lauantai 1. syyskuuta 2018

Elokuu.

Ekojen päivien viboja.


Me käytiin tällä rannalla varmaan harva se päivä heinä-elokuussa. Vesi oli ihanaa ja helteet kuumimmillaan. Tuossa kuvassa kävimme lähimpänä ukkosta kuin mitä koko kesänä. Me asutaan sellaisella paikkakunnalla, jossa ei paljo ukkoset näy. En tiä mikä siinäkin on... Ihan tylsää.


Jätskiä ja oman pihan vadelmia. Parasta ikinä.


Muistatteko meiän omenapuun, joka kaatui ittekseen heinäkuun puolessavälissä? Me pistettiin sahaten ja saatiin aikas kivasti saunapuita tulevaan syksyyn. Keijon makee vihreä retropyörä kurkkii sieltä myös.

Paljumökki.


10.8. serkkuni kutsui meiät Akaaseen paljuilemaan ja mökkeilemään. Kun kaksi lemppariasiaani on yhdistettynä en voi mitenkään sanoa ei. Ihan kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle, mutta oli todella hauskaa ja mökillä on aina ihanaa.


Chick and the Duck, mun lempparipoikia syömässä ja palju täys porukkaa. Mahtavuutta.


Perinteinen laiturifiilistelyotos ennen kastautumista.


Tänään lähetään laivalleee!


11. - 13.8. vietimme minilomaa Päivä Tukholmassa-risteilyllä. Saatiin hytti halvalla, kun olin liittynyt edellisen reissun tiimoilta (josta vieläkin postaus tekemättä) Tallink Siljan Club Oneen. Keijolla oli just loma loppunut ja heti viikon päästä lähettiin laivalle. Tukholmassa valitettavasti vähän sateli, mutta se ei menoa haitannut. Poikettiin kahteen sarjiskauppaan ja mukaan tarttui mm. tuliaissarjiksia sekä Sherlock Cluedo etukäteishääpäivälahjana yhteisesti ostettuna, vähä niinkun taannoin ekana hääpäivänä oli Doctor Who Monopoly. Kävimme myös molempina iltoina laivan kylpylässä, jonne näkyi kollaasin värikäs auringonlasku. Mentiin tasan omaa tahtia, nukuttiin ja syötiin hyvin, ja tutustuttiin norjalaiseen mieheen, jonka kanssa puhuttiin ruotsia. Oli kyl tarpeellinen starttiloma syksyyn! Postaus tulee myöhemmin.


Löysin maailman kauneimmat Tamariksen maiharit ja alle kympillä paitoja. Kyä ny kelepaa!

Arboretumissa.

21.8. Suski kysäs multa jo heinäkuun puolella, että haluaisinko lähteä sen ja Unihiekkaa Hiuksissa -blogin Kristan kanssa vähä ikkunashoppailukierrokselle ja Arboretumiin kuvaileen. Minä vastasin, että TODELLAKIN. Tää päivä oli niin paras: inspiroiduin kiitollisuuspäiväkirjoista, Zaran ja Monkin vaatteista ja Arboretumin kauniista ruusupuutarhasta. Postaus tulee myöhemmin.

Helvetinjärvellä.


25.8. Ystävät kutsui meiät iltapäivän patikoinnille Helvetinjärven luontopolulle. Määränpäässä sytytettiin mökin takkaan nuotio ja grillattiin makkaraa, vaahtokarkkeja ja suklaabanaaneja. Kukaan ei älynnyt tuoda kahvin kanssa sokeria, joten mää heitin sinne vaahtokarkin ja maito- ja valkosuklaata. Harvoin sitä pääsee erikoiskahvia itelleen väsäämään ja vieläpä luonnon helmassa! Kiivettiin semmone 1988246 metriä korkee kivikasa ja ihailtiin henkeäsalpaavia maisemia. Mahtava tapa lopetella elokuu ja fiilistellä viimeisiä kesäpäiviä. Lopulliset viimeiset kesäpäivät olivat kyllä Yyterissä meillä, but that's another blog post... Helvetinjärvestä tulee myös oma postauksensa joskus.


Elokuu oli meleko ihana. Hoen tota sanaa ihan liikaa, mutku kaikki vähänkin positiivinen asia tällä hetkellä tuntuu just siltä. Ihanalta. Also mää en saanut kuvia kyseiseltä päivältä, mutta ihana ystäväni ja siskoni Noora teki yllätyskäynnin meille yks päivä ja siitä seurasi ilta täynnä naurua ja jälleen uusia inside-juttuja.

Rehellisesti sanottuna kuitenkin tänä vuonna ja varsinkin viime aikoina on tapahtunut liikaa kaikkee. Oon ollut todella stressaantunut, alakuloinen, surullinen, ahdistunut ja jopa vihainen. Varoitan siis jo nyt, että joko mun tulevat postaukset eivät ole kovin positiivista vibaa huokuvia tai sitten tulevat vasta vuoden päästä, kuten viime postauksetkin.

Vaikka tänä vuonna on tapahtunut paljon huippuja asioita ja tapahtumia tulen varmasti muistamaan tämän vuoden elämäni vaikeimpana. Also mun luonnosmäärä on taas lähellä kahtakymmentä, vaikka äskettäin sain sen johonki viiteen. What the heck has happened?

perjantai 31. elokuuta 2018

Ruusuja kengissä ja värejä syksyyn.

En oo vielä edes kertonut meiän ihanasta minilomasta, mutta kerron nyt pikaisesti sen jälkeisestä ajasta, nimittäin tapahtui mahtava asia. Juuri kun olin toipunut scifikaupan antimista, tilaamani syksy-kevät-kengät sekä alevaatteet olivat juuri saapuneet postiin. Sain hakea ne suoraan reissusta kotikaupunkiin tultuamme.

Ensin vaatteet!


Käytin hyödykseni Henkkamaukan alen loppurysäyksen ja tilasin nämä kolme vaatekappaletta alle kympillä! Siinä on ihan perus musta pitkähihainen trikoo, lyhyt raidallinen neulepaita ja paksu oranssi villapaita. Vähä värejä syksyyn!


And now for the best part... *drum roll please*


Now feast your eyes on these beauties!


Black boots with roses. How can I resist?


Just perfection.

I see the good in you, do you see it too?


First feeling of this song and music video: I have no words. Just a lot of smiling, good vibes and crying happy tears.

Now I have a few words I just feel the need to say about this song.

I know in my gut this will be the most important song of 2018. At least my 2018. This has been a very difficult and trying year for me, for us. Probably the hardest and the most stressful time in my whole life, and I have gone through a LOT in my life.

I have been feeling all kinds of negative emotions about everything, but mostly about myself. I have been so tired, been stressed out to my limits, been questioning myself in almost every aspect of life. I have been ashamed of myself, even hated myself. Just when I've been thinking that I'm over something, well no I'm not.

Then came this song. First I fell in love with the music video of Seinabo Sey and her family and friends having a blast and smiling and random unedited snapshots and moments of all the beautiful things in life. Then I saw the lyrics and started to let them sink in. Then came the tears. I could feel Seinabo telling me:

"I see the good in you,
do you see it too?"

Then I listened more carefully. She sings about a love interest, who tells her that he sees the good in her. That was when I realized I have that kind of person in my life who tells me that every day, and I am forever grateful of having him in my life. You know who you are.

"What's your name for can I call you mine?
All I want is a moment of your time
cuz I see the good in you,
can you see it too?"

And also like Seinabo, I have such an awesome family and beautiful friends in my life who light up my life when I've been in the darkest and deepest of waters. They keep me going day by day.

I'm A Dream will be such a powerful album. Can't wait until September 7th! Also I have a strong need to experience this song live. We'll see you at The House of Culture, Seinabo!