mua JÄNNITTI. Aivan tajuttomasti ja tärisytti ja itketti ja ääääääää. No okei ei itkettänyt, mutta veikkasin, että jos tässä nyt todellakin on kaikkee mahtavaa niin saattais itku tulla.

2 tuntia 40 minuuttia myöhemmin...

Oh. My. GOODNESS.

Pää on aivan täyteen ammuttu kaikkee. Mahtavaa huumoria, uusia hahmoja, uusia aspekteja vanhojen hahmojen elämistä, itkettäviä, jännittäviä, pelottavia, upeita, räjähtäviä, ihania kohtauksia ja ennen kaikkea uusia catchphraseja. SIINÄ TODELLAKIN OLI KAIK-KE-A.

Mun olis tarvinnut kirjottaa tää teksti melkein heti, kun leffa oli ohi. Tai edes seuraavana päivänä. Tai vielä parempi, nähdä koko leffa uudestaan! Koska nyt nää mun fiilikset on vähän laimenneet ja ajatukset tasaantuneet ja selkiytyneet. Mut siis. AI ETÄN ETTÄ.

Mää en nyt halua spoilata keneltäkään yhtään mitään, joten luettelen tähän lyhyesti mistä tykkäsin kovasti tai mitkä jäi mieleen.

Hulkbuster. Kaksoset. Lokin scepter. Bileet Tonyn talossa. Mjölnir-haaste. Stan Lee ja asgardilainen tapposhotti. VISION. Jarvis. Ultron. Kahden Kostajan romanssi. ♥ Hawkeye ja sen farmi. Capin uudet luovat tavat käyttää kilpeä. Fury. "Language!". Peggy Carter. ♥ Sam Wilson. Rhodey. Agent Hillin robinscherbatskymainen hetki. Lullaby. ♥ JA SE HUUMORI.

Mää nauroin, hämmästyin, rakastuin, ihastuin, haukoin henkeä, itkin, tärisin sydän pamppaillen. On upeaa, miten kokonainen tunteiden kirjo saadaan kuvattua elokuvassa, ihan laidasta laitaan.

Suosittelen Avengers: Age of Ultronia sulle, sulle ja sulle. Tulet RAKASTAMAAN sitä.

PS. Tässä Marvel-mahtavuudessa on todellakin VAIN YKSI (1) post credit scene. Me yritettiin uskotella itsellemme muuta ja petyimme. Mutta ei onneks pahasti, KOSKA TÄÄ OLI UPEEMAHTAVAPARASJATÄYDELLINEN.