The clock stroke twelve.

Kello lyö joka päivä kaksitoista kaksikin kertaa, mutta Doctor Whossa kello löi kaksitoista jo toissasunnuntaina, kun Peter Capaldi astui puikkoihin uutena Tohtorina.

8. kauden ensimmäinen jakso kesti 1h 20 min, ja Capaldin Tohtori oli siitä ensimmäiset kolme varttia sekaisin kuin seinäkello. Toisaalta kun muistelemme Tennantin ja Smithin ensiesiintymisiä uusina kasvoina, niin Tennanthan nukkui yli puolet jaksosta ja Smith etsi lemppariruokaansa ensimmäisen vartin ja muutenkin haki minuuttaan lähes koko jakson. Capaldi löi identiteettikriisinsä kanssa molemmat edeltäjänsä laudalta: välillä hän ei vaikuttanut edes ihmismäiseltä vaan alienilta, joka hän loppujen lopuksi onkin.

En tiedä, onko tää mun teoriaa, mutta Claran kriiseily siitä, kuinka Tohtori on vanha, edustaa joidenkin enemmän ja vähemmän tosifanien vastahakoisuutta uutta, vanhempaa Tohtoria kohtaan. Myönnän itsekin, että aluksi en tykännyt yhtään siitä, että uutta Tohtoria näyttelee yli viisikymppinen kääkkä. Kuitenkin kahta viikkoa ennen Tohtorin kasikauden alkamista huomasin odottavani innolla uusia jaksoja enkä antanut uuden, vanhemman Tohtorin haitata, pikemminkin päinvastoin. Mulla ei ollut mitään odotuksia Capaldin suhteen, paitsi että oli jännä nähdä miten hän suoriutuu ekasta jaksostaan. En tiedä teistä, mutta mää tykkäsin tosi paljon ekasta jaksosta ja Capaldista! Ei mitään pahaa sanottavaa, paitsi että hän saa vapaasti puhua skottia. Sääliks käy Tennanttia, koska hänen skottiaksenttinsa on suorastaan kuuminta hottia!

Kaksi jaksoa Capaldin aikakautta takana ja monta edessä! Geronimooo! (vai mikä Capaldin catchphrase tuleekaan olemaan...) Tänään julkaistiin jo muuten 8. kauden päätösjakson mainosposteri. Asiat todellakin ovat muuttuneet siitä kun mää olin teini... Ei sillon julkaistu vasta kahden julkaistun jakson jälkeen mitään päätösjaksojen mainoksia!