maanantai 15. huhtikuuta 2013

We are here alive today because our ancestors dared to dream.

Mää rakastan vanhoja valokuvia. Niitä epätarkkoja, sumeita, mustavalkoisia, harmaasävyisiä. Mustavalkokuvien aikaan kenenkään ei tarvinnut selitellä kuvien huonoa laatua, koska ihan kaikilla kuvat olivat suurinpiirtein samaa laatua. Ainoa, mitä ehkä tarvitsi selitellä, oli kameran puuttuminen.

Viime tiistaina kun visiteerattiin mummolassa, olohuoneen vitriiniin oli aseteltu vanhoja valokuvia. Isoisovanhempieni kihlakuvat ja mummoni rippikuva, jossa hän on n. 15-vuotias. 

Aino Eeva & Niilo Einari.
Mä en koskaan saanut tuntea äidinäidinisääni Niiloa, joka kuoli melko nuorena (edes äitini ei koskaan tavannut isoisäänsä) ja Eevasta, äidinäidinäidistäkin on hyvin hataria muistikuvia. Olin ehkä 3 tai 4-vuotias, kun hänet viimeksi näin, ja hän kuoli 90-luvun lopulla. Äidinisänvanhemmat ovat tuoreemmassa muistissani, vaikka ovat hekin jo molemmat nukkuneet pois.

Aune Margit & Jaakko Einari.
Pirjo-mummo 15-vuotiaana vuonna 1955.
Kuvissa isoisovanhempani ovat kaikki vakavia eikä edes hymynkaretta ole havaittavissa, vaikka kyseessä onkin onnellinen tapahtuma. Onneksi mummoni hymyilee rippikuvassaan aurinkoisesti.

Noista kaikista kuvista on todella kiehtovaa huomata ja tajuta, että mitkä kasvon piirteet kukin heidän jälkeläisistään on perinyt ja kuka muistuttaa ketäkin. Serkuissani Dinkussa ja Nallussa on puoliksi eteläafrikkalaisuudestaan huolimatta hyvin selkeästi havaittavissa mummomme kasvonpiirteet. Tietty hymy, tietyt ilmeet ja kasvon piirteet paljastavat sukulaisuusyhteyden. Äitini isosedät muistuttavat Niilo-isäänsä valtavasti, ja oma mummoni ja pari hänen siskoaan ovat kuin ilmetty äitinsä.

Entä minä? Äiti ja mummoni ovat aina sanoneet, että näytin pienenä ja edelleenkin Aune-mummultani. Kasvon muoto ja silmät ovat kieltämättä samankaltaiset.

Me ollaan aina mietitty äidin kanssa, että keneltä Matias näyttää ja tultu siihen tulokseen, ettei se näytä keneltäkään vaan ihan omalta itseltään. Mutta tarkempi silmäys äidinisänisään aiheutti valaistumisen: Matias on kuin ilmetty Jaakko-vaari!

Toki musta ja Matiaksesta on löydettävissä piirteitä isänkin suvun puolelta. Jotkut ovat sitä mieltä, että mä näytän ihan isältäni. Kyllä mää ainakin hymyillessäni näytän, sitä en kiellä.

Vanhempieni kihlakuva vuodelta 1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti