Lukossa.

Hi there.

Leather jacket - Vero Moda / Zadaa | White lace shirt - Pieces / Object | Skirt - H&M | Bird necklace by my dear friend NN

Koska olen tylsä ja en keksi ikinä mitään omaa niin löysinpäs taasen aina niin mielenkiintoisen persoonallisuustestin ihanan Suskin blogista. Tällä kertaa vuorossa on tunnelukkotesti.

Jotkut voi pitää tämmösseitä vielä nykypäivänäkin ihan täytenä hömppänä, mutta musta nää tunnelukko- ja 16 personalities-testit on tosi hyviä ja avartavia. Ja mää muutenkin rakastan psykologiaa ja persoonallisuuksien tutkimista ja analysoimista. Harrastan päivittäistä itsetutkiskelua ja luen mielelläni persoonallisuushäiriöistä. Mitä vaikeampi, sitä kiinnostavampi.

Mää oon tämän testin tehnyt ainakin kahdesti: ekan kerran taisin tehdä kun kaveritkin teki, ja toisen kerran muuten vaan, kun bongasin sen Jeminan blogista. Ja koska olen tämän tehnyt kaksi kertaa jo, niin en tee sitä kolmatta kertaa vaan menemme näillä tuloksilla mitä on.

Ajattelin myös semmosta, että lyön tässä postauksessa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Multa on jäänyt rästiin koko vuoden edestä asupostauksia ja jotkut niitä aina välillä on pyytänyt, joten tässä: yhdistetty tunnelukko- ja asupostaus. Vähintäänkin ainutlaatuinen yhdistelmä, vai mitä?

Denim jacket - Vero Moda / Radiokirppis | Black blouse - Seppälä | Leggings - Pieces / Object | Scarf - Soyaconcept / Moment | Sun glasses - Ur & Penn | Sling bag - Noorit

Minulta löytyy yhteensä kuusi erittäin vahvaa tunnelukkoa. Se on aika paljon, koska esimerkiksi miehenikin teki tämän testin ja sillä on vain yksi vahva lukko. Ei edes yhtä erittäin vahvaa. Keijo on kyllä niin helppo ja tasapainoinen persoona, että kai se tarttee tälläsen lukkoisen epätasapainoisen sekopään rinnalleen tasapainottamaan, eiku...

Käsittelen ainoastaan ne erittäin vahvat lukkoset, ja jos jaksan vielä itseanalyysiä niin nostan vahvoista tunnelukoistani esille osuvia piirteitä.

Bolero - Pieces / Flea market | Dress - Vila / Tuuri | Red heels - Marco Tozzi / Nahkapaikka | Earrings - Uhana Design | Bird necklace by my friend NN

Kaltoin kohtelu

"Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin."

Joo. Mun on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. Mää saatan olla avoimelta vaikuttava ihminen, mutta se johtuu siitä, että mää tykkään puhua paljon ja kivoista ja keveistä asioista ja aiheista, ja uskallan puhua menneistä jo käsitellyistä asioista melko avoimesti ja täysin rehellisesti. Jos jokin asia vaivaa tai ahdistaa mua tällä hetkellä, niin en uskoudu siitä kuin miehelleni ja perheelleni. Tarvitsen paljon aikaa ennen kuin voin puhua asiasta. Mun täytyy saada käsiteltyä se asia päässä. Pahimmillaan olen aika sulkeutunut ja jossain määrin jopa erakoidun, jos on oikein paha tilanne. Juttelen vain pintapuolisia asioita ja keskityn muihin asioihin keskusteluissa.

Mää olen kokenut elämässäni aika monia pettymyksiä kavereideni takia. On jätetty yksin, suljettu porukasta, lytätty itsetunto maan syvimpään monttuun, käytetty hyväksi taitojeni, tietojeni tai aineellisen hyödyn vuoksi. On jauhettu selän takana ties mitä, menty toisten mukaan mieluummin kuin mun. Se muuttaa ihmistä väkisinkin kyyniseksi mitä tulee uusien kaverisuhteiden luomiseen. Mää olen myös introvertti ihminen ja huono pitämään yhteyttä kehenkään, mutta se ei oikeuta yllämainittuun käytökseen. Mää olen luullut joitakin ihmisiä tosi hyviksi tyypeiksi ja kokenut että voin uskoutua heille ja pitänyt ystävinä, mutta ovat sopivan hetken tullen heittäneet mut kuin tiskirätin nurkkaan, kun parempaa on tullut eteen. Not cool at all.

Oon ollut ennen todella luottavainen, mutta en enää. Vaatii paljon aikaa ennen kuin todella uskallan puhua tunteistani ja ajatuksistani. Saatan myös olla näennäisen avoin, eli kertoa miten asiat on tällä hetkellä, mutta haluan jatkaa mahdollisimman pian aiheessa eteenpäin ja jutella mukavammista aiheista.

Joten joo, olen mieluummin yksin ja kannatan periaatetta "laatu korvaa määrän". Ja tämä tunnelukko ei ole muodostunut ihan siellä lapsuudessa vaan vasta teini-iän kokemusten myötä. Lapsenakin koin hyvin ikäviä juttuja naapuruston tyttöjen kohdalta, mutta se ei vaikuttanut vielä mihinkään. Olin positiivinen ja ajattelin, että ehkä koulussa on kivempia tyttöjä ja olikin. Onneksi olen tavannut elämäni aikana ihan mahtavia ystäviä, sekä tyttöjä että poikia, mutta jäljet ovat jääneet. Olen jollain tavalla jopa kovettanut itseni, jotta kestän paremmin pettymyksiä ja pystyn etäännyttämään itseni tilanteista, joissa normaalisti reagoisin hyvin voimakkaasti ja joutuisin pettymään pahasti ihmisiin.

Olen joutunut ihan viime aikoina kohtaamaan tämän kaltaisia tilanteita, mutta tajunnut sen tältä kantilta jo ennen tämän kirjoittamista ja yrittänyt työstää juuri tätä lukkoa. Haluan myös painottaa sitä, että mää en missään nimessä ole katkera menneistä huonoista kaverisuhteista. On täysin itsestä kiinni miten haluaa jatkaa. Haluaako kiikkua keinutuolissa keinumassa edestakaisin kuluttaen paljon energiaa pääsemättä kuitenkaan eteenpäin vai jättää vanhat taakse ja jatkaa pystypäin eteenpäin.

Tulipas tästä kohdasta heti pitkä. Yritän pitää itteni lyhyenä lopuissa kohdissa. *köhköh*

Coatigan - Only / Object | Shirt - New Yorker | Lace choker - Noorit | Clutch bag - Noorit | Skirt - Seppälä | Boots - Noorit

Suojattomuus

"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa."

True. Mää pelkään sitä, että mitä tapahtuu mun mielenterveydelle ja kaikelle muulle, jos menetän Keijon, veljeni, äitini tai isäni. En kuitenkaan pelkää itse joutuvani onnettomuuteen, mutta mulla on joskus vähän irrationaalisia pelkoja, jotka ei välttämättä perustu mihinkään oikeaan uhkaan. Pakko tarkentaa myös se, etten varsinaisesti valinnut Keijoa puolisokseni sen takia, että se suojelis mua ja olis peloton ja vahva, mutta se kyllä on noita kaikkia ja se vaan vahvisti mun halua olla sen kanssa.

Paniikkikohtauksia en ole saanut varmaan kertaakaan elämäni aikana, mutta olen enemmän ja vähemmän ahdistunut. Arjesta nauttiminen on viime vuosina ollut hyvin vaikeaa. Mää en turvaudu riippuvuuksiin enkä välttele hissejä tai kaupungilla liikkumista (paitsi yöllä yksin), mutta ajokorttia en ole hankkinut mm. siitä syystä, että en uskalla lähteä liikenteeseen. Kyydissä voin olla ilman irrationaalista pelkoa. Matkustamista Suomessa en pelkää, mutta kieltämättä on aika hyvin peloteltu uutisten ja muun avulla matkustamasta muualla. Okei meillä ei myöskään oo rahaa matkustaa, mutta kuitenkin silleesti, että en ihan mihin tahansa tästä lähtis yhtäkkiä. Investointeja en edes harkitse ja uramahdollisuudet... No juu. Olen varovainen niissäkin. En ryhtyisi jonkin vaateliikkeen myymäläpäälliköksi tai yrittäjäksi vaikka rahkeita ja kokemusta olisikin jossain vaiheessa elämää.

Tuttu ja turvallinen. Se kuulostaa hyvältä.

Maxi dress - Esmara / Lidl | Scarf - Soyaconcept / Moment | Glasses - Specsavers | Earrings - Uhana Design | Espadrillos - H&M

Alistuminen

"Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä aggressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea."

Siis mähän olen todellinen "se on miun syytä"-ihminen. Tiedättehän sen murehtivan hahmon Jopet Show'sta. Mää olen se. Aina jos on joku tilanne, johon mää voin liittyä edes vähäsen, niin luulen että se on mun syytä kaikki. "Mää olisin voinut tehdä paremmin, olla kiltimpi, joustavampi." "Mää tein/sanoin nyt varmasti jotain väärin." "Sanoin nyt kuitenkin liian piikikkäästi." "Jos mää olisin suostunut, niin toi ihminen ei olisi suuttunut mulle." Mää en pidä siitä. Miksi mun pitää aina joustaa ja olla mieliksi? Miksei muut vois välillä?

Useimmiten kyllä haluan olla mieliksi ja avuksi ihan omasta tahdostani. Olen perusluonteeltani joustava, avulias ja sellanen "ihan sama, mulle käy kaikki"-ihminen. Tietyissä asioissa en ole/haluais olla, mut niitäkin on hyvin vähän. Esim. musiikin suhteen, koska minä en ole "kaikki käy"-ihminen.

Keijon avulla oon osannut päästää tästä ominaisuudesta irti vähitellen. Hän on opettanut mulle, että "ei sun tarvii selitellä muille, miksei sulle käy nähdä huomenna henkilö(ide)n x kanssa". Voin vaan sanoa, että "sori, nyt ei käy" ja se on piste. Olen oppinut pitämään omia tarpeita tärkeinä, vieläkään en tosin kaikissa tilanteissa. Ja koettu on myös tuo, että jos tukahdutan vihaa, niin se purkautuu myöhemmin ja that's not pretty at all. Se purkautuu hyvin epärakentavalla tavalla ja ajatukset on kaikkea muuta kuin kypsiä, jos tarpeeksi pitkälle menee.

Keijon tunnelukoista vahvin oli myös tämä alistuminen, joten meleko harvoin ollaan sen takia törmäyskurssilla. Molemmilla on sitten voimakastahtoisempia päiviä ja jos molemmat sattuu olemaan sillä tuulella, niin tiettyä törmäystä voi tapahtua, mut nekin on hyvin pienistä asioista. Tyyliin että mitä syödään tänään ja muuta pientä arkista kinaa.

Truth to be told, mää oon aika väsynyt olemaan mieliksi muille. Mutta sitä se väsymys teettää. Ei jaksais enää. Mutta kun tilanne tulee, niin tottakai oon mieliksi. Eikä sen takia, että se on mulla nyt joku lukko vaan siksi että haluan. Ja jos lukon takia, niin se on vaan siksi, koska mää en jaksa myöskään riitoja, ongelmia tai erimielisyyksiä. Sellaiset ei ole rakennukseksi vaan pikemminkin kuluttaa ja hajottaa ihmistä.

Pilot jacket - Pyrintö / vintage (I guess, it's my dad's and he wore it in the early 1980's) | Long top - Noorit | Backpack - Noorit

Ulkopuolisuus

"Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita."

Jeeeepjepjepjepjepjepjep. Vain tietyissä ja harvoissa porukoissa osaan olla täysin oma itteni, mutta muuten mulla on tietty varautuneisuus ja esitys päällä. Olen yleensä hillitympi kuin mitä oon oikeasti ja jätän paljon sanomatta. Alistuminen aiheuttaa myös sen, että haluan olla mieliksi ja antaa hyvän vaikutelman itsestäni ja myötäillä ja mitä ikinä, mutta en liikaa. En halua ikinä kadottaa omaa itseäni muiden vuoksi. Itse tykkään itestäni eniten kun oon mieheni, perheeni ja serkkujeni kesken.

Mulle käy usein niin, että jos on ollut joku tosi huippu illanvietto ystävien kanssa, oon tavannut uusia kivoja ihmisiä ja oon siellä itse juhlissa kokenut olleeni ihan ok ja muistanut huomioida kaikkia tasapuolisesti ja antanut puheenvuoroa, koska mää intoudun olemaan tarpeeksi rennoksi päästessäni todella puhelias enkä aina muista antaa muiden puhua. Mutta mutta. Illalla kotiin päästessä tai seuraavana päivänä alan vahingossa analysoida omaa olemistani edellispäivän illanvietossa ja sitten alkaakin vauhdikkaat "ei ne kuitenkaan tykännyt musta, olin varmaan tosi nolo"-ajatukset. "Hitsi miks sanoinkaan noin, ei olis pitänyt sanoa/olis pitänyt sanoa niin eikä näin" ynnä muuta turhaa jossittelua ja jälkiviisastelua. Huoh. Miks tää on näin vaikeeta?

Ja kyllä, vaikka olen introvertti niin rakastan illanviettoja ja juhlia hyvässä seurassa. Ne on elämän parasta antia. Oon kyllä aika hitsin puhki aina tollasten jälkeen, mutta kyllä ne on aina sen arvoisia.

Okay I had this almost exact outfit in the pic above but I love this pic. My brother doth got the visual skills too.

Vaativuus

"Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi."

Joo-o. Meleko tyhjentävä kuvaus. Tää kuulosti kaikki nyt just siltä, mikä mulla on ollut ongelmana jo kauan. Vaikka mua on sanottu laiskaksi (ja mää oonkin, en kiellä sitä) ja äitini totesi aina kesäloman aikoihin, kun olin jo isompi että "Emppu se osaa ottaa kyllä rennosti", niin en osaa kyllä enää. Mää osaan olla rennosti, mutta takaraivossa koputtaa stressipeikko. Saatan löhötä sohvalla kattomassa Frasieria ja hörppiä limpsaa ja yhtäkkiä se iskee: "Hei Ems, mites noi pyykit? Hei Ems, mites noi tiskit tuolla pöydällä? Tee työjuttuja. Tee ruokaa. Hoidatko sen asian? Hoidatko tän? EMILIA, NYT TEE JOTAIN!" 

Keijo joutuu toistuvasti muistuttamaan mua, että "oothan sää tehnyt vaikka mitä kotona ja tehnyt kovasti töitä etc. ja kivojakin asioita ollaan koettu." Niin, mää stressaan jopa hauskanpidosta tai sen puutteesta. Me ei muka ikinä tehdä mitään kivaa. Vaikka just kesällä oltiin reissuissa, Pori Jazzeilla ja käytiin ulkoilemassa moneen otteeseen. Jostain syystä mää unohdan samantien kaiken hauskanpidon mitä on tapahtunut äskettäin, koska kun se on ohi niin kamala arki alkaa hyi ja nyt keskitytään taas pakollisiin asioihin, jotka täytyy tehdä ja kun on tehty niin mennään seuraavaan jo kovaa vauhtia jajaja se on kuin loputon suo.

Mää en osaa elää hetkessä ja nauttia mistään. Se on se mun ongelma. En osaa ajoittaa hetkeä, jolloin mun rentous loppui ja stressaus alkoi. Tää on vaikuttanut jopa mun fyysiseen terveyteen eri muodoissa. Kasvojen iho on ollut huonossa kunnossa vaikka millä eri tavoilla, mää en nuku kunnolla, paikat menee jumiin kun jännitän hartiaseutua ja niskaa jatkuvasti.

Mää myös vertailen itteäni muihin ja oon tänä kesänä jopa potenut kateutta toisten kivoista ulkomaanmatkoista ja muista semmosseista. Yleensä en oo, mutta monta huonoa kesää peräkkäin on alkanut tympimään erittäin huolella. Positiivaripuoleni minussa saa kuitenkin ajattelemaan sen niin, että kyllä me vielä päästään.

Maxi dress - Bikbok | Scarf - New Yorker

Riittämätön itsekontrolli

"Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä on useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi."

Tää on kyl aikalailla joo ja ei. Noi lihavoidut kohdat on erittäinkin spot on, loput on sellasta... ei vaan ei. Mää kyllä tiedän ja osaan varautua, että jos oon aloittanut jonkun kivan pelin pelaamisen tai harrastuksen, kuten tän bloggaamisen, niin tää oli alussa mulle aikamoinen aikasyöppö. Vietin parhaimmillani 6 tuntia yhden postauksen parissa. Ja jos oon bongaillut muita kivoja ajanvietehommeleita, niin aikaa menee niihinkin ihan liikaa, jos en pidä sitä kurissa. Usein oon myös jopa kylmästi poistellut sovelluksia puhelimesta yms ja pitänyt sometaukoja. ettei se veis liikaa mun aikaa tärkeämmiltä asioilta.

Mun on välillä vaikea itsekin uskoa tätä, mutta mun on ollut varmaankin aina vaikea keskittyä pitkäksi aikaa mihinkään. Pystyn kyllä keskittymään mua kiinnostaviin asioihin vaikka kuinka kauan, mutta joskus ei niihinkään. Töissä tämä piirre näkyy varsin hyvin. Vaikka mulla olis kuinka omat to-do-listat, että saisin pidettyä kurissa eri hommat, jotteivät räjähtäis käsiin, niin ei auta. Somistan vaikka yhtä nukkea, katsahdan toista esillepanoa ja meenkin laittamaan sitä, eiku katos tuolla on lompakot sekaisin, ja voi eeei, tuolla on tyhjiä henkareita jnejnejne. Saan hommat lopulta tehtyä, mutta oon ihan rättipoikki kun saan kaiken vihdoin valmiiksi. Kotona sama juttu, tosin täällä ei oo aikarajaa kotihommien teossa.

Myös tuo, että voi olla vaikea ilmaista vihaa rakentavasti, niin häpeäkseni joudun myöntämään että kyllä. Joskus purkaudun kuin Eyjafjallajökull tai tai käyttäydyn passiivis-aggressiivisesti ja piikittelen. Tätä tapahtuu aina silloin kun en ole oma itseni, mm. pms-oireisena, kun verensokeri on heitellyt koko päivän, kun muut ihmiset tuottaa pettymyksiä eikä osaa käyttäytyä ihmisiksi, univajeisena ja kun yksinkertaisesti malja läikkyy yli. Kuppi menee nurin. Liikaa lautasella ja mitä muita näitä on.

Oon kyllä jo ennen tätä testiä osannut taistella noita yllämainittuja juttuja vastaan. Varmasti vaikuttaa myös nuo muut tunnelukot. Esim. alistuminen ja uhrautuvuus (joka oli vahva lukko) vaikuttaa siihen, että on helpompi hillitä omia haluja ja tunteita. En halua olla hankala vaan mukava niin hillitsen itseni mieluummin.

Muuttuvista toimintayllykkeistä puheen ollen kävi aiemmin kirjoittaessani niin, että mun piti keskittyä pakkaamiseen, mutta tulinkin tekemään tätä. Mun piti lisätä vaan ihan yks lyhyt kappale mikä pläjähti mieleeni kävellessäni koneen ohitse, mut jäinkin puoleksi tunniksi näpyttelemään.

Riittämätön itsekontrolli näkyy myös joskus asuissani, kuten tässä mustavalkokuvio-oksennuksessa.

White tee - Unknown | Jeans - Bikbok | Scarf - New Yorker | Bandana - Bijou Brigitte | Canvas bag - Uhana Design

Jep jeppers. Kyllä on ihan lukossa koko muikkeli. Jotkut kohdat oli tietysti sellaisia noissa kuvauksissa, että ei sopinut yyyhtään muhun, mutta sitten taas jotkin lukot oli kuvaukseltaan ihan spot on. Olen hieman huolestunut näiden lukkojen määrästä, mutta kuten alussa jo sanoinkin, mää olen työstänyt ja työstän jatkuvasti tunnelukkojani. Omaa persoonallisuutta parempaan päin. Kasvan ihmisenä, saan kokemusta. Ammennan tietoa mm. psykologiaan liittyvistä kirjoituksista ja sovellan vakaumuksestani oppimiani asioita. Se on hyvin tärkeää tiedostaa omat viat, lukot, huonot asenteet ja ongelmakohdat, koska siitä on heti paljon helpompi lähteä muuttamaan ja parantamaan itseä entistä ehommaksi kokonaisuudeksi.

Skirt - Seppälä | Blouse - Seppälä

Haastan teidät KAIKKI selvittämään omat tunnelukkonne!