sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Keep calm and flame on.

Mää sivistin itseäni ja syvensin Marvel Comics-elokuvatietämystäni kattelemalla tällä viikolla molemmat Fantastic Fourit. Ja ai etän että, oli MAHTAVUUTTA, vaikkakin aika goofya verrattuna uusimpiin Marvel Studiosin tuotoksiin. Oli jännä nähdä Chris Evans ihan eri roolissa kuin Kapteeni Amerikkana, joka on ihan vastakohta Ihmenelikon Torchille eli Liekille. Torch ottaa lunkisti, on kova naistenmies ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Möykky on karuudestaan huolimatta tosi symppis, jopa suloinen hahmo. Ihanan Julian McMahonin näyttelemä Dr. Doom on varsin hurmaava mutta kauhistava pahis. Eipä ole kuitenkaan Lokin voittanutta!

Harmi vaan, ettei Fantastic Four voi kokonaisuudessaan lyöttäytyä The Avengersien mukaan tappelemaan maan suurimpia vihollisia vastaan (toivon mukaan) vuonna 2015 julkaistavassa sequelissa. Vai pystyiskö Evans näyttelemään sekä Captain Americaa että Torchia? Kuka tietää, jos teknologia kehittyis niin hienosti eteenpäin...

Eihän siinä varmaan edes niin käykään, mutta mun villeimmissä unelmissa... voi kyllä. Villit unelmani kakkososasta sisältävät muun muassa pääkostajien lisäksi X-Menit, Spidermanin ja Daredevilin ym. eli siis kaikki loput Marvel-supersankarit, ja vastassa kaikkien omat (vielä elossa olevat) superroistoviholliset, eli mm. Magneto, Mandarin, Dr. Doom, Falcon ja ennytmuistanimiä mutta Spidermanin viholliset. Joo-o. Se se olis melkosen äkästä meininkiä.

En voi kuitenkaan olla miettimättä, että missä välissä musta tulikaan tämmönen supersankarileffojen fani. Tai tiedänhän mää, mutta siis sillee. Äiti ja iskä ajatteli sillon ajat sitten vuokrata The Avengersin Elisa Viihteen vuokraamosta, kun ensin olivat nähneet sen miniristeilyn minileffateatterissa ja tykänneet, ja ajattelivat, että mää ja velikin tykättäisiin. Siitä se ajatus sitte lähti...



Tulikin mieleeni, että olen vieläkin ihan cultural ignoraemus, koska en ole vieläkään nähnyt Captain American omaa leffaa! Hyi hyi hyi. Amazing Spiderman olis kans kiva nähdä, koska Andrew Garfield. Ja Iron Man kolmosta odotellessa, tj 39!

So what else is new? Kotona rötvääminen ja vähintäänkin epämääräinen unirytmi alkaa käydä tylsäksi, ja oon jopa niin epätoivoinen, että HALUAISIN KOULUUN TAKASIN. Oon hullu. Työpaikat, joihin hain, antakaa mulle pliis töitä?! Edes joku?

Kuulin maanantaina erään itsestäänselvän, mutta hyvin tärkeän totuuden: kun on töissä jossakin tietyn alan erikoisliikkeessä, siihen alaan tulisi olla palava intohimo. Later I got to thinking: sehän on juuri näin, ja samassa äkkäsin mun oikean unelmieni työpaikan, joka on LEVYKAUPPA. Se se olis nannaa. Varsinkin jos omistaisi oman pikkuruisen, mutta sitäkin tyylikkäämmän levykaupan. Tottakai siihen tarvitaan huisin paljon rahaa ja cd-levyt ovat pian kuoleva bisnes (so sad but so true), mutta hei, saahan tyttö unelmoida.

Toinen paikka, jossa olisi ihanaa olla töissä, on tietysti vaatekauppa, ja pariin erääseen saman ketjun liikkeeseen onkin hakemukset jo vetämässä. Sit vaan peukkuja pystyyn, että pääsen edes johonkin töihin! Tätä menoa sekoon kohta.

Perjantaina mää otin tietoisesti riskin ja poikkesin aamupäivällä koululla kattomassa alustavat pisteet. Ja... SEKÄ PSYKA ETTÄ ÄIKKÄ LÄHTI M:NÄ. Oikeesti meinasin kiljahtaa keskellä käytävää, mut onneks sain hillittyä itteni. Tyydyin hypähtelemään itekseni hetken niin, ettei kukaan nähnyt ja kihertelin ku hullu! Enkun alustavaa arvosanaa en edes sano, koska vähä hävettää ja mää aion kuitenkin korottaa sen syksyllä, joten sillä ei oo merkitystä.

Joka tapauksessa (näin alustavasti) voin jo sanoa - yo-lakki & juhlat, TÄÄLTÄ TULLAAN! YTL, it's all up to you now.

Lauantaina oli mun ja äidin tukkavärjäyspäivä. On ihanaa ku hiuksien väri on taas täyteläisen ja siistimmän näköinen. ♥ Kasvotkin korostuu taas ihan erilailla. Kokeilin myös yheltä tutulta saamiani hiusten kiharruspatukoita pariin hiussuortuvaan ja onnistu oikein nätisti. Onneksi, sillä nyt on ainakin yo-juhlakampaus tiedossa!

Illemmalla paistettiin naminamilättyjä vaniljajätskin kaveriks, ja samaan aikaan telkkarissa pauhas Pakko Tanssia. Just kun olin menossa keittiöön, jouduin tekemään täyskäännöksen takasin olkkariin, sillä telkkarista kuului iihhana Michael Jacksonin P.Y.T, ja pakkohan oli ottaa selvää kuka tai mikä ryhmä tanssii tämän maailman suloisimman biisin tahdissa. Ryhmä oli mikäs muukaan kuin mahtava Will Funk For Food! WFFF VOITTOON!

Ei vaan. Kisassa on mukana niin monia loistoryhmiä (mm. serkkuni dancehall-ryhmä JaMam's Cats (vinkvink;), DTC, Street Sisters ymym.) kuin myös monia taitavia soolotanssijoita, joten taso on todella kova eikä voittajaa voi vielä tässä vaiheessa mitenkään ennustaa. Jos et ole vielä nähnyt yhtäkään jaksoa, niin ei muuta kun ensi lauantaista lähtien kanava TV2:lle klo 20.30! Vielä ehdit mukaan seuraamaan tanssin huumaa, suosittelen!

Nyt on sunnuntai. Ja sunnuntait on aina samanlaisia: aamulla on tärkeetä menoa, mutta loppupäivä menee Frasier-uusintamaratonin (koska myöhäisarki-iltojen lähetykset ja myöhemmin tallenteelta kattomiset äidin kanssa ei näköjään riitä), bloggaamisen ja blogien lukemisen parissa. Tänään oon selaillut Joko Nappaata ja löysin taas lisää veikeitä ja kiintoisia blogeja jo valmiiks blogeja pursuilevaan lukuluettelooni. Siivoilin sitä kyllä ensin, mutta kumminkin täytin "tyhjiön" uusilla. Hehhehe.

Tässä vielä mun täyteläisempi mustanruskea tukkakuontaloni. Oon näköjään myös jumittunu nutturalookkiin. Se vaan on niin nopee ja helppo kampaus, ja säästää mun kärsineitä hiuslatvoja, kun ei tartte polttaa niitä joka päivä elävältä suoristusraudalla.


Aurinkoista alkavaa viikkoa, kaverit!
Plussa-asteitakin on luvattu, mikäs sen ihanampaa ♥

PS. Mää uudistin noita tekstin alla olevia "tykkäyspainikkeita", ku alko edelliset "reader(s), ♥, LIKE ja DISLIKE"-napit tympiä. Mitäs tykkäätte uusista? Toimiiko hymiöt, yes, no, maybe? Klikkaa ilmaistaksesi mielipiteesi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti