It's a nice day for a purple wedding - The wedding venue, surroundings, decorations and the food.

 HÄÄJUHLAPAIKKA: Tunkelon Isotalo

Paras mahdollinen paikka häille, suosittelen lämpimästi.

KORISTELUT

Mikä muu väri muka? Jos nää eivät olisi olleet violetit häät, niin se olisi ollut pyhäinhäväistys violettia ja mua kohtaan.

Pikkupöytä pikkuväelle. Niin söpö!

Esikatselua ruoasta...

... ja kakusta.

Karkkibuffet.

Kaunis pianohuone.

Ja mahdollisuus yöpyä!

PÄÄRUOKA

Kylmäsavulohta.

Pasta-kanasalaattia.

Jostain syystä me odotettiin tätä osaa ruoasta tai no salaatista eniten. Marinoituja valkosipulinkynsiä, fetaa ja vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja. NAM.

Mureinta porsaan sisäfilettä, jota oon ikinä syönyt. My goodness.

Ruusukaalipaistosta ja erilaisia juustoja.

Ranskalaista papusalaattia.

Tässä ei ollut edes kaikki, mutta ne tärkeimmät! Meillä oli aivan ihana ja maukas menu, että ihan harmittaa, kun ei tajuttu ennen hääpäivää, että se päivähän menee jännityksessä ja rakkausblurrissa eikä nälästä oo tietookaan. Ja parasta oli, että muistin pitää verensokereista huolta, eivätkä ne käyneet kertaakaan taivaissa eikä pohjamudissa.

Puolukkaporebooli.

KAKKU

Tarjolla oli mansikkakermakakkua, jossa puutarhamustikoita päällä koristeena sekä suklaakakkua. Kumpikin aivan ihania.

Monenlaisia keksejä oli myös.

ILTAPALA

Monenmoisia eri juustoja ja viinirypäleitä.

Perunasalaattia.

And last but NOT least...

KARKKIBUFFET

KUVAT: Mikko K., Saila & Suski.

Let me get my facts straight.

Koska mää en osaa keksiä omia ideoita postauksille ja koska mää en ole pitkään aikaan kertonut mitään hassunhauskoja tai kummallisia faktoja itestäni, niin tässä 10 semmosta! Enjoy.

Tipauttelen näitä pahimpaan hääkuvahimoon. Tässä on etsinnässä paikka photoshootille.

1. Jos ja kun mää olen kokenut elämässäni jotain upeaa ja maatamullistavaa (mm. singlenä ollessani keikat, konsertit, festarit ym. ja varattuna kuukausipäivät, kihlaus ja upeat treffipäivät ja yhteisreissut not to mention HÄÄT), mun on todella vaikeaa laatia siitä postausta. En yhtään tiedä mistä aloittaa ja miten sen teen, ja VARSINKIN jos on paljon aiheeseen liittyviä kuvia. Mitä enemmän lykkään ko. postausta, sen vaikeampaa sen suunnitteleminen ja kirjoittaminen on. Muun muassa siksi multa jäi kokonaan tekemättä Coriolanuksesta kertova postaus, ja sen takia mun hääpostaus on nyt 4 kuukautta myöhässä.

2. Mää oon nyt jostain syystä kiinnostunut ihmisten enneagrammityypeistä. Tein sen viime postauksessaki linkittämäni testin lisäksi pitemmän enneagrammitestin (http://www.namaste.fi/fi/enneagrammi) ja siitä saa kaksi tulosta. Sain tulokseksi 4:n kuten ekalla kerralla, mutta myös 9:n, ja olen samaa mieltä useankin 9:lle ominaisen piirteen kanssa. Mää myös haluan tietää mitä enneagrammityyppiä mun perhe, ystävät ja kaverit edustaa ja pakotan kaikkia tekeen ton testin. Onhan toi ehkä vähän hömppää, mutta siinä on paljonkin totta, eikä kukaan yksilö voi lokeroitua juuri yhteen tyyppiin. Kaikki ovat omanlaisiaan.

3. Aamut on entistä vaikeampia. Oon joka aamu tänä vuonna hakenut Valion Latte Originalin tai Mintun koulun kahviosta saadakseni päivän käyntiin. Toisaalta onhan se aika given, kun oon muutenkin kofeiinifriikki.

4. Oon yleisesti ottaen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta kun oon oikeanlaisella tuulella ja ryhdyn tekemään, oon järjestysfriikki ja visuaalinen perfektionisti. Mun kouluprojektien on oltava visuaalisesti just eikä melkein ja jos järjestelen hyllyä tai vaatekaappia, ne on oltava järjestyksessä ja kategorisoitu, yleensä väreittäin. Esim. Just järjestelin pyyhkeet väreittäin ja meiän omat kylpypyyhkeet, käsipyyhkeet ja pienemmät vieraspyyhkeet erikseen. Koen tyyneyttä ja mielihyvää, kun saan asioita kotonani järkevään ja kätevän järjestykseen. Samallalailla kyllä tykkään pitää oman elämäni: selkeänä, turvallisena ja järjestyksessä ilman ylimääräistä sekavuutta, draamaa ja häiriötä. Jos jokin mun järjestyksessä järkkyy, niin sitten ei kunnian kukko laula.

5. Terveenä ollessani unohdan arvostaa sitä, että mää oon terve. Mulla on toimivat hengitystiet eikä yskitä paitsi jos vedän henkitorveen kuivan leipäpalan tai kirpeästä karkista liukenevaa nestettä, nenä ei oo tukossa, mahaan ei satu eikä kurkussa tunnu olevan kaktusta. Nyt kun tällä hetkellä koen noita kaikkia tuntemuksia, haikailen ajoista, jolloin olin terve ja ihmisten parissa enkä jumissa kotona yskimässä keuhkoja pihalle.

6. Mutta onneks on Netflix. Siellä on 1000 ja yksi sarjaa, joita katsoa! Frendien kaikki 10 kautta, Bel Airin Prinssiä 6 kautta, Home Improvementtia ja Suitsia 3 kautta... Plus mulle tallentuu koko ajan HIMYMin 9. Kautta ja Frasierin uusintakierros alusta alkaen. Ja tänään löydettiin Keijon kanssa Netflixistä uus mahtisarja - Ultimate Spider-Man! Se on Marvel-piirretty, jossa vierailee kaikki tutut Marvel-universumin sankarit (spoilasin itteeni lukemalla Wikipediasta) ja jossa ainut hahmo, jolla on oikea ääni, on kaikkien lemppari Agent Phil Coulson, äänenä siis Clark Gregg.

"...On the playground was where I spent most of my days, chillin' out maxin' relaxin' all cool and all shootin some b-ball outside of the school..."

7. Mulla ei oo elämää. Ja silti mulla on ihan liikaa kouluhommia, varsinkin nyt kun en oo ollut koulussa tällä viikolla.

8. Jos tiedostan itsessäni jonkin negatiivisen piirteen, en kaipaa kuulla sitä keneltäkään toiselta, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Yleensä huomaan herkästi itse, että jokin mun käyttäytymisessä on pielessä ja sitten aion kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa yrittää parantaa tapojani tai pyrkiä eroon ko. ominaisuudesta, mutta heti kun joku ulkopuolinen huomauttaa siitä negatiiviseen sävyyn tai jopa pilkaten, mun halut parantaa tapojani vähenevät huomattavasti. Pääsen siitä kyllä yli, mutta mun on helpompi olla ja tehdä, kun saan itse kehittyä ja parantaa omaa persoonallisuutta.

9. Pienenä, jos satuin kuulemaan silloiselta suosikkiradiokanava NRJ:ltä Coldplayta, vaihdoin viimesen päälle vikkelään vähemmän suosikilleni The Voicelle tms. En voinut sietää moista tylsyyttä ja Chris Martinin ääni oli mielestäni ällöttävä ja musiikki aikuismaista. No, yli 10 vuotta myöhemmin kaikki kääntyi päälaelleen, kun kuulin Paradisen ja Princess of Chinan. Nyt tykitän Ghost Storiesia ja Mylo Xylotoa vuorotellen, ja jossain kohtaa voisin siirtyä vanhempaan tuotantoon...

10. Ikävöin aikaa, jolloin puhelinten akut kestivät pidempään kuin 5 tuntia, TKL:n busseissa ei ollut ruuhkaa ja ne saapuivat ajallaan, ja jolloin alle 1 Gt riitti muistimääräksi puhelimessa. Aikaa, jolloin ala-asteikäisten tyttöjen suurin huolenaihe oli, minkä kirjan lukisi seuraavaksi tai mitä leikittäisiin seuraavaksi, eikä se että minkämerkkinen meikki on parasta ja mitkä vaatteet on nyt muodissa. Aikaa, jolloin ei ollut sanoja selfie, somefeimi tai Salkkarit-Marianna. Aikaa, jolloin Seppälät ja levykaupat eivät olleet vielä kuolevia bisneksiä, ja aikaa, jolloin Hip Hop Housen hinnat eivät olleet vielä sairaalloisen kalliita. Aikaa, jolloin ei ollut lempisarjojeni uusintakierroksia tyylillä 2 jaksoo/päivä, Netflixiä tai mahdollisuutta torrentata netistä yhtään mitään vaan oli vain kanavien määrittelemät aikataulut ja kärsivällisyys. Josta tulikin mieleeni, että ikävöin sitä, kun oltiin kärsivällisiä. Tai ainakin vähän kärsivällisempiä. Ikävöin myös aikaa, jolloin osattiin ottaa rennosti ja levätä, kun lepoa tarvittiin, eikä sitä tarvittu opastaa ja ohjata iltapäivälehtien Terveys-osioiden kautta tai kaikenmaailman lifecoaching tai downshifting-kursseilla.

No okei, Netflix on PARAS. KIITOS SIITÄ, KUKA IKINÄ SEN KEKSITKIN!

Oton, 13, vinkit lepäämiseen ja rentoutumiseen: "1. Etsi mukava ja pehmeä paikka. 2. Lysähdä siihen itsellesi mukavaan asentoon. Itse suosin kiertymistä niin pienelle kerälle kuin vain pystyn. 3. Lepää. Simple as that. Itse saatan tuhista vähän, koska on niin mukavaa, ja ehkä murahtaa, jos joku häiritsee mun lepohetkeä."

PS. Here, have a Carlton.

Words that should be banned.

Mää en yleensä ranttaa ja vuodata tänne syvimpiä tuntojani asioista, jotka ärsyttävät, ottavat korvaan tai suorastaan raivostuttavat mua. Sellaisia aiheita löytyis vaikka millä mitalla, mutta pyrin pitämään itelläni puolueettoman ihmisen maineen internetwise. Tänään kyllä lipsuin hieman tuolla Naamakirjan puolella, pistettäköön kohta viikon mökkihöperöyden, flunssahourailujen ja pms:än piikkiin... On kuitenkin asia, johon mun on nyt pakko puuttua.

Kieli muuttuu koko ajan, sanakirjaan ilmestyy uusia sanoja, sanat lyhenevät ja otetaan vaikutteita muista kielistä, pääasiassa englannista. Laadinpa nyt listan sanoista, jotka kuullessani tekis mieli joko vähän puklauttaa tai laatia adressi sanan kieltämiseksi kokonaan.

#selfie #finnish #finnishgirl #girl #curly #black #hair #igerstampere

Otetaan nyt se olennaisin eli yläpuolella esiintyvä selfie sekä sen johdannainen belfie ja suomenkielinen vastine meitsie. Ensinnäkin mua ärsyttää siinä se hypetys, joka velloo selfieiden ympärillä. NEWSFLASH, selfieitä on otettu jo ysärin lopulla/2000-luvun alussa! Tosin hieman kömpelömmin vanhoilla filmikameroilla, ja mun isän yks kanadalainen ystävä oli tunnettu omissa piireissään siitä, että kaappas pari kaveria kainaloon ja otti omakuvan tietämättä vasta kun kuvat oli kehitetty, että millainen otoksesta tuli. Myös silloin kun mää hengailin vielä IRC-Galleriassa vuosina 2005-2010, otin muiden teinityttöjen ohella itestäni joko kännykkäkameralla tai digikameralla peilin avulla omakuvia. Nyt tälle kuvatyypille on keksitty ärsyttävä jo nyt puhkikulutettu sana, ja joku riemuidiootti on keksinyt vielä ärsyttävämmän suomenkielisen vastineen meitsien. Ja se belfie...

#belfie #belairinprinssi #thefreshprinceofbelair #classic #inhervantahoodsbornandraised

And while we're at it, TÄMÄ on oikeaoppinen belfie, ei ne sivultaotetut härskit peppuherutukset. Ja varsinkin ne salipeppuherutukset kyykkypäivän jälkeen. Joo on se kiva, kun oot saanu treenillä itelles muotoja, mut en mää ota omista geenien avulla saaduista muodoistani kuvia kaiken kansan nähtäväksi.

"Hei koodaillaan sit ennen ku nähään!" EI. Se on joko tekstaillaan tai laitetaan viestiä. En ajatellut ryhtyä koodaamaan HTML:ää ennen kuin trehvaan kaverin kanssa kaupungilla. Josta tuli mieleen jo ehkä unholaan haipunut sana...

"Mennääks illalla kapeen?" En oo kuullut tätä käytettävän enää pariin vuoteen ja hyvä vaan. Vihasin tätä ilmaisua jo silloin ja vihaan edelleen. "Kaupungille" ei ole sen pidempi sana, kyllä sen jaksaa laiskempikin ilmaista ja kirjoittaa.

Kaikenmaailman lyhenteet. Itellä ei oo mitään esim. lyhennettä "lol" vastaan, paitsi jos sitä käyttää usein ja "tosissaan". Ite käytän sitä halveksumissävytteisesti. Mutta esimerkiksi DW (Doctor Who), DT (Dream Theater) ja kaikki suht lyhyiden sarjojen ym. nimien lyhenteet ovat UNACCEPTABLE.

"Ilmotkaa/Ilmoilkaa ku ootte huudeilla!" GRAAH. EI. Se on "ilmoittakaa" ja piste. C'mon se on joku kolmen kirjaimen ero, vähän viitseliäisyyttä kiitos!

Tubettaja ja tubemiitti. Näiden ärsyttävyydelle ei löydy selitystä, ne vaan on ja ei niille oo parempaakaan ilmaisua olemassa. Muuta kuin Youtube-käyttäjä ja se on aika tylsä ja nykyajan nuorille turhan pitkä sana. Tubefeimi samoin kuin muut somefeimit (instafeimi, twitterfeimi ja askifeimi) ovat aivan kauheita. Mikä sanaoksennus.

"Mää ottaisin kebabin ranuilla." Tai vielä pahempi on ranulit. Ei edes kuulosta enää ranskalaisilta, vaan tulee mieleen lähinnä joku rasvaisessa kastikkeessa uitettu limainen lisuke.

#tulinälkä #nilekebabonparas #salainenkastike #kebabliha #rapeetranskikset #mureus #tuoreus #freshpepsimax #kuolavaluu #stailipöytäliina

Toinen lyhennetty, kamala ruokasana on kinu eli kiinalainen ruoka. Kinusta tulee mieleen mikä tahansa muu kuin mitä se tarkoittaa. Kinuta, kinuski tai kinukki (joka on vieläpä haukkumasana tämän ruuan keksijöistä).

"Öö, ei kinoo." Ai sulla ei oo elokuvateatteria, okei...? AI JAA, siis sua ei kiinnosta, sitäkö sää tarkotit?! Näköjään ei kauheesti, kun et edes jaksa lausua koko sanaa loppuun. For the record, edes ilmaisu "ei kinosta" ei raivostuta niin paljoa kuin tämä. Se on joissain tilanteissa jopa hyväksyttävä. Varsinkin jos talvi on ollut huono. *ba dum tss*

"#follatkaa #kikkailkaa" oman ihkun instaselfien kuvatekstinä. Let me Finnish it up: Seuratkaa minua Instagramissa ja laittakaa viestiä kik.me-sovelluksessa (mää en oikeesti tiedä mitä siä tehään, hyvä kun tiedän, mikä on Snapchat tai ask.fm). Varsinkin toi follatkaa nostaa toomuchfinglish-niskavillat pystyyn. Hyi. Lisää perään vielä #igerstampere niin onneksi olkoon, olet saanut Empun paheksuvan katseen osaksesi. Mää oikeesti mietin, että mikä ihme on igers ja luulin, että siitä puuttuu T-kirjain alusta.

Hashtageista puheen ollen älkää pliispliisPLIIS #laittako#niitä#joka#sanan#väliin. Sattuu silmiin. #kiitosetukäteen #katsokaasnäinsemenee #nyteisatusilmiin Myös asiaan ja kuvaan kuulumattomia hashtageja en ymmärrä. Miksi tägätä kuvaan #diabetes, kun kuvassa on mäkkiruokaa ja suklaasundae?

Kesällä tykätään mennä viettään aikaa rantsuun tai biitsille. Mää meen kyllä mieluummin rannalle.

#yyteri #pori #finland #suomi #björneborg #ulkomaillaporissa #hiekka #puita #porijazz #kuuma #kesä #rakastan #upeeta #mahtavaa #uimaan #boatsboatsboats

Muita inhokkeja on protsku, vlogi (varsinkin vloggaaja on paha), skene (esim. *tähän mikä tahansa musiikkigenre* skene), ku jätetää sanojen lopust kirjaimii pois tai niinku venytetää niit sanojen vokaalei, ja samoin tietysti sana niinku. Itsekin syyllistyn käyttämään sitä aina, kun selittäessäni hermostun ja unohdan pointtini, mutta jos sitä käytetään ihan liikaa ilman hermostumista, suosittelisin skarppaamaan vähän. En kuitenkaan karppaamaan, josta en myöskään tykkää, mutta onneks se buumi on laantunut ja samoin ton sanan tuputtaminen joka käänteessä ja iltapäivälehtien laihdutushöpönpöpössä. Gluteeniton on mulle olennainen ja joskus pitkältä tuntuva sana, mutta en tykkää lyhennelmästä glutti. Se kuulostaa joltain puklulta, joka tipahtaa lattialle, ja toisaalta se kuulostaa italialta. En oo keksinyt vielä parempaakaan lempinimeä, joten syyllistyn välillä lausumaan tuon ruman sanan, kun gluteenittoman artikuloiminen tuntuu ylivoimaiselta.

Pitäisköhän mun pysytellä poissa sosiaalisesta mediasta, kun menee tällä tavalla tunteisiin? NAH WELL.

Mitkä sanat ärsyttää TEITÄ?