Awesome series for you guys to watch.

WELL HELLO THERE my fellow nolife bloggers, long time no see! ♥ Tää teksti on virunut luonnoksissa muutaman viikon ja haluan unleashata sen teidän silmille ennen ku alan tipautella omia kuulumisia.

♥♥♥♥♥

Etkö osaa päättää mitä katsoa Netflixistä? Onko ideat loppu? Palaatko aina saman sarjan äärelle tuhannennetta kertaa, koska et osaa tai et uskalla hyväksyä elämääsi uutta sarjaa? Sateinen kesä eikä mitään tekemistä?

Kun aloin kirjoittaa tätä, oli vielä aurinkoista aurinkoa ja lämmintä lämpöä ja että pitäisi olla joka päivä ulkona imemässä jokaista auringonsädettä itseensä eikä lämpöä ja valoisuutta tulisi hukata neljän seinän sisällä teeveetä töllöttäen tai koneella möllöttäen. Nyt olemme kesäkuun iltapuolella ja joka päivä tähän asti on kulkenut rataa sade - aurinko - sade - aurinko - räntää - tuulee - sataa kaatamalla ja tänään pitäis ukkostaa. Se ei haittais ollenkaan, päinvastoin. Jos herra Ukkonen kuitenkin päättää ohittaa Länsi-Suomen, ei kyllä hyvä heilu.

Tästä syystä ja koska olen nolife, haluan suositella Netflix-ihmisille sarjoja ja leffoja, joita itse olen viime aikoina sieltä katsonut.

MARVEL'S AGENT CARTER

Oijoijoi. Aivan, siis AIIIIVAN MAHTAVA. Tämä sarja sai mut näkemään agentti Peggy Carterin (Hayley Atwell) aivan uudella tavalla. Kun ekan kerran näin ensimmäisen Captain American, en pitänyt Peggystä ollenkaan. Mää en vaan sietänyt häntä, en tiedä miksi. Oli jotenkin olevinaan niin cool ja kova muija aseinensa ja luuli omistavansa Capin vaikka eivät olleet käyneet yksilläkään treffeillä. MUTTA SITTEN Cap 2:ssa, kun Peggy esitetään vanhana dementoituneena naisena ja Steve vierailee hänen luonaan, huomasin kyyneleen valuvan pitkin poskeani. Aloin nähdä, että Steve ja Peggy oli luodut toisilleen, mutta eivät koskaan saaneet elää yhdessä. Steve on 95-vuotias, joka näyttää 30-vuotiaalta ja muutenkin ikääntyy hitaammin, ja Peggy on oikeasti 95-vuotias sänkypotilas. Se teki mut niin surulliseksi, ja nyt kyseiset leffat ja sarjan näkemisen jälkeen tekee aivan suunnattoman kipeätä KAIKKI mikä liittyy Steggyyn (Steve/Peggy). Aivan joka kerta mun silmät vähintään kostuvat. He ovat niin kaunis ja sopiva pari, mutta he eivät koskaan saaneet toisiaan.

Hups tulipahan sekava alkuanalyysi, mutta NYT ASIAAN. Tässä sarjassa Peggy on edelleen agentti, mutta enemmänkin sihteeri vähemmän mairittelevissa hommissa: hän yhdistelee puheluita SSR:ssä (Strategic Scientific Reserve). Kun Tonyn isipappa Howard Stark (Dominic Cooper) joutuu lavastetuksi sotarikoksien edistämiseen ja hänen viallisia/vaarallisia keksintöjään varastetaan ja myydään mustassa pörssissä, hän pyytää Peggyn selvittämään asiaa ainoana luotettunaan. Peggyn apuna on lutuinen ja kömpelö brittihovimestari Edwin Jarvis (James D'Arcy). Yhdessä ja salassa Peggyn salaisen palvelun kollegoilta he alkavat yhdistellä pala palalta mutkikasta palapeliä. Sarjan moraalinen opetus on "Älä luota keneenkään." Aivan kuten Captain America 2:ssa. Jos pidät Marvelista, 40-luvusta, brittiaksentista, agenttihommista ja kaikesta mikä liittyy Captain Americaan, KATSO TÄMÄ. Et tule pettymään. Hayley Atwell on ehdottomasti mun suosikkinaisnäyttelijä ja Peggy on todella cool ja badass mutta silti tyylikäs agentti. Ja 2. kausi on juuri nyt tekeillä Jenkeissä...

THE BLACKLIST

Loistava James Spader on Raymond Reddington, entinen USA:n merivoimien upseeri, joka kääntyi todella pahamaineiseksi rikolliseksi ja kuvaannollisesti painui maan alle 20 vuodeksi. Kun Elizabeth Keen (Megan Boone) aloittaa ensimmäisen päivänsä FBI:ssa rikosprofiloijana, Reddington antautuu FBI:lle ja paljastaa laatineensa pakovuosiensa aikana mustan listan maailman vaarallisimmista rikollisista. Hän haluaa paljastaa kaikki nämä rikolliset FBI:lle, mutta hänen tärkeimpinä ehtoinaan on, että hän ei saa syytteitä aiemmista rikoksistaan ja että hän konsultoi ja keskustelee vain ja ainoastaan Elizabeth Keenin kanssa. Jo heti ensimmäisen kolmen jakson aikana luvassa on yllättäviä ja jännittäviä käänteitä sekä tasapainoilua siitä, että kehen voi luottaa ja kehen ei.

BAREFOOT

Amerikkalainen romanttinen indie-elokuva hulttio Jay Wheeleristä (Scott Speedman), joka on hyvästä, rikkaasta perheestä, mutta päätynyt elämään rajua poikamieselämää. Strippiklubeilua, yhdenillansäätöjä, tappeluita, velkojia, ja lopulta käräjien kautta yhdyskuntapalvelua. Hän joutuu työskentelemään siivoojana mielisairaalassa, jossa hän kohtaa Daisyn (Evan Rachel Wood), todellisuudesta vieraantuneen ja äitinsä menettäneen tytön, joka ei käytä kenkiä. Sattumusten kautta Jay pyytää Daisya esittämään hänen tyttöystäväänsä veljensä syntymäpäiväjuhlilla. Vaikka tämä leffa onkin kevyt indie-elokuva, siitä ei yllättäviä käänteitä puutu! Tykkäsin tosi paljon ja Woodin näyttelemä Daisy on niin suloinen ja liikuttava hahmo kaikessa viattomuudessaan, totaalisessa kömpelyydessään ja hippiolemuksessaan.

JIM GAFFIGAN: MR. UNIVERSE

Jenkkien oma Sami Hedberg! Tai oikeastaan Sami Hedberg on Suomen Jim Gaffigan. Jim puhuu reilun tunnin verran mm. lapsistaan, kuntoilusta, syömisestä, hotelleissa yöpymisestä ja Disneylandista itseironiseen ja sarkastiseen tapaan. Useimmat jenkkikoomikot on kamalia rääväsuita ja todella härskejä, mutta Jim on ihana poikkeus sääntöön.

Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä...

BROOKLYN NINE-NINE

HAUSKIN. SARJA. HETKEEN. Oh my goodness. Nauran aivan hulluna joka jaksossa. Andy Samberg, Terry Crews, Stephanie Beatriz, Andre Braugher. Nämä mahtavuudet ja monet muut näyttelevät sarkastisia ja hulluja, mutta samalla helposti lähestyttäviä ja rakastettavia hahmoja. Andy Samberg on etsivä Jake Peralta, kujeileva ikilapsi, joka osaa ratkaista rikoksia amatööri-Sherlockmaisesti, mutta ei osaa kasvaa aikuiseksi. Terry Crews, mun lemppari lihaskimppu, on sekalaisen Brooklyn 99:n ylikonstaapeli Jeffords ja koostaan ja lihaksistaan huolimatta herkkä perheenisä. Stephanie Beatriz on kivikasvolatina Rosa Diaz, ei hymyile koskaan paitsi vahingonilosta. Andre Braugher on kivikasvopoliisipäällikkö Ray Holt, josta ei ota erkkikään selvää. Myös Joe Lo Truglion näyttelemä Charles Boyle mielistelevä höpönassu ja Chelsea Perettin erikoinen assistentti Gina ovat ihan huippuhauskoja. Sarjan huumori on just eikä melkein mun mieleen, joskin välillä tulee vähän yliampuvia juttuja ja huonoa läppää. Tän sarjan parissa viihtyy oikein hienosti, kuusikin tuntia voi mennä Poliisien eiku Brooklyn 99:n kanssa...

Huomasin myös, että nyt kesäksi Netflix on ihan yhtäkkiä tulvahtanut täyteen vanhoja hyviä leffoja ja sarjoja, mm. Waterloo Road, draamasarja brittiläisestä koulusta, Spaceballs, Galaxy Quest ja Home Improvement ja vaikka ja mitä! Unbreakable Kimmy Schmidtiä on mulle joskus ehdotettukin ja se on laitettu korvan taakse, ja Arrested Developmentiä oon nähnyt yhden jakson ja ihastuin sarjan ylenpalttiseen outouteen ensiminuuteista lähtien.

Kertokaa toki kiinnostuitteko kyseisistä sarjoista sekä omista Netflix-suosikeistanne!