torstai 28. maaliskuuta 2019

And I feel so much better now.


Emu nappasi musta niin kivan paparazziotoksen, että haluan jakaa sen tännekin. Näytin kuulemma niin rauhalliselta ja esteettiseltä. Ja kätevästi ei näy mitä mä teen tuossa. Luenko sivistävää kirjaa vai Me Naisia? Selaanko somea vai pelaanko Candy Crush Soda Sagaa?

Tiedättekö, pitkästä aikaa mulla on oikeasti hyvä fiilis. Tässä on ollut liian pitkään liikaa kaikkee, jotka on aiheuttanut paljon stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Mielessäni vallinneet pienet solmut muuttuivat sekasotkuiksi ja sekasotkut kaaokseksi.

Nyt alkaa näkyä taas valonpilkahduksia elämässä. Jaksan paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Jaksan nähdä taas ystäviä ja uskallan kertoa vähän sieltä ja täältä ja tuolta että miten menee. Mua kiinnostaa taas asiat aikalailla normaalisti. Pitkään meni jopa niin, etten välittänyt edes kuunnella musiikkia.

Ja mikä parhainta, olen aloittanut taas tanssimisen! Vaikka käyn reeneissä ihan kuin ei olis mitään taukoja koskaan ollutkaan, koen niin suurta iloa sisälläni, että tekis mieli itkeä. Tanssiminen on jotain niin ihanaa, että en kestä. Toki mun kunto on aika karussa kunnossa, mutta kehitystä on alkanut jo näkyä. Talven kylmyys jyräsi lujaa meidän lenkkitavoitteiden yli, joten sekin vähä kunto mitä sain kohotettua karisi aika pian pois.

Mun täytyy kuitenkin vielä muistaa, että olen vasta rakentamassa itseäni uudelleen ja toipumassa. Etenen päivä kerrallaan. Kuten Jake Peralta sanoi Capt. Holtille: "Baby steps, Captain. Baby steps..."

Mulla on aivan jäätävä nälkä just nyt kun tätä kirjoitan, mutta en malta taaskaan irrottautua näppiksestä. Oon just niin hullu, että mieluummin näännyn nälkään kuin meen syömään. Mua kyllä myöskin sattuu kaikkialle, koska oon istunut tässä semmosseet muutamat parikolme tuntia, joista puolet ajasta tein intensiivisesti töitä eikä eiliset poksukävelyt ja toissapäiväiset reenit auta asiaa yhtään. Oon aivan poikki.

Ai niin, tässä on sekin uutta, että sain vihdosta viimein jotain aikaiseksi myös työrintamalla. Mulla oli varmaan melkein vuoden odottamassa julkaisua mun kevytyrittäjän/freelancerin hommia mainostava Facebook-sivu. Mulla ei sitten riittänytkään vielä rahkeet julkaista mokomaa, koska huijarisyndrooma ja epäilyt omasta osaamisesta. Emmää vieläkään tiedä osaanko yhtään mitään, mutta nyt on semmonen olo, että pelko pois ja yrittänyttä ei laiteta!

En julkaise Face-sivuani tässä blogissa kuitenkaan. Haluan edelleenkin pitää työni ja harrastukseni erillään.

Ei maar, kyä ny tarttee mennä nappaseen välipalaa! Näen jo silmissäni gluteenittomat kinkkujuustosalaatti-voileivät... Kiitos kun otit aikaa päivästäsi lukaistaksesi tän pikaisen pikapostauksen ♥

Tätä tekstiä kirjoittaessa soi:

The Megaphone State - Dreaming / Ota Benga / December Flight / My Desk / Children of VLA / Blueberry / Swings / Beautiful Day

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti