Tauolla.

Tiedättekö Frendit? Itse olen suuri fani ja en enää tiedä kuinka monta kertaa olen katsonut kyseisen sarjan alusta loppuun. Saattaa olla 20 tai ehkä jopa 50. Ei pysty muistamaan.

Anyway, 3. kaudella jouduimme katsomaan kuinka Rachel ja Ross erosivat dramaattisesti. Kaikki lähti liikkeelle Rossin mustasukkaisuudesta ja Rachelin julistuksesta kuinka hän haluaisi pitää tauon.

Rachel: Urrrgh! Look, maybe we should take a break.

Ross: Okay, okay, fine, you’re right. Let’s take a break, let’s cool off, okay, let’s get some frozen yogurt, or something...

Rachel: No. A break from us.

Tämä keskustelu olisi hyvinkin voinut olla minulla ja some-tileilläni, jos ne osaisivat puhua.

Kyllä. Minä pidän nyt määrittelemättömän ajan taukoa Facebookista ja Instagramista.

Syitä en jaksa eritellä, mutta haluan kokeilla olla lähes kokonaan eristyksissä kaikesta ylimääräisestä tiedon määrästä. Poistin sovellukset vuorokauden vaihteessa puhelimestani ja oloni on vähän epämukava ja ehkä tylsäkin, mutta samalla hyvin helpottunut.

Nyt on mieheni viimeinen lomapätkä, eli sometaukoni tuli hyvään saumaan. Pidän siis taukoa ainakin mieheni loman verran ja katson siitä eteenpäin, että tarvitsenko vielä pidemmän tauon. Blogista en pidä taukoa, koska se ei ole aiheuttanut mulle stressiä samalla tavalla kuin some ja muut elämäni osa-alueet. Päinvastoin, mää olen halunnut kirjoittaa blogia, mutta mulla ei ole mukamas ollut aikaa. Ei mulla kyllä nytkään ole aikaa, koska lähdemme reissuun, mutta jos jatkan somelomaani vielä ensi viikosta eteenpäin, niin sitten saattaa ollakin. Mulla on myös muitakin sometilejä, mut niistä on helppo pysyä erossa muutenkin, koska olen poistanut mm. Twitterin puhelimestani. En edes ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, mitä nyt blogipostaukseni menevät suorana sinne Bloglovinin asetuksien ansiosta. Sen verran käytän Facebookia, että julkaisen mm. tämän postauksen sivuillani.

Aika sikamakee saippuakuplaputeli, eikös?

Sosiaalisesta mediasta on tullut mulle aikavaras ja tylsyyden tappaja. Se poistaa stressiä, mutta tuo sitä kaksinkertaisesti lisää. Se antaa paljon ja samalla ei mitään. Joskus jopa vie vähän poiskin. Ainakin sitä aikaa jos ei muuta. Asioita voisi helpottaa myös, jos Instagramiin saisi piilotus-ominaisuuden, saman minkä Facebookkiinkin. Koska tiettyjä henkilöitä olisi epäkorrektia lakata yhtäkkiä seuraamasta niin ne voisi vaan "laittaa hiljaiselle", eli en vain näkisi kyseisen henkilön julkaisua ja täten välttäisin turhan loukkaamisen ja hämmennyksen. Itse olen ainakin pari kertaa hämmentynyt toden teolla, kun pari ihmistä lakkasivat seuraamasta mua, ja en voinut olla miettimättä että mitä tein väärin.

Näistä ajatuksista huomaa myös, että some ei tee mulle enää hyvää, kun huomaan välittäväni liikaa tollasista loppujen lopuksi melko turhista asioista. Siksi mun on nyt aika viheltää peli poikki ja pitää taukoa. Opettelen käyttämään aikaani ja energiaani paremmin tärkeämpiin asioihin.

Mää oon muutenkin ollut viime aikoina pinna kireällä enemmän ja vähemmän ja käyn ylikierroksilla. En nuku öitäni kunnolla. Ajattelen töitä vapaa-ajallanikin. Jos mulla on ollut jotain mielen päällä niin olen saanut sen yleensä aina jokseenkin piilotettua, mutta enää en. Kaveritkin jo huomauttelee mulle, että onks mulla kaikki hyvin, kun oon niin negatiivinen koko ajan. En pysty keskittymään töissä ilman to-do-listaa. Unohtelen todella herkästi asioita ja mun pitää elää niin, että mulla on hälytyksiä puhelimessa ja muistilappuja kaikkialla ja kalenterissa tulevia tapahtumia tarkasti merkittyinä. Jos en ottaisi kuvia niin paljoa kuin mitä nyt otan, en muistaisi menneistä päivistä mitään ellen pinnistä muistiani äärimmilleen. Kaikki päivät kuljen jossain ihme aivosumussa. Listaa vois jatkaa.

Nyt ei kuitenkaan ole aika ressata vaan REISSATA! Lähdemme torstaina Keijon kanssa Porin seudulle: ensin tsekataan Vanha Rauma, ja perjantaina menemme Pori Jazzeille katteleen Jamiroquaita, Samm Henshaw'ta, Rhyeta, Black Focusia ja monia muita. Myös ihnu Elias Gould olis ilmaislavalla Jazzkadulla, mut se kolaroi Jamiroquain show'n kanssa, joten en tiiä ennätetäänkö sitä kahtomaan. Meidän piti mennä lauantainakin jazzailemaan, mutta budjetti loppui kesken. Jäämme kyllä maisemiin ja ajattelin moikata paria kaveria, jotka syystä tai toisesta ovat eksyneet asumaan Poriin. Jos on oikein hyvä keli, suuntaamme Yyterin pehmeille sannoille. Foreca sanoi meille että on on, aurinkoa piisaa että tänne vaan ja muistakaa uikkarit ja hellekuteet! Toivottavasti ennuste myös pysyy sellaisena eikä mene mitään vuoristorataa, kuten ollaan menty koko kesä.

Josta tulikin mieleeni, että mää en ole koskaan ennen potenut kateutta, jos ihmiset on päässeet ulkomaille aurinkolomalle ja tulleet ruskettuneina takaisin. Nyt olen. Tää Suomen kesä on nyt kolmatta kesää putkeen ihan hirvee, että tää alkaa olla aika julmaa ja epäreilua. Mää rakastaisin pulahtaa vedessä, pukeutua kevyesti ja maata auringon alla omalla takapihalla, mutta kun ei. Ei aurinkoa, lämpöä, ihanuutta ja hellemekkoja sinulle, Ems, vaan sadetta, kylmyyttä, katkeruutta ja pitkiä housuja. Jonakin kesänä me vielä lähdetään ulkomaille! (Eikä enää ikinä palata... Se olis kunnon hermoloma se.)

Täs tulevaisuuden minä aurinkorannoilla.