Kuten aiemmassa postauksessa jo kerroinkin, niin viimeset pari viikkoo on ollu aika toiminnantäyteiset työharjottelun vuoksi. Kolmas viikko starttasi tänään ja tuntuu, että oon jo nyt tehny siellä vaikka mitä! En kerro enempää kuin sen, että kyseessä on sekatavarakauppa. Tällä viikolla hoidan naisten tekstiilipuolta (my dream job, heti levykaupan johtamisen jälkeen), kun osastovastaava on nyt lomalla. Samainen henkilö on myös mun työpaikkaohjaaja. Oon tykännyt kovasti ja oon saanut tehdä tosi monipuolisesti erilaisia töitä jo nyt.
Täytyy myöntää, että aluks olin aika kauhuissani tulevista kävelymatkoista töihin, joka on siis 2,5 km suuntaansa, eli yhteensä 5 km päivässä. Ja aluks se olikin ihan hirveetä. Olisin halunnut vaan kaatua suoraan sänkyyn, mutta enhän mää ikinä voinut, koska verensokerit päätti romahtaa kun pääsin kotio asti.
Nyt se ei oo enää niin paha, kunhan vaan osaan lähteä ajoissa töihin niin ettei tarvii puolijuosta jalat hapoilla. Kotio kävellessä ei tarvii ku vaan löntystää menemään. Joskus jotkut menevät biisit kyllä tsemppaa vähäsen reippailemaan. Täytyy taas jälleen kerran kiittää musiikin keksijää, ilman sitä vihaisin pitkiä kävelymatkoja.
Asiakkaat ovat olleet tähän mennessä ihan huippuja ja tykkään siitä, kuinka tässä työpaikassa korostuu juuri asiakaspalvelu ja asiakkaan auttaminen. Ei sellanen myyntitykkeys, jota meille yritettiin koulussa iskostaa aivoihin alitajuntaa myöten.
Meidän asiakkaat eivät ole (onneks) olleet tällaisia enkä muutenkaan ole kohdannut elämäni aikana tällaisia asiakkaita, mutta tää aihe kuohuttaa mua kerta toisensa jälkeen. Me asiakaspalvelijatkin olemme ihmisiä, emme koneita, jotka tietää kaiken ja osaa kaiken kuin taikaiskusta. Me yritetään kuitenkin parhaamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti