Life after graduation day.

Kyä se on ny sillä tavalla, että se on paluu arkeen niin elämän kuin bloginkin osalta! Eli normaali tahti palautunee blogiini pitkän pitkän pitkän hiljaiselon jälkeen pikkuhiljaa tämän kuun aikana. Jos siis mitään normaalia tahtia on ikinä ollutkaan.

Aina, kun jotain huippuaihanaamahtavaa tapahtuu, poden monta päivää kamalaa sosiaalista krapulaa ja paluu arkeen-ahdistusta. Nyt tilanne oli jostain syystä täysin eri, ja mulla oli jou-juhlien jälkeen kumma kyllä ihan hyvä olo. Onneksi kerrankin näin, ja suurin syy on varmaankin siinä, että molemmat juhlat olivat oikein onnistuneet. Sain ihania lahjoja ja tekemistä on riittänyt juhlarientojen jälkeenkin: maanantai-ilta meni serkkuni Didin muutossa ja tiistaina alkoivat työt tutussa työpaikassa. Mikäs sen lystikkäämpää!

Vedin myös heti lähes kylmiltään kuuden päivän työputken viime viikon perjantaista tämän viikon keskiviikkoon. Sunnuntain kohdalla tuntui, ettei tää lopu ikinä, mutta kyl pitkät vapaat vihdoinkin koittivat. Ja mihinkäs muuhunkaan vapaapäivät menisivätkään kuin blogijuttujen väsäilyyn! Ja konvailuun, sitä ei sovi unohtaa.

Kun en osaa päästää irti tämän kuun alun mahtavuuksista (mitähyikamala onks ny jo kesäkuun puoliväli?!), niin otetaas pientä recappia!

Lauantaina kun näin illalla rakkaita ylioppilastovereitani, matkalla Patosillalle bongasin erittäin iloisen uutisen:

Fanityttökohtaus olikin kaiken sen yo-huuman keskellä ISO piste i:n päälle! TJ-laskuri käyntiin, eli 20 ♥

Sunnuntaina juhlien jälkeen ilta meni lahjoja availlessa ja ihastellessa kuin myös juhlia kertaillessa. Annoin äidille, iskälle ja Matiakselle ainakin minuutinpituiset halaukset siitä, että jaksettiin vetää 2 päivää kunnialla ja juhlat onnistuivat upeasti, vaikkakin edelleen harmittaa, etteivät kaikki vieraat päässeet tulemaan, vaikka olisin niin kovasti halunnut. Silti, fiilis hyvä kymmenen!

Haluaisin nostaa erään onnittelukortin esille, ja koska lupa tähän oli helppo saada, esittelen teille eksklusiivisesti Matiaksen pitkääkin pidemmät naurut kirvoittaneen kortin.

Ihan oikeesti, mää repesin nauraan ihan samalla sekunnilla, kun avasin tän kortin.

Lähikuvaa tekstistä. Mun kokelasnro oli 007, true story!

Alempi kuva on otettu ennen kirjoituksia ja ylempi lopullisten tuloksien jälkeen... Mahtavuutta, ei voi muuta sanoo!

Näin hienosti toi hassu oli paketoinut mun lahjat. Tai siis, äiti paketoi, Matias valvoi paketoimisoperaatiota.

Ja näin upeet jutut paljastui paketeista! Lahjaan liittyy ihanasti myös eräs Reinikais-henkinen inside-vitsi, mutta se jääköön mun ja Matiaksen väliseksi.

Olin ihan varma, että toi ostais mulle Hurtsin uusimman tai vanhemman, mutta vielä mitä. Jätkä osas yllättää ihan täysin ja vieläpä hienosti! Voitte vaan arvata, mikä levy on viime aikoina lähtenyt pyörimään joka päivä aamutoimien lomassa... Justin (ei Bieber) on ihana, en kyllästy koskaan. ♥

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, sain aivan ihania lahjoja ja kauniita kortteja kauniilla teksteillä varustettuna. Vanhemmiltani sain jo torstaina lahjan, ja ne olivat...

YLISULOISET CONVERSET. Ja koska sain nämä popot jo torstaina, pääsivät ne heti tositoimiin tanssilavalla meiän street jazz-esityksessä. Ja hienosti meni, varsinaiset taikatossut!

Maanantaina juhlien jälkeen kysyin äidiltä: "Hei ooksää varma, ettei tänään oo enää juhlia?" Eipä tietenkään. Viikonloppu meni liian nopeesti! Kohtalooni tyytyneenä vedin uudet mintunvihreät Converset jalkaani ja lähdettiin Matiaksen kanssa keskustaan. Mää menin lyömään puumerkkini työsoppariin ja kättä päälle tätini/työnantajani kanssa, jonka jälkeen suunnattiin pitkästä pitkästä pitkästä aikaa NILE KEBABBIIN. Voileipäkakut, valkosuklaakakut ja leivonnaiset olivat I-HA-NI-A, mutta kyllä alko tehdä mieli kunnon mättöö.

Matias onnellisena ruoan äärellä.

NAMSMUMS.

Omnommättöruuan jälkeen syötiin Tammelantorilla vähä pehmistä, joka suli käsiin hetkessä. Mää sain gluteenittoman vohvelin, mikä on harvinaista herkkua.

Dinkku-serkkuni tarvitsi muuttoapua ja me riennettiin apuun! Vaikka lämpötila oli ihanan lämmin, muuttoa ajatellen se oli liiankin lämmin. Muutto sujui pienistä vaikeuksista huolimatta hienosti ja tässä tulos! Siis ei itse kämpässä vaan meissä.

Tiistaina palasin sorvindeeroksen äärelle pitkästä aikaa. Tutut työtoverit toivottivat mut tervetulleeksi onnittelujen kera. Meininki hjyvä ja tuntui kuin en olisi missään poissa ollutkaan. Opin vähän uutta, ja huonosta aamusta huolimatta työpäivä sujui ongelmitta. Vähän olin päässyt unohtamaan asioita ja olin vähän kujalla, mutta se kuuluu asiaan, ainakin kun musta on kyse.

Oon fiilistellyt viime päivät Matiaksen mahtavaa jou-lahjaa eli Justin Timberlaken levykäistä, ja Soul Valpion Metsän Keskellä-albumia. Molemmat albumit ovat ensisekunneista loppumetreille asti kovaa kamaa. Timberlaken biisit ovat sopivan 8 minuutin mittaisia, ja Soul Valpion rennot rytmit luovat kesäisen fiilistelytunnelman. Aah musiikkieuforiat, me likes ♥

Venähtipä tää pitkäks. Aattelin, ettei mulla olis kauheesti asiaa ollut, mut näköjään ja olishan nyt enemmänkin, kun alotin tän tekstin jo vajaa 2 viikkoa sitten! Mut en ehkä viitsi tunkea samaan postaukseen kahden viikon edestä asiaa, koska ketä nyt niin paljoa kiinnostaa. To be continued, stay tuned!

Mutta jeejee, näillä eväillä eteenpäin! Kai karu todellisuus ja lukion loppuminen iskee tajuntaan vasta syksyllä, koska mun olo on ollut jo liian kauan epätodellinen.

Miten teiän kesä on lähtenyt käyntiin?