maanantai 9. syyskuuta 2013

In the shadow of mother nature.




Viikonloppu oli yhtä ilotulitusta. Perjantaina Hervanta juhli 40-vuotispäiviänsä ja lauantaina Särkänniemi perinteikkäästi tämän kesän viimeistä elämyspuiston aukiolopäivää.

Lauantai voitti ihanan tyynen ja kauniin iltansa johdosta, mutta perjantain tulitukset vetivät pitemmän korren. Särkänniemin tulitukset kestivät tuskin kahta minuuttia, kun taas Hervannan tulitukset paitsi kestivät kauan myös kaikuivat kauas.

Onneksi sain sentään napattua kauniita kuvia.


Kyllä se asia sillä tavalla on, että syksy on täällä ja Emppu on iloinen! Neuleet, tuubihuivit, nahkatakit ja farkut ovat päässeet mun kaapinpohjilta ja perukoilta ihmisten ilmoille. Kesä on aina yhtä ihanuutta, mutta niin on syksykin. Ainakin vaatetuksen suhteen. ♥

Tosin yksi asia, jota pelkään joka syksy, on kaamosmasennus. Se iskee joka syksy aina yhtä äkkiä, yhtä utuisen harmaana kuin syksyn tylsimmät päivät ja yhtä arvaamattomasti. Viimeisen 7 vuoden ajan mää olen ollut joka syksy väsyneempi, ahdistuneempi ja alakuloisempi. Älä tule paha olo, tule hyvä fiilis...

Onneksi on olemassa kaikkein paras lääke alakuloon: MUSIIKKI. Siihen liittyviä tapahtumia ja juttuja on luvassa syksyn mittaan melko runsaasti, ja näistä turisen taatusti lisää myöhemmin! Ei ole Emppua ilman musiikkia.


Tässä myös todella kamalan paljon myöhässä aivan mahtavan loistavan kaunis ja upea video ja samat adjektiivit myös itse biisille. NOAH KIN TEKI SEN TAAS. ♥ Enkä tajua taaskaan, että miks mää tän ny vasta teillekin jaoin.


Jos muuten tämä Sami Hedbergin videopätkä (NO ANTEEKS en saanu upattua videota, koska vammapää Katsomo) ei paranna fiilistä ja saa nauramaan, niin sitten ei mikään. Hedberg is SIMPLY THE BEST. Voisin oikeesti kattoo tota videota koko päivän! En voisi IKINÄ kyllästyä.


Huomenna koittaisi ratkaisun hetki syksyn harrastusten osalta. Nimittäin ikävä kyllä (paino sanalla ikävä, nyyh :<), tanssiharrastus taitaa näillä näkymin jäädä tämän syksyn osalta (iso paino sanoilla 'tämän syksyn', koska never give up never surrender and dancing is the only way to move!). Olen käynyt street jazzaamassa ainoastaan kerran tähän mennessä, ja sen jälkeen tuli 3 poissaolokertaa putkeen syistä viisaudenhampaan poisto, liikuntakielto, jälkisäryt ja muut muuttujat. Jo ekalla tunnilla tehtiin ainakin viissataa kasia meidän koreografiaan, eivätkä olleet mitkään helpot kasit ne. Ehei. Ja lisää on kuulemma sarjaan tehty, ja olisin kuulemma ihan pihalla, jos aikoisin mennä yrittämään. Itkuparkupotku ja kaikki sen johdannaiset! Mut ei auta.

SEN SIJAAN ajattelin liittyä Saaran ja Tarun messiin enkerrovielämille-kurssille. Se jääköön mysteeriksi... Ainakin huomiseen asti.

Lueskelin läpi 10923826748:nnen kerran mun info-osion ja tympäännyin lopullisesti. Mun päähän pläjähti ehkä mielikuvituksettomin, mutta tällä hetkellä toimivin idea vähään aikaan. Katotaan sitten mitä tapahtuu, kun kyllästyn tuohonkin... Näätte kohta. Ja banneri vaihtuu myös kohtapuoliin!

PS. SPOILER ALERT!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti