KAKSI VIIKKOA. TWO WEEKS. TVÅ VECKOR. I don't know if I'm gonna make it...
Nyt tulis finglishiä tällä kertaa. Enhän mä malta jättää englantia kokonaan teksteistäni pois.
Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, mulla on nykyään tapana pistää the one and only The Megaphone Staten VLA Kings sterkkoihin pyörimään kiireettöminä aamuina, esim. kun meen kouluun tai töihin normaalia myöhempään. Tässä jaksossa mulla on 3 aamua, jolloin meen vasta 11.45 kouluun, joten nukun melko myöhään, mutta herään silti tarpeeks aikasin, että mulla sentään on aikaa kuunnella musiikkia aamutoimien lomassa.
On ihan parasta alottaa aamu rennosti Elephant (Kings):llä ja lähteä kouluun/töihin Beautiful Dayn saattelemana, etenkin jos ulkona todella on kaunista ja aurinko pilkottaa pilvien välistä. Beautiful Dayssä on myös fiittaajat valittu hyvin ja huolella: ihan parhaat Gracias ja Noah Kin heittää kummatkin loistoverset ja Linda Ilves laulaa kertsin autenttisen kauniisti.
Dreaming ja Blueberry virittää mut rennolle, jopa romanttiselle modelle. Kummassakin on hieno, soljuva soundi, hyvät naisäänet taustalla ja kutkuttava tunnelma. My Desk sopii etenkin kouluaamuihin teemansa puolesta: siinä Ekow tarinoi ekasta, tapahtumarikkaasta koulupäivästään ala-asteella, jossa ei ole koskaan aiemmin ollut tummaihoista oppilasta. Tarina on loistava ja opettava, ihan mun lempparibiisi tällä hetkellä. Ko. biisi pulpahtaa päähän soimaan useimmiten kävellessäni kouluun.
Swings taas on niin loistava, että toimittaa tällä hetkellä mun Lumian soittoäänen virkaa. MUTTA MUTTA. Swings on vain niin kovin lyhyt biisi: 1 min 55 sek. Yyh.
Children of VLA on erittäin toimiva kokonaisuus. Lyriksit, tunnelma sekä biitti sopii loistavasti yhteen. Biisi on melko melankolinen, ja siksi se onkin niin hyvä. Ota Bengan soundi on samaa laatua kun Dreaming ja Blueberry: miellyttävä kuunnella ja hyvät sanotukset myös. Biisin nimi on tosin hämmentänyt mua alusta asti... :D December Flightia kuunnellessa tuun tosi hyvälle tuulelle. Tarina on melko sama kuin Ekow'n hyvän kaverin Graciaksen HKI:ssä. Se kertoo Ekow'n muutosta Suomeen, ensikohtaamisesta Suomen kylmyyden ja lumen kanssa ja syntymisestä VLA:n kingiksi eli "Viljakkalan kuninkaaksi".
Basically all I wanted to say is: pure perfection.
Se on vaan hyvin hassua, että VLA Kings julkaistiin jo ajat sitten, mutta mä tutustuin tähän KUNNOLLA vasta nyt, ja rakastuin. Tai vasta sillon, kun Matias-bro tän osti Blockfesteiltä. Like I always say, parhaat albumit tarttee sen tietyn ajan, että ne lopulta iskee kovaa ja korkeelta. Ja täähän iski. ♥
EXTRA: Lopuksi vähän The Megaphone Staten debyyttialbumin Home of the Knockout Artistin hehkuttelua.
SUOSITTELEN. ♥ Kumpaakin albumia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti