For once some great news!

Vastoin kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä ja luonnonlakeja tämä sunnuntai oli kerrassaan upea päivä.

 

Yöllä Tohtori oli tehnyt kaikista eurooppalaisista aikamatkaajia ja siirtänyt kelloja tunnilla eteenpäin. Heräsin siitä huolimatta ajoissa, taioin väsyneennäkösen naamani edustuskuntoon ja tein oman henkilökohtaisen ennätyksen väkertämällä kahdessa minuutissa nutturan. Otsiksen kanssa meni kylläkin vartti, että se kompensoinee muuten ällistyttävän nopeeta toimintaani. Oltiin kerrankin ajoissa kokouksessa ja saatiin kuunnella tärkeää ja rohkaisevaa asiaa. Sitten riensin erääseen myöskin todella tärkeään tapaamiseen, nimittäin työhaastatteluun. Kyseessä on vaatekauppa, joka avataan tänne meiän pieneen pikkukaupunkiin, ja he etsivät lauantaityöntekijää keväälle ja kesälle on mahdollisesti tiedossa lisää tunteja. Ja...
 
Mää sain sen paikan! Olin kerrankin elämässäni oikeessa paikassa oikeeseen aikaan, mistä olin jo enemmän kuin innoissani, mutta nyt oon niin ilonen ja helpottunut taas, että ratkeen! Mikään ei voi pilata tätä.

Onnistuneen haastattelun jälkeen Keijo ja Emppa väsäs ihanat ruuat, joista en nälkäsenä ehtinyt ottaan kuvaa: kanafileepihvejä pestolla ja savujuustokastikkeella, riisiä ja fetasalaattia. Maha täynnä kaaduin sänkyyn ja sain nukuttua vähän viikolla kertyneitä univelkoja pois. Kun heräsin ja tajusin, että saisin kohta olla yksin koko talossa, näin mahdollisuuteni. Avasin koneen, kirjauduin Bloggeriin ja löin Spotifyn soimaan.

 

Eilinenkään ei ollut ollenkaan paha: veli kävi meillä taas hirmuisen peliarsenaalin kanssa, ja jätti jopa yhden konsolin jälkeensä. Syötiin jättimäärä siipiä ja sitten bättlättiin perinteisesti Metallican ja World Tourin biiseillä. Matiaksen ansiosta meillä on nyt myös Nintendo Wii ja vuonna nakki ostamani Michael Jackson: The Experience. Tanssittiin muutama biisi ja hikoiltiin pari(kymmentä) litraa. Kuviahan en muistanut ottaa, mut Matias otti salaa videota meiän tanssista, ja sitä ei näe kukaan. Koskaan. Piste.

 

Nyt liityn mieheni seuraan katsomaan ja jännäämään, mihin vaikeuksiin Michael Scofield veljineen taas joutuu. Upeeta alkavaa viikkoa kaikille!

The best things in everyday life right now.

PARASTA JUST NYT

fleecehuopaan kääriytyminen, Netflix ja Frendien 1235. uusintakierros, isot söpöt mukit, hedelmät, pähkinät, kaurakeksit makeannälän iskiessä, pyöräily töihin, Poets of the Fall, kuiva asfaltti, Converse-keli, eriväriset bandanahuivit, THIS SIDE UP-maximekko, tonnikala leivällä, fetajuustopalojen napostelu, teen juominen TARDIS-mukista, suklaarasia, jonka mies tuo piristykseksi kun on kipeenä, ihanien asiakkaiden ihana palaute, sään lämpenemisen odottaminen ja se, että pääsee kohta pitämään kaikkia ihania mekkoja ja hameita, jotka värjöttelee vaatehuoneessa

5 ways to wear a bandana.

Hei vaan hei. Tää postaus on vanha ku taivas (samoin osa kuvista), mutta kun aloin taas kevään kunniaks käyttää huivibandanaa, muistin tän postauksen olemassaolon ja halusin vihdosta viimein vapauttaa tän luonnoskansiosta.

1. Häthätää kietaistu sotkunuttura otsatukka taakse vedettynä. Bandanassa on jätetty siivekkeet lennokkaasti ulospäin.

2. Otsatukka ja bandana = ihana yhdistelmä. Yleensä soisin, että tukka olisi kiinni, mutta kyllähän kiharat sopii oikein hienosti! Siivekkeet on piilotettu huivin alle.

3. Sivuletti otsatukan kaverina.

4. Nutturan kanssa.

5. Lettiponnari.

Bandana on myös loistava tyyliratkaisu, kun kärsit bad hair daysta tai tyvikasvusi on päässyt infernaalisen pitkäksi!

PS. Kyllästyin lopullisesti mun teininä ideoimaani nettinimeen ja vaihdoin sen vähän parempaan. Goodbye Elamilia, hello Ems!

It's a nice day for a purple wedding - My wedding dress, shoes and accessories.

 Häämekko

En muista yhtään kerroinko keväällä yksityiskohtia mekon hankinnasta, mutta kertaushan on opintojen äiti vai miten se meni?

Unelmieni häämekko löytyi vain pari päivää kihlauksen jälkeen Facebookin kirppikseltä ihanan edulliseen hintaan. Ihastuin oitis merenneitomaiseen helmaan ja kauniisti laskostettuun miehustaan. Silloinen omistaja oli kotoisin Ylitorniosta, joten sovitus ennen ostoa ei ollut mahdollista. Kyselin mittoja ja verrattiin niitä omiin mittoihini äidin kanssa. Mittanauhan mukaan mekko vaikutti sopivalta ja otettiin riski ja ostettiin se, koska se kuitenkin oli niin edullinen. Jos se ei oliskaan ollut sopiva, niin alle 200 euron hinta ei olis paljoo kirpaissut,

Mekko saapui Matkahuoltoon toukokuun puolessavälissä ja riennettiin äidin kanssa riemusta kiljuen noutamaan sitä. Ajettiin vauhdilla kotiin sovittamaan sitä ja...

 SE OLI TÄYDELLINEN.

Oikeesti se sujahti mun päälle kuin se olis ollut mulle tehty. Osassa näistä kuvista mulla on äidin väkertämä pikainen pikakampaus, jotta saatiin jonkinnäköstä esimakua tulevasta hääasukokonaisuudesta.

Bolero

Siltä varalta, että kylmä keli yllättäis, halusin ostaa mekkooni sopivan boleron.

Tämä yksinkertainen, mutta täydellinen yksilö löytyi Tullintorin Morsiusgalleriasta. Juuri silloin, kun ostin tuon, liikkeessä oli kaikki tai ainakin suurin osa tuotteista 30 % alennuksessa, joten pääsin vaatteiden suhteen monessakin suhteessa halvalla!

Kenkulit

Kengät löytyi melkolailla viime metreillä pitkien etsintöjen ja jäätävän stressipeikkoilun jälkeen Tullintorin kenkäliikkeestä. Koska sulhanen on säkällä mua sentin pidempi kengillä enkä muutenkaan oo juuri koskaan ollut mikään korkkarityttö (plus että sain lähiaikoina tietää jalkaterapeutilta, että diabeetikko ei sais pitää 4 cm korkeampia korkoja, eli hyvä vaan, sain vielä hyvän syyn olla pitämättä korkeita korkoja!), halusin satiiniset valkoiset kengät pienellä korolla. Ihan mekonvärisiä kenkiä ei löytynyt, mutta oikeat prinsessakengät ja juuri oikeanlaisella parin sentin korolla.

Kengät saivat osakseen kuraa, ällöjä ruohokökköjä ja muuta saastaa metsäkuvaussessioiden aikana. Kai se kuuluu asiaan, sillä kuulin myöhemmin häissä eräältä ystävältä, että hänen omat valkoiset hääkenkänsä olivat päivän päätteeksi ihan ruskeat! Eli ei kannata kauheita rahoja heittää hääkenkiin, koska ne ei sitten oo enää koskaan valkoiset vaikka ne kuinka jynssäisi. Keijo pesi noi häitä seuraavalla viikolla sen työpaikalla joillain himopuhdistusaineilla, jotka on oikeesti tarkotettu autoille ja kyllä ne oli taas melkein kuin uudet! Korot on rusehtavat ja ne tuoksuu autolle, mut parempi sekin kuin ei mitään!

Mulla oli mukana myös mukavammat 20 €:n varakengät siltä varalta, että mulle syntyy tuhannen rakot varpaista nilkkoihin, jalat puristuu kuoliaaks ja veri lakkaa kiertämästä noissa. Niitä ei sit kuitenkaan tarvittu, koska noilla jaksoi olla koko päivän.

Korut

Hiuskoriste - GreenWhale Accessories. Lila lisäke - Hairmail.

Korvikset - Bijou Brigitte.

Helmirannekoru - Bijou Brigitte.

Mää en yleensä käytä helmikoruja, ja ensin haaveilin hopeakoruista, koska ne on mun juttu, mitä tulee koruihin. Kuitenkin kun kiedoin ranteeseeni äidin helmikaulakorun sovittaessani pukua, lämpesin ajatukselle, että pitäisin korvissani ja ranteessa helmiä. Bijou Brigittestä löysinkin ihanat hääkoruni, joille saattaa löytyä ehkä vielä tulevaisuudessakin käyttöä...

Mää olin jo alkuun sitä mieltä, että en käytä huntua, koska se peittäisi mun hiukset. Kuitenkin se jäi kalvamaan mun mieltä ja bolero-ostoksilla ollessa mietittiin vielä äidin kanssa, että pitäskö mun sittenkin hankkia huntu. Huntu jäi harkinnaksi, koska GreenWhalesta bongasin sit mun upean hiuskoristeeni korostamaan kampaukseni juhlavuutta. Saa nähä, että käytänkö sitä enää koskaan...

If it requires pants or bra, it's not happening today.

No se on Emppu täältä sairaslomalta terve. Räkää valuu, limaa irtoo, ääni meinaa karata jonnekin, mun pään päällä olis voinu keittää kananmunia ja pää on kipee. Nenäsuihke ja Ibumax pelastaa aina muutamaks tunniks, mutta joo. Nyt ollaan voiton puolella, että jos huomenna pääsisin vihdoin takas töihin. Alkaa vähän tympästä.

Eilen pääsin onneks vähä käymään Tampereella. Olin kyllä kipee, mutta en kehdannut perua diabeteshoitaja-aikaa, josta muuten sain pitkästä aikaa hyviä uutisia. Kävin samalla kouluterkalla ja sain saikkua tähän päivään asti. Kävin myös viemässä ääni käheänä työhakemuksia, koska pakkopakkoPAKKO. Tulis todella ankea kesä, jos mää joutuisin olemaan työttömänä. Ruotsin reissulle voidaan samantien heittää hyvästit ja samalla mun mielenterveydelle. No ehkä nyt ei, mutta en mää selviä viikkoo pidempään, jos vaan kökin kotona.

Eilen oli myös pitkästä aikaa aivan ihana ilma! Aurinko paistoi ja keskustassa näkyi paikoin ihanaa, kuivaa asfalttia. Jos olisin aamulla ollut kaukaa viisas, olisin tallustellut menemään Converseilla. Kukkahousut ja ohuempi kevyttoppatakki oli kuitenkin hyvä valinta. Muuten olisin varmana paistunut kuoliaaks.

AI NIIN. Pikkuveli oli jälleen kerran paras ja hankki Guitar Hero: Metallican ja World Tourin Xboxille! Se on niin paras, et ihan ketuttaa, kun sitä ei enää tehdä, ja pelejä pitää mettästää pitkin nettejä.

Kohta julkaisen ajastettuna vihdoin yhden hääpostauksen, jonka jälkeen on enää 2 to go... Tasan maissa pitäis olla kaiken kansan nähtävillä, ellen saa viime hetken pakkoneuroosikohtausta muokata ja lisätä siihen vielä jotain.

Koska kuvia ei nyt valitettavasti oo, niin piristän teitäkin linkittämällä tän Antti Holman hupaisan pätkän.

Psst. Jos nauroit itelles pissat housuun, niin jatka toki kattomalla nää:

Videoselfie: Putous-tähti teki sketsin pissiksistä - "Laitan susta belfien IG:hen"

Videoselfie: Holman sketsiserkusten hillitön paluu - "Mistä me saatais sinulle mies?"

Sanden ja Suvi-Tuulin joulu (Youtube)

Femininity part 2.

Haluisin lisätä vielä yhden piirteen tai asian, jolloin tunnen itteni epänaiselliseksi tai jätkämäiseksi, siihen taannoseen listaani...

Tunsin itseni jätkäksi, kun...

... olin maalivahtina meiän sählypeleissä.

Siis oikeesti, mää tykkäsin olla maalivahti! Toki mää nyt päästin maaleja, mut se ei haitannut ku hetken vaan ja olin jatkossa vaan entistä tarkkaavaisempi. Mää en oo viime aikoina välittänyt pelailla sählyä kavereiden kanssa, koska tunnen olevani vaan tiellä ja että rikon muiden hyvän peliflow'n. Ei auta, vaikka miten joku kannustais, että vähän keskittymistä niin hyvä tulee. Mutta kun mää en osaa enkä aina jaksa keskittyä, jos en oo pelaamistuulella. Tää oli nyt jotain ihan uutta ja jännittävää ja toki myös kunnon varusteet anto uskallusta kokeilla maalivahtina oloa. Oli aiiivan mahtavaa!