And I feel so much better now.

Emu nappasi musta niin kivan paparazziotoksen, että haluan jakaa sen tännekin. Näytin kuulemma niin rauhalliselta ja esteettiseltä. Ja kätevästi ei näy mitä mä teen tuossa. Luenko sivistävää kirjaa vai Me Naisia? Selaanko somea vai pelaanko Candy Crush Soda Sagaa?

Tiedättekö, pitkästä aikaa mulla on oikeasti hyvä fiilis. Tässä on ollut liian pitkään liikaa kaikkee, jotka on aiheuttanut paljon stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Mielessäni vallinneet pienet solmut muuttuivat sekasotkuiksi ja sekasotkut kaaokseksi.

Nyt alkaa näkyä taas valonpilkahduksia elämässä. Jaksan paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Jaksan nähdä taas ystäviä ja uskallan kertoa vähän sieltä ja täältä ja tuolta että miten menee. Mua kiinnostaa taas asiat aikalailla normaalisti. Pitkään meni jopa niin, etten välittänyt edes kuunnella musiikkia.

Ja mikä parhainta, olen aloittanut taas tanssimisen! Vaikka käyn reeneissä ihan kuin ei olis mitään taukoja koskaan ollutkaan, koen niin suurta iloa sisälläni, että tekis mieli itkeä. Tanssiminen on jotain niin ihanaa, että en kestä. Toki mun kunto on aika karussa kunnossa, mutta kehitystä on alkanut jo näkyä. Talven kylmyys jyräsi lujaa meidän lenkkitavoitteiden yli, joten sekin vähä kunto mitä sain kohotettua karisi aika pian pois.

Mun täytyy kuitenkin vielä muistaa, että olen vasta rakentamassa itseäni uudelleen ja toipumassa. Etenen päivä kerrallaan. Kuten Jake Peralta sanoi Capt. Holtille: "Baby steps, Captain. Baby steps..."

Mulla on aivan jäätävä nälkä just nyt kun tätä kirjoitan, mutta en malta taaskaan irrottautua näppiksestä. Oon just niin hullu, että mieluummin näännyn nälkään kuin meen syömään. Mua kyllä myöskin sattuu kaikkialle, koska oon istunut tässä semmosseet muutamat parikolme tuntia, joista puolet ajasta tein intensiivisesti töitä eikä eiliset poksukävelyt ja toissapäiväiset reenit auta asiaa yhtään. Oon aivan poikki.

Ai niin, tässä on sekin uutta, että sain vihdosta viimein jotain aikaiseksi myös työrintamalla. Mulla oli varmaan melkein vuoden odottamassa julkaisua mun kevytyrittäjän/freelancerin hommia mainostava Facebook-sivu. Mulla ei sitten riittänytkään vielä rahkeet julkaista mokomaa, koska huijarisyndrooma ja epäilyt omasta osaamisesta. Emmää vieläkään tiedä osaanko yhtään mitään, mutta nyt on semmonen olo, että pelko pois ja yrittänyttä ei laiteta!

En julkaise Face-sivuani tässä blogissa kuitenkaan. Haluan edelleenkin pitää työni ja harrastukseni erillään.

Ei maar, kyä ny tarttee mennä nappaseen välipalaa! Näen jo silmissäni gluteenittomat kinkkujuustosalaatti-voileivät... Kiitos kun otit aikaa päivästäsi lukaistaksesi tän pikaisen pikapostauksen ♥

Tätä tekstiä kirjoittaessa soi:

The Megaphone State - Dreaming / Ota Benga / December Flight / My Desk / Children of VLA / Blueberry / Swings / Beautiful Day

I'm not lazy. I'm lacy.

"I'm a perfectionist with a procrastinator complex. Someday I'm going to be awesome." - @lifewithasideofsarcasm

Mää oon sellainen ihminen, että kaikkea kiinnostaisi tehdä ja kokeilla, mutta yksinkertaisesti en vain saa aikaiseksi. Tää varmasti kuulostaa siltä, että olen vain laiska, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Aikaansaamattomuuteen on moniakin syitä: epäonnistumisen pelko, ajan haaskaamisen pelko jos se kokeilussa oleva asia epäonnistuu, kärsimättömyys, rahan puute, ajan puute, inspiraation puute, uskon puute omaan itseen ja omiin kykyihin, ja niin edespäin. Nämä ainakin minulla jarruttaa ja uskon, että varmasti monella muullakin siellä ruudun toisella puolella.

Mää saan monia ideoita ja inspiraatioita melkeinpä päivittäin. Suurin osa ei pääse toteutukseen asti. Jos olisin toteuttanut kaikki elämäni varrella saadut ideani voisin olla jotain suurta. No okei ehkä ei suurta, mutta... jotain.

Joka tapauksessa, tämä oli syvällissävytteinen pintaraapaisu oikeaan asiaani.

Viime kesänä bongasin ihanaisen Veeran blogista aivan ihanan ja HELPON pitsikorvisohjeen. Niin helpon, että taatusti kaltaiseni kömpelö nakkisormi saisi sellaiset saksittua ja koottua. Jäin makustelemaan asiaa ja harkitsin vierailua kangaskaupassa pitsiostosten merkeissä. Parin kuukauden päästä harkinnan aloittamisesta lomailimme Yyterin kylpylässä ja poikettiin yks päivä Kirjurinluodon kautta Porin keskustaan pyörimään. Kauppakeskus Isokarhussa näkyi olevan Eurokangas ja siinä paikassa meikälikka päätti, että nyt Ems menee kangaskauppaan mars ja katteleen pitsejä! Oikeanlainen musta pitsi löytyi ja otin sitä sen verran, että on varaa mokata tai vaikka tehdä ystävälle lahjaksi.

Tästä ostosreissusta ei mennyt kuin puolisen vuotta kun inspiraatio VIHDOIN iski. Pistin tilaten korviskoukkuja ja ostaen Erikeepperiä, ja eräänä päivänä laitoin musakit soimaan ja sakset viuhumaan. Ja tadaa - nyt omistan todella hurmaavat ja spesiaalit korvikset!

Nämä tosiaan olivat todella helpot tehdä! Leikkasin haluamani kuvion pitsistä, uitin palaset erikeepperi-vesi-mixissä ja asettelin tasaiselle alustalle kuivumaan. Ainoat mitkä unohdin hankkia oli välirenkaat koukun ja pitsin väliin, mutta keksin ottaa yhdestä vanhasta choker-korusta poistamastani ketjusta renkaita uusiokäyttöön. Toimi ihan yhtä hyvin!

Pidin pitsejä yön yli kuivumassa ja liima tärkkäsi pitsit sopivan koviksi. Olisin ehkä hieman enemmän voinut laittaa liimaa, mutta en jaksanut enää alkaa säätää.

Pakko myöntää, että tarvitsin hieman apua välirenkaiden taivuttelussa. Mies kätevänä isäntänä taivutteli välirenkaat takaisin muotoonsa ongelmitta!

#eyelineronfleek #alsoperfectmessybun #feelingthislook

Pitsiä jäi vielä runsaasti ja kuvioita on muutama, joten nähtäväksi jää, että mitä kaikkee mää tässä vielä keksin... Mutta just nyt fiilistelen kätteni töitä.

Veeran pitsikorvisohjeeseen TÄSTÄ

Fun fact: Vasta tekovaiheessa huomasin, että pitsi oli täysin samaa kuin mitä Veerakin oli käyttänyt omissa korviksissaan. Toisaalta ei sen pitäisi niin ihmeellinen sattuma olla, koska ostin samaisen pitsin Porista, jossa Veera myös sattuu asumaan. Kaupassa en kuitenkaan tunnistanut pitsiä samaksi jostain syystä. Tosi hauska sattuma kuitenkin!

Eräs perjantai.

PERJANTAI 22.2.2019

Kaikki lähti piilareista.

Olin käyttänyt viimeisen parini piilareita ja tarvitsin kipeästi lisää, koska oli ja on edelleen tulossa monenmonta tapahtumaa, joissa piilarit ovat erittäin tarpeen, kuten esimerkiksi 3D-elokuvat. Captain Marvel meni jo, mutta myös on tulossa uutta X-Meniä, Spidermania, live action Aladdinia ja Leijonakuningasta ja tietysti se kaikkein odotetuin (ja samalla pelätyin), Avengers: Endgame. On myös tulossa tapahtumia, joissa piilarit ovat tyylisyistä tarpeen. Mää tykkään mun silmälaseista tosi paljon, mutta välillä ne vähän pilaa mun muuten mahtavaa asukokonaisuutta.

Anyway, tarvitsin siis piilareita (tulihan selväksi kaikille?). Sitten listalleni alkoi ilmestyä muitakin tarpeita: haluan puhelimeeni adapterin, jolla pystyy samaan aikaan lataamaan akkua ja kuuntelemaan musiikkia (Apple, mää tykkään susta, mutta miätä ehmettiä tää on oikeesti, että puhelinten täytyy olla litteitä eikä voi yhtä kuulokereikää puhelimeen operoida?!), kulmakynä loppui yllättäen (jouduin kaksi päivää käyttämään mustaa kajalia, myös tänä päivänä kun olin ihmisten ilmoilla...), halusin mustia talviasusteita (jostain syystä oon hankkinut muita kuin mustia pipoja, tummansinistä ja harmaata (boooringgg) ja kaikki mun vanhat mustat huivit ovat venyneet sillä tavalla lörpöiksi, etteivät kyllä suojanneet enää kaulaa pakkastuulilta) ja olen metästänyt KAIKKIALTA kivaa yöpaitamekkoa enkä ole löytänyt.

Tokihan on sanomattakin selvää, että muutama muukin kiva asia löysi tiensä mun kangaskassiin.

Ensimmäisenä tieni kävi Sokkarille osteskeleen vähä ihanaa Nyxiä. Niiden kulmatuotteet on parasta mitä tiedän, samoin huulipunat. Niin ihania kuin ne onkin, on aina virhe mennä tutkailemaan huulipunahyllyä. Sieltä tarttuu väkisinkin yks tai kaks huulipunaa mukaan. Tälläkin kertaa menin sitten ostamaan pari huulipunaa: oranssin huulipunasutun (joka olis ihan mahtava kesäsävy) vieressä olevan sävyn Cherry Skies, joka sopii hienosti mun viininpunaisiin vaatteisiin sekä aivan no-brainerin mustan punan (sävy Alien). En kyllä yhtään tiedä missä sitä käyttäisin, mutta kun kokeilin sitä kotona, se näyttää mulla ihan h e l l a fine. Katsotaan mitä keksin!

Huulipunat on parhaita. Mitä mielikuvituksekkaampia ja kirkkaampia mattasävyjä, sen parempi.

Tarpeitani ei löytynyt Marimekosta. En edes astunut sisälle liikkeeseen, koska ei näillä budjeteilla, mutta oli pakko fiilistellä ikkunaa. Marimekko näyttää todella hyvältä tänä keväänä. Noi isot ruudut on jotain niin ♥ Vieläkin haaveilen mustavalkoisesta Jokapoika-paidasta. Joku päivä vielä...

#hienohintalappuhermanni #yokoono #wannabehipster

H&M was the place to be! Tuo pikamuodin mekka. Mutta ei valitettavasti oo köyhällä muualla varaa shoppailla. 

Ekan kuvan paita oli just sellainen etsimäni yöpaitamekko ja teki mieli ostaa koska oli aikalailla oikeanpituinen, mutta jätin lopulta sen kauppaan, koska en oo niin kova Grease-fani. Se on kyllä erisöpsö leffa, mutta siihen se jääkin. Musta huopahattu oli myös aivan ihana ja vieläpä last chance-alessa, mutta tiesin, etten kuitenkaan tulisi kauheasti käyttämään sitä, joten sekin jäi hyllyyn.

Molemmat aurinkolasit kuitenkin lähtivät matkaani, koska aurinkolaseja ei voi olla liikaa. Ja miettikää hei mikä tuuri noiden vaaleampien lasien kanssa: ostin pari vuotta sitten lähestulkoon samanlaiset pokat Ur & Pennistä, mutta koska olen huono ihminen naarmutin ne silleesti ikävästi, että häiritsi pahasti näkökenttääni. Ne oli ihan mun lempparit, vaikken niitä rakkaudella käsitellytkään. Kun näin nuo lasit aurinkolasihyllyssä leukani tipahti lattialle. Ne ovat lähestulkoon samat kuin vanhat lasini. Pyöreät, tarpeeksi leveät ja suuret ja samansävyiset. Perfecto. Löysin myös etsimäni mustat talviasusteet, kaikki myös alesta.

Paras kuitenkin oli tämä löytö.

Kuva otettu myöhemmin muualla.

Skannasin vielä epätoivoisesti väsyneillä silmilläni yövaateosastoa ja silmiini osui tämä ihanuus. Siis miettikää, tää on yöpaita! Pakko tunnustaa, että näin tämän samaisen paidan serkullani Didillä aiemmin, jota hän käytti jakkuna. Ostin tämän itselleni ensin yöpaidaksi, mutta olenkin nyt käyttänyt tätä enempi sängyn ulkopuolella. Tää on ihan ylinätti!

Hymyile ja kukaan ei huomaa että sulla on ihan jäätävä hiki.

Pakollista päivän asun fiilistelyä. Tää Yoursin raitapaita on ihan paras! Hitsi ku sen Brexitin pitää tapahtua just kun löysin tämän aivan ihanan plusvaatekaupan. #damntullimaksut

 

Intensiivisen shoppailun jälkeen tuli hiki ja nälkä. Tää oli varmaan eka kerta ikinä, kun en suunnitellut etukäteen, että mihin menen syömään. Ei tehnyt mieli mitään erityistä ja silloin kun mun ei tee mieli mitään erityistä, burgeri maistuu aina. Päätin kokeilla vihdosta viimein Naughty Brgriä, jossa ei ole tullut käytyä siitä yksinkertaisesta syystä, että se sijaitsee vastapäätä Siipiweikkoja. Onneksi kokeilin, koska oli ihan sairaan hyvää! Pihvi oli juuri sopivan mehukasta ja maustekombot mahtavia. Annoksen kruunasi rapeat ranskalaiset ja herkullinen aiolidippi.

Raflassa soi ysärihiphop, seinällä oli polaroid-kuvia ja oli myös mahdollisuus pelata Super Mario 3:sta vanhalla kunnon Nintendo 8-bitillä. Itse en kehdannut kokeilla, mutta tiedän että jos Keijo olis ollut mukana, se olis pelannut ja järjestänyt kunnon show'n kanssaruokailijoille. Pitänee joskus viedä mies siis tuonne!

Verensokereista sen verran, että kun lähdin kotoa, en oikeastaan ehtinyt syömään mitään kunnollista, mutta silti verensokerini kiisi korkeuksiin. Kai se oli taas se vanha tuttu "hitsi lähdin liian myöhään, en taatusti ehdi bussiin ja toinen lähtee vasta tunnin päästä, joten nyt pitää juosta"-adrenaliinipiikki mikä siellä nosteli päätään. Taisin vähän yliampua korjausannostusta, koska vielä ruoan jälkeen verensokerini jatkoi romahtamista. Matalaan asti ei onneksi ehtinyt laskea, kun hiilarit alkoi potkia, joten jejee!

it's my day today and i'm feeling good

i want you to play my favourite groove

play my favourite song

Tampere on niin kaunis talvellakin. Vaikka koko kaupunki tuntuu olevan täynnä keltaista ja punaista raitaa, se on silti mun kaupunki. Olen ja tulen aina olemaan kaupunkilaistyttö.

Viimeisenä kohteena oli aina niin ihana Tallipiha. Tallipihassa on jotain todella taianomaista: oli kesä tai talvi, ihmiset ovat aina todella mukavia, sekä asiakaspalvelijat että muut asiakkaat. Toisilleen tuntemattomat kahvilan asiakkaat hymyilevät toisilleen ja vaihtavat muutaman sanan hyvistä leivoksista tai kauniista säästä. Vaikka olenkin introvertti, joka tykkää omasta seurastaan, nautin suuresti tällaisista mukavista hetkistä. Jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tallipiha on harvoja paikkoja Tampereella, joissa on jäljellä vanhan kaupungin tuntua minikoossa. Suloiset puodit ja tunnelmallinen kahvila ovat omiaan nostattamaan asiakkaiden sekä varmasti myös aspojen fiiliksiä.

Tässä kohtaa mies laittoi viestiä, että jos hän liittyisi seuraani nauttimaan laskiaispullakahvit. Olin kohteessa hieman liian aikaisin, joten päätin ottaa Tallipihasta kaiken mahdollisen irti ja vierailin lähes kaikissa putiikeissa, jotka olivat auki.

Kahvilaa vastapäätä sijaitsevassa Nono-putiikissa on aina pakko käydä! Kauniiden käsitöiden ja pikkutuotteiden lisäksi siellä on aina jotain pientä kivaa myös kaltaiselleni scifi-faninaiselle. Tällä kertaa ostin pientä lahjantynkää veljelle.

Nooran Putiikissa oli ylikaunista sisustusta, todella mukava myyjä ja huumaava kotimaisten palasaippuoiden tuoksu. Käväisin tietysti myös suklaapuodissa, mutta sieltä ei ole kuvia, koska menin sekaisin valikoimasta. Pidin pääni ja ostin vain pari Nelle-Ullan donitsisuklaakonvehtia.

Tämä on next level laskiaispulla: kermavaahtoa ja NUTELLAA. Kaksi mun lemppareinta asiaa samassa pullassa. Ihan t ö r k e e n hyvää. Yleensä syön kaksi laskiaispullaa, etten kyllästy tähän ihanuuteen, mutta tämä oli jo mun kolmas pulla. Hups. Plus nää on verensokerillisesti meleko tujua tavaraa, joten senkin takia pyrin pitämään minimissä.

Toisaalta taas mun puolesta näitä mahtavuuksia sais myydä all year long. Miksi tietyt ruoat ja leivokset jne. pitää aina sitoa tiettyyn vuodenaikaan tai juhlapyhään? Ihan tyhäm.

#ScottLangIsTheWorldsGreatestGrandma

Huikea päivä päättyi huikeaan elokuvaan huikeassa seurassa. En ymmärrä miksi Ant-Man and The Wasp on saanut niin paljon heittiä. Parasta viihdettä ikinä! Ant-Man on muutenkin mielestäni kaikista aliarvioiduin supersankari.

Piilareiden tarpeesta, vapaasta tajunnanvirrasta, auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta ja kuulokkeista korviini tulvivasta huippumusiikista muotoutui paras self care-päivä pitkään aikaan. Jos olet kuin minä, joskus tekee todella hyvää viettää yksi kokonainen päivä yksin poissa kotoa tehden omaan tahtiin just sitä mitä haluaa. Oli se sitten kahvilassa nautiskellen, luonnossa kävellen tai kirppareita ja kauppoja kierrellen ja inspiroituen. Suosittelen lämpimästi! ♥