Elokuun eloa.

Kesti muuten pikkasen liian kauan ton otsikon kanssa ja sitten siitä tuli just noin tylsä. Sorry not sorry.

#spottaatyämiäs

Tiedättekö, miten voi parantaa kirjoittajan blokin? Kuuntele biisejä, joita kuuntelit blogi-innostuksen kukoistuksen aikoina eli blogin alkuvuosina paljon. Toimii muuten 99,9% varmasti. En tiedä miten muilla blogikirjureilla, mutta mulla ainakin. #adamtenstaonparsa

#spottaanooranlintu

Kirjauduin pitkästä aikaa muuten vaan Blogloviniin. Huomasin ilokseni, että oli tullut parikin seuraajaa lisää viime kirjautumiskerrasta. Tervetuloa mukaan ja toivottavasti viihdytte oiiiikein pitkään blogini parissa! Tätä menoa en tosin usko, että kovinkaan kauaa... Meinaan siis, että kirjoitan niin harvoin tätä nykyä, että en ihmettele jos putoo porukka kyydistä.

MUTTA NYT ELOKUUN PARIIN! (ei sen soutaahuopaa-räppibändin, mikälie olikaan suosittu joskus ikuisuus sitten) Mää en tehnyt elokuussa oikeesti paljoo mitään, mutta toisaalta ei kai sitä kokonaista kuukautta pysty olemaan tekemättä täysin mitään?

#spottaakatti

Mikähän siinäkin on, että mää oon todella laiska värjäyttämään hiuksia kesällä. Vasta syksyllä herään siihen, että nyt on muuten törkee tyvikasvu. Okei, nyt ollaan jo syyskuun puolella ja värjäys on kohta edessä taas. Sellanen asia kans on ilmennyt tässä ties mistä syystä, että mun ohut kuontalo rasvoittuu nykyään nopeammin kuin ennen ja varsinkin kun tyvi on päässyt kasvamaan. It's one of my biggest pet peeves.

#spottaaekstrastikierteelläolevaranskis

Mulla on varmaan joka postauksessa siivistä jotain ja niin on nytkin, koska TAJUSIN ERÄÄN KAMALAN ASIAN! Siis. Noi meiän kotikunnan erään ravintolan siivet on niiiin parhaita (okei Siipiweikko-laatua, eli tottakai välittömästi 6/5), mutta siis parastahan on noi kierrepotut ja VALKOSIPULIDIPPI. Aaaaaaaa. Mutta kun! Meillä on edelleen talo myynnissä ja sitten voipi olla joka siipiateria viimeinen tuolta. Tai ei nyt viimeinen, voidaanhan me aina ajaa tänne syömään siipiä, mutta sitä ei voi tehdä ihan kauheen usein. Aivan varmana viimenen ateria, joka me tässä talossa syödään, jos ja kun talo saadaan myytyä ja muutetaan takaisin sivistyksen pariin, on Siipiweikoista joku jättimättö meille ja muuttoporukalle.

#spottaaöööööpuolukkahillopurkki?

Appivanhemmat tulivat jälleen kyläilemmään, ja kun tämän kerroin porukoilleni, pystyi kuulemaan kuinka vedet herahti kielille. Koska you know what that means... Poronkäristystä, pottuvoita ja puolukoita sekä tietysti antoisaa hauskanpitoa parhaassa porukassa. Melkein kaikki pääsivät paikalle. Oli itkua, naurua, keskusteluja ja musiikkia powered by DJ Melonology. Mulla on paras perhe.

#nonyttota #spottaavaikkapepe

#spottaahämis

UU-DES-TAAN! Pitihän toi nyt nähdä toista kertaa. Aivan mahtava stand-alone Marvel-teos. Ja okei, mukaan tarttui my brother and two other brothers from other mothers. Ensin vakkarikepappilaan syämään ja valkosipulinhajuisina tunkkaiseen leffateatteriin. Anteeksi epäfreesi mielikuva. Peeäs mua harmittaa, etten saanut tuon päivän asua ikuistettua kokonaisuudessaan. Mulla oli musta polvipituinen trikoohame ja Converset sekä farkkutakki, jota en voinut kuitenkaan pitää päällä, koska KUUMAN KOSTEANNNN MINÄ TUNSIN MOMBASANNN joo ei.

Teksti lähtee käsistä än yy tee nyt.

#spottaajääpala #jooeitästätuuny

Tämä Tescon toffee-pekaanipähkinä-marenkirullapulla. Tää on siis semmosta kamaa, että kun pistelet suuhus ekan palasen niin voi tuntea kuinka sää lihot sen ekan palasen verran tosta reisien kohdalta. Ekstrana mainitsen, että jos olet diabeetikko kuten allekirjoittanut niin tunnet myös verensokerin lähtevän iloiseen nousukiitoon. Ja sua ei vähempää kinosta, koska tää on NIIIN HYVÄÄ.

#spottaatimantti

Tämä kuva on lauantaipäivältä, jolloin minä ensimmäisen kerran tänä syksynä jouduin kohtaamaan The Kylmyyden. Muut puheli, että torstai oli se Kylmin päivä, mutta mää en ollut ulkona sillon kauheesti niin enpä joutunut kokemaan. Hanskoja kaipailin kovasti ja että olisin laittanut vähän paksumpaa päälle. Ihan kiva sillee, kun miettii, että viikko sitten tosta mää menin MAKSIMEKOSSA. Kello on tossa kohtaa n. 11.00 ja odotan kolmen kassin kanssa kyytiä keskustaan näkemään pitkästä aikaa kauppisporukan kanssa. Ilmeestä päätellen en ollut kovinkaan hyvällä päällä, mutta kuulkaa heti mieli parani kun sai ison kupin flavoured caffe lattee ilmaiseksi kupongilla ja mozzarella-pesto-kinkkusämpylän.

#hmmmm #spottaamut

Pääsin mie töissäkin vähän käymään. Oli kivvaa turista työkaverin kans kaikkee ja samalla laitella liikettä erinäköiseksi. En olis muuten uskonut tykkääväni näistä väreistä, mut kyllä. Vielä ei oo kaapissa keltaista enkä oo ees varma sopiiko se mulle, mut se on kiva tossa paidassa.

#spottaaeksynythavunneulanen

"Vanhan" hyvän musiikin kuuntelun lisäksi myös marjojen poimiminen, kaunis syysilma ja ihmisten kanssa hyvistä uutisista juttelu inspiroi kummasti. Vaikka oonkin ollut viime aikoina kovin väsynyt erinäisistä syistä, mun olo on ollut hetken aikaa taas parempi. Huonoista yöunista huolimatta jaksan paremmin, kun käytän aikaani asioihin, jotka tuottaa mulle iloa. Ponnistelua se vaatii, joskus ekstrapaljon, mutta aina se on sen arvoista. Ja kuten kuvasta näkyy, taas myös kiinnostaa avata läppäri ja pistää kirjoittaen. Tää on suoranainen ihme ja haluan muistaa tän päivän. Oikeastaan koko alkuviikon. Nimim. oon ollut aamukahdeksasta hereillä ilman päikkäreitä vajailla unilla ja olo ei vois olla parempi. Väsyttänyt mua ei oo juuri yhtään, tosin väsymys purkautuu hepuleina ja keskittymiskyvyttömyytenä, mutta MOOD NOT AFFECTED.

#spottaasydän

Kohta ovat tosin rankat ajat edessä. Darkness is coming. Kaamos ja väsymys. Yritän kovasti ettei olisi. Jos ehtisin saada nyt jo olemassaolevaan väsymykseen apua niin ehkä se auttaa. Vitamiineja kaikissa muodoissa naamariin. Ystävien näkemistä ja intro-päivinä Keijon kanssa relaksoitumista kotona kynttilänvalossa hämärähyssyssä. Eteeristä ja äkäistä musiikkia. Bloggaamista iltamyöhään. Frasieria ja mahdollisesti muita sitcomeja. Leipomista ja Sencha Sakura-teetä. 

Kuva (c) Pekka Selonen. #spottaatuttuja

Loppuun haluan jakaa nostalgiakuvasen. Tämä on ajalta, jolloin Blockfestit oli vielä hyvä tapahtuma, eli 2012. Okei, en vähättele uusimpia spektaakkeleita, mutta kun hnnngh. Tuo oli jo liian iso verrattuna 2010-11 festeihin (2010 Pakkahuoneen sisällä ja 2011 aukiolla), ja sit se paisui paisumistaan ja leveili isoilla jenkkinimillä, kun taas kaikki mun lempparit jäi pois kyydistä tai olivat muuttuneet musiikillisesti tylsään suuntaan. Viime vuonna olis ollut ainutlaatuinen The Three Smiths Show eli suunnilleen ne harvat hiphop-artistit, joista vielä välitän suuresti: Noah Kin, Gracias ja E. Thelo. ISO HNNNGH. Siellä ei ollut sitten muita, paitsi Nas, ja sekin eri päivänä. 72€ on aika suolainen hinta yhdestä tunnin esityksestä. Tämä oli vielä aika hyvvää aikaa. Siksi halusin jakaa tämmöisen muiston kanssanne.

Seuraava The Three Smiths show jos tulee tässä elämässä, niin mää meen vaikka Ranualle kattomaan! Mark this day 07.09.2017 klo 00:04!