Marraskuun mukavuuksia.

Voi jummijammi taas mun bloggaamisen kanssa.

Noni, pakolliset lätinät on taas hoidettu pois alta. Marraskuu oli muun muassa diabeteskuukausi ja muutakin aikasta kivvaa asiaa tapahtui.

Thor: Ragnarök (& Höök). AISSSSSAMPUTTI KU SE OLI HYVÄ. Thor oli aikasta kova jätkä ja paljon rennompi verrattuna ekoihin esiintymisiinsä Marvel-universumissa. Hulkki-Bruce oli oikein jepa myös, samoin ohjaaja Taika Waititin ääninäyttelemä kiviukkeli Korg ja aina niin ihanan Jeff Goldblumin Grandmaster. Mutta se Loki. Hän vaan oli paras kaikista, kuten aina. Rakastan. Ja kohtaus, jossa Loki ja Doctor Strange kohtaavat aka Tomppa ja Benedict... Täydelliset parikymmentä sekuntia elämässä.

En yleensä sano näin, mutta fiilistelen tätä lookkia ihan kympillä.

Ps. Hookin wingsit oli parhautta JA NIIDEN VALKOSIPULIDIPPI VARSINKIN. AAAAAAA. Täydellisyyttä.

Sitä ruuan määrää...

Diabeteskuukauden kunniaksi sain Libre-mittarin, joka on käsivarressa kulkeva littana muovilätyskä. On kyllä huomattavasti parantanut mun itsehoitoa ja hoitotasapainoa. Okei, sitä en vielä tarkalleen osaa sanoa (plus kröhöm toi käyrä on aika all over the place ehheheh), mutta siltä ainakin kovasti vaikuttaisi. Tein myös videon diabetespäivän kunniaksi.

Justice League hyvässä seurassa. Ja oli muuten mahtileffa! Vaikka sekin on taas yks DC-lehva, joka on saanut paljon kritiikkiä "huonon pahiksen" ja Joss Whedonin takia, niin silti itse nautin suuresti. Ezra Millerin Flash oli mösö, Gal Gadot osoitti taas olevansa nappivalinta Wonder Womanin rooliin ja Jason Momoa... Mmm-m.

Valkosuklaa-keksipallerot. Nää oi siis aivan törkeen hyviä. Pitänyt tehdä monta kertaa uusiksi, mutta en oo saanut aikaiseksi. Toimii myös maitosuklaakuorrutteen kanssa!

TÄSTÄ LÄHTEE RUOTSALAISET TUNNELMAT.

Rufus vietti jälleen suurimman osan ajasta omassa kolossaan raapimistelineessä. Iltamyöhällä hän alkoi kuljeskella ympäri asuntoa.

Tina tykkäs makoilla meiän huoneessa.

Meet Nisse the Ragdoll!

Mösöjä kisuleita. Keijon siskon birma-kisulit on jo vanhoja tuttuja, mutta saimme myös kunnian tavata kiltein, seurallisin ja PEHMEIN kissa, jonka tiedän - ragdoll Nisse, koko nimeltään Nils-Hubert.

"Hei äiti, enolla on ihan samanlainen tukka ku mulla!"

Ihanin vauvi. Keijon siskonpoika on mösöin pikkuvauvi. Ruotsin perheemme pienin! Hirveen kiltti poika, ei kitissyt yhtään ja vastaa hymyyn. Tykkäsi leikkiä pehmoleluilla ja työnsi kärrejä. Ei kuitenkaan osannut kääntyä, kun kävelyreissu tyssäsi sohvaan. Mää autoin sitä sit vähän. En kestä! #vauvakuume #justkidding #wouldbeawesomethough

Paras keikka hetkeen. Menin tonne Sagan keikalle 4 tosifanin kanssa itse ihan kuutamolla biiseistä. Tiesin toki kaikki biisit, jotka soi keikalla, ja oltiin kuunneltu niitä jo etukäteen, mut esim. ei mitään käryä lyriikoista ja semmosista. Pockets veti akustisen lämppärisetin (oikeasti ne oli noi samat miehet lavalla, mutta esitti olevansa toinen bändi) ja sitten starttasi mahtavimmat 2 tuntia elämässä!

Porkärist och mys med familjen. Yleensä meiän poronkäristysateriat sijoittuu meille kotio, mutta tällä kertaa saimme nauttia porosta ja pottuvoista appivanhempien luona. Oli ihan yhtä namiskuukkelia sielläkin! Mukana oli nyt Keijon perhettä, veli ja sen vaimo, veljenpoika vaimoineen ja lapsineen. Oli ehdottoman rento ja #mys ilta!

Marraskuut on aina ollut kovin raskaita mulle, ja oli nytkin. Valoa kun ei juuri näjy ja sen takia en oikein jaksaisi mitään. Onneksi nykyään teen töitä kotoa, joten se helpotti hieman yleistä väsyneisyyttä.

Olin puhunut aiemmin myös terveysongelmista, joita selvittelin tuossa kesän ja syksyn mittaan lääkärillä. Minulla epäiltiin uniapneaa ja tein unipolygrafia-testin kotona. Tulos oli negatiivinen, josta olin toisaalta erittäin helpottunut, mutta taas toisaalta hieman harmissani. En tietenkään haluaisi, että minulla olisi yhtään enempää kroonisia sairauksia kuin minulla nyt jo valmiiksi on, mutta negatiivinen testitulos meinaa sitä, että tutkimukset jatkuu.

Minulla on siis ollut pitkittynyttä univaikeutta ainakin vuoden verran: heräilen pitkin yötä, välillä tuntui että tarvitsen lisähappea, en pysty nukahtamaan (varsinkin jos jokin seuraavassa päivässä stressaa). Tosin melkeinpä heti kun selvisi, ettei mulla ole uniapneaa, sain selvästi paremmin unta. Ehkä sitten stressasin sitä, että jos mulla onkin uniapnea ja sen takia nukuin huonosti... Oh the irony.

Jostain syystä lääkäri halusi nyt seuraavaksi monitoroida mun yöllisiä verensokereita, vaikka mää kyllä tiedän, että mun ongelmat eivät niistä johdu. Siis tottakai mää herään keskellä yötä, jos mun verensokerit on matalalla tai unenlaatu on huonoa, jos verensokeri on korkealla koko yön. Iha sma, teen nyt kuten lääkäri käskee...

Anyways, nyt on ollut hieman parempia öitä ja melatoniini on ollut pelastus. Nukahdan lähestulkoon aina kun muistan ottaa sitä. Unessapysyminen on välillä vaikeaa, mutta kai se alkaa tää ikä painaa. Ei sitä enää nukuta niin hyvin ku teininä, jolloin sitä ei olis muuta tehnytkään kuin nukkunut!

Extra: meitin leffaporukka 3.11. Seuraavana päivänä tuli meille kyläilemään J&S, jotka tässäkin kuvassa näkyilevät.

Ps. Infinity Warin eka traileri tuli ja ekaa kertaa oikeasti kuolin sisältä. EN HALUA.

PPS. TIEDÄN, mulla on mun perinteinen 100 parasta juttua taas myöhässä. Voihan tittelintuure mun kanssa. Olen aloittanut sen kyllä, mutta tänään en ehdi sitä kirjoittamaan, koska porukat tulee kyläilemmään parin tunnin päästä! Eikä mun 2 viikon työkeikka kahvikaupassa ja muut kiireet ennen sitä oo auttanut asiaa yhtään, että blogi on jäänyt taka-alalle... Huomisesta eteenpäin jatkuu blogailut tuttuun tapaan! (Ainakin yritän.)