Elokuu 2019.

Feeling great, feeling good, how are you?

Tän on pakko olla mielenkiintoisin ottamani kuva auringonlaskusta. Ihan kuin jotain tapahtuisi tuolla auringonlaskun sydämessä. Voisiko joskus tapahtua?

Ja kyllä, vielä eletään kesässä. Tuskinpa se teittiä haitannee. En tiedä, oliko tuo oikeaa suomea.

Löysin ehkä hienoimpia lasinalusia Tarina-kirppikseltä. Jollakin on välähtänyt! Also toi siideri oli hirmuisen hyvää. Ostettu Keppanakellarista.

FINALLYYYY. Sandwich ice cream meille ruokavammasille. Keksi oli ehkä aavistuksen kovaa, koska jätski meinas paeta keksien välistä. Muussa tapauksessa oli hyvvee. 4,5/5.

Mää vaan rakastan meiän Kuolontähti-lamppua. Tää on sitä parempaa Ikeaa.

LEMPPAREIN RUOKA SYSSYLTÄ 2019 ON TÄSSÄ.

Laukontorin toriaukiolla sijaitsi kesän ja alkusyksyn ajan söpsö pieni vohvelikoju, Cafe Foffeli. Toivottavasti sijaitsee ensi vuonnakin, sillä nämä ovat parhaita vohveleita mitä oon koskaan syönyt. Foffelin vohvelit ovat gluteenittomia ja maidottomia, eli esim. meikälikka voi huoletta tilata syötävää ilman, että mun tarvitsee tarkentaa haluavani gluteenitonta. Vohvelit ovat ihanan rapeita ja täytteet maukkaita. Erityisiä lemppareitani olivat suolaisista mozzavohveli, johon tulee mozzarellaa, tomaattia ja pestoa, sekä juustokinkkuvohveli. Makeista taas jäätelövohveli toimii aina. Vielä kun saisi Nutella-vohvelia, Foffeli olisi täydellisempääkin täydellisempi.

Tähän väliin haluan avautua jälleen kerran asiasta nimeltä KIRJOITTAJAN BLOKKI JA KUINKA PALJON MINÄ VIHAAN SITÄ. However, luin jostain IG-postauksesta kuinka aloittajan paras kirjoittamisen opettaja oli neuvonut heiluttamaan kynää. Laittamaan kynän paperiin ja heiluttamaan kynän päässä olevaa kumia. Jos ei ole mitään kirjoitettavaa, kirjoittaa vaikka että "Minulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Minulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Minulla ei ole mitään kirjoitettavaa.". Ja lopulta tylsyyden voimasta jotain muuta tulee ulos.

Toki mää en kirjoita kynällä tätä blogia, mutta uskon, että tämä tekniikka voisi toimia mulla. Plus se, että kuuntelen menevää musiikkia ja pidän 30 sekunnin pituisia tanssitaukoja, jotta lähtee veri ja runosuoni päässä liikenteeseen.

Noin 50% tästä kirppispöydästä ei ole enää minun omistuksessa. Feels good.

Tälläkin hetkellä on kirppistavaraa ja halvalla Hervannassa Kirpputori Swapissa 2 viikon ajan! "Musta on tulluuuu kirppishullu"...

Tämä kuva toimikoon meille lenkkimotivaationa. On pitänyt monta kertaa lähteä tällä kyseisellä poppoolla lenkille, mutta ei vaan olla saatu aikaiseksi. Kaamos yrittää painaa kovasti alas...

Oltiin pahiksia ja käveltiin latualueella. Koska latua ei ollut, koska lunta ei ole.

FINALLYYYYY PART 2. Tanssikausi alkoi ja on ollut parasta kaamosterapiaa tämä! Didi ja koreonsa tarjoavat sellasta tykitystä, ettei oo kuunaan nähty. No okei, on ehkä nähty, mutta mää en oo tällästä vielä kokenut enkä päässyt tekemään. Ihan parasta bestii.

Olimme jälleen mökillä. Sama paikka, eri mökki. Tämä oli paremmalla sijainnilla kuin edellinen, mutta järvivesi oli tietysti kylmää ja ranta oli ikävän matala. Se ei kuitenkaan latistanut mun tunnelmaa. Mökillä on aina ihanan rentouttavaa.

Äidin ja minun väripaletit ovat aikalailla tässä. Paitsi että äiti ei käytä punaista noin yleisesti vaikka hänen laukussaan sitä väriä onkin. Ainoastaan jos vaatteen värikkäässä kukkakuviossa sattuu olemaan pinkin, turkoosin, sinisen, oranssin, keltaisen ja violetin lisäksi punaista.

Ps. Mää olisin ihan varmana niin halunnut ton laukun 5 vuotta sitten. Kun toi laukku tuli mun ex-työpaikan valikoimiin, en enää ollut violettipsykoosin vallassa.

Sit siä oli TÄMMÖNEN MÖSÖ. LAMPAS. Se tuli rohkeasti tohon aidalle morolle. Me annettiin sille vähä voikukanlehtiä ja sehän vallan tykästyi meihin! En uskaltanut silittää häntä, koska hän vaikutti siltä, että jos olisin antanut mun käden, olisi hän varmasti napannut sormesta.

Kävästiin välillä Tampereella asioimassa ja kaupassa. Löysin vuosien tauon jälkeen näitä parhauksia Lielahden Cittarista!!!111 Söin ton koko laatikon tyyliin päivässä. En oo sittemmin noita saanut, koska harvemmin pyöritään läntisemmällä puolella Tamperetta. PAKKO. SAADA. L I S Ä Ä .

Also kiitoksia huimasti Lielahden Cittarin tuotevastaaville ♥ Ihan huippuhyvä valikoima, vink vink muillekin keliaakikoille!

Kuten kuvasta näkyy, mökillä ollessa satoi lähes koko ajan. Ei silti haitannut ainakaan minnuu.

Kuvanottohetkellä sanoin heippa mökille.

Ja tässä kohtaa sanoin heippa järvelle.

Teacher: "You can't smell or taste pictures"

They say "sorry Mrs. L is gone".

Heinäkuu 2019.

Aah, kesä. Tää kesä oli kyllä tosi chilli. Kelit olivat viime vuonna parempia, mutta olin niin stressaantunut, etten tahdo enää muistaa oikein mitään. Tää kesä meni tosi hienosti ja meininki hjyvä.

Pitkästä aikaa älysin napata pihan pioneja sisälle piristämään mieltä. Nämä ovat niin painavia, että tuppaavat tuupertumaan maahan. Niistä on silloin vaikeampaa nauttia, mutta tällä tavalla ei.

SPIDERMAAAN SPIDERMAAAN, DOES WHATEVER A SPIDER CAAAN! Oli muuten todella hyvä kuten voi Marvelilta odottaa!

Pro tip: jos haluat nättejä kuvia työmaiden täyttämästä Tampereesta: nappaa kuvia yöllä auringon laskiessa.

STRANGER THINGS KAUSI 3. VOI A P U V A .

Onneks seuraava kausi tulee jo ensi vuoden jouluna. Tätä kautta sai odottaa aikas paljon pidempään.

Poronkäristyspäivällistä ystävien kesken. Se on kyä semmonen ruoka, jota ei malta jäädä kuvailemaan, koska sen kimppuun haluaa päästä välittömästi. Parasta ruokaa ikinä.

Summer vibes in a nutshell.

Ah ja tosiaan. Endgame kolmatta kertaa serkun kanssa. Itkin ihan yhtä paljon kuin ekalla kerralla.

Harrastimme kovemman luokan nörtteilyä ja maalattiin porukalla Star Wars: Imperial Assaultin pelihahmot omin pikku kätösin. Oli muuten aivan sairaan hauskaa ja mielenkiintoista. Kaveri pisti vähä aika sitten tilaten lisää hahmoja, joten kohta pääsee maalaamaan lisää!

Porukoilla mösöjä kuvia ihastelin yks päivä. Siinä minä ja Matias vuonna ööö 1994-95 (?).

Tässä mun söpsö äitikulta vuonna 1969-70. Tulee mieleen mun serkut hänestä. Varmasti on samaa näköä mussakin ja veljessä, mutta en oikein osaa ite sanoa. Sitä on jotenkin vaikeampi itse nähdä.

Rohkelikko Matias kiipesi tonne ylös asti. Hyvä kun mää pääsin edes alimmalle köydelle. #pelkuri

Aaaaa, Teisko. Paljon muistoja, hyviä sellaisia.

Surffipoitsu suppilaudalla seilailee.

Täällä oli myös sellanen siisti cooleri, missä oli jääkylmiä Pepsejä. This is what I call life.

It's all in the details.

Pisteenä i:n päälle kuoharia ja mansikoita.

En ihan saanut ikuistettua auringonlaskua sellaisena kuin se oli. Toivottavasti tunnelma välittyy sinne kuitenkin.

Tunnelmia nuorisontäyteisestä viikonlopusta. Tässä sunnuntai-iltapäivän hiljaisuutta.

Karkkila-viikonlopusta kirjoitinkin jo aikoja sitten. Jos missasit sen, klikkaapa ihtes tästä sinne.

Tädin aarteista löytyi edelleen hyvin pelittäviä Oriflame-lakkoja todella vanhalla etiketillä. Mää nappasin ne tietysti itelleni.

Täältä alkoi syksyn 2019 kirppismyyntihommat. Tähän mennessä oon ollut yksin sekä porukalla myymässä Tarinassa kahdesti, Silinterissä sekä nyt Swapissa Hervannassa ja paikallisella kylän kirppiksellä.

Kelien salliessa suuntasimme joko ennen kirppistä tai sen jälkeen useimmiten torille nauttimaan huippuhyviä vohveleita.

Todiste nro 2 siitä, että kaupunki on kauneimmillaan yöaikaan.

Heinäkuun hienoimmat himaelukat:

Kilteimmät kisut Liitu ja Ume, joita meinaan aina sanoa Lumi-nimellä. Parhaana päivänä molempia.

Tämä tuntematon kaunokainen veljen naapurissa.

Mun lempparieewokki, Hertta.

Kauneimmat kissanpennut.

Cute Ume with a wide angle lens.

Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä: SKÄPÖRRI.