Nobody's perfect.

Lause, jonka kuulin ensimmäistä kertaa katsoessani teinitylleröisenä Piukat Paikat. Lause, joka lausuttiin viimeisenä elokuvan repliikkinä. Lause, joka jäi ikuisesti mieleeni ja on siitä lähtien ollut mun elämän motto.

Kukaan, siis kukaan, ei ole täydellinen. Jos joku muuta väittää, niin ei kyllä tiedä elävästä elämästä yhtään mitään ja elää valheiden täyttämässä kuplassa.

Internet on paikka, josta on tullut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa monelle tärkeä ja hyödyllinen paikka, josta hankkia tietoa, jossa viettää aikaa ja yhdistyä muiden ihmisten kanssa sosiaalisen median kautta.

Jotkut internetin käyttäjät taas eivät käytä nettiä hyödykseen eikä tiedon hankkimiseen saati edes yhdistymiseen. Ei. He päättävät hukata käyttää kallista aikaansa ja energiaansa muiden ihmisten kiusaamiseen.

"Oot ällöttävä/läski/ruma/luuseri"
"Pesetkö sä ikinä naamaas?"
"Laihduttaisit vähä."
"Lihottaisit ny hei, näytät ihan sairaalta."
"Ooksä joku anorektikko?"
"Mikä sun nenää/jalkoja/käsiä/naamaa/suuta/ripsiä/kainaloita/polvitaipeita/karvoja/JNE vaivaa?"
"Mä en voi edes kattoo sua."

Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin. On todella helppoa varsinkin jonkun ulkopuolisen kuitata kaikki ulkonäköön liittyvät haukut sanoilla "Älä välitä tommosista kommenteista." No vähän on vaikea olla välittämättä, jos on valmiiksi huono itsetunto. "Eihän ne edes tunne sua oikeesti." Se se asian ydin onkin. Kenelle tulee mieleen haukkua tuntemattomia rumiksi ja läskeiksi netissä?

Mä taidan olla yksi harvoista "onnekkaista", joka ei ole vielä kohdannut anonyymien kiusaajien raakaa ilkeyttä. Ei sillä, että pelkäisin niitä. Olen kyllä varustautunut henkisesti eikä kellään olisi myöskään enää mitään uutta kerrottavaa mulle. Se on vaan se kun mikään ei tee mua niin vihaiseksi kuin kasvottomat pilkkaajat, joilla ei ole selkärankaa kertoa asiaansa edes omilla kasvoillaan. Selän takana puhuminenkaan ei itsessään mua pelota eikä jaksa kiinnostaa, mutta se, että ei oo pokkaa tulla sanomaan mulle päin naamaa, että mikä mussa mättää... Se nyppii niin maan perusteellisesti. Se on vaikeata, tiedän todella hyvin, mutta jos on vähänkään sellanen kuin minä, niin ei siitä mene rikki. Päinvastoin. Aluks nousen aika varmasti puolustuskannalle (jos en muuten, niin mielessäni ainakin), mutta vähitellen ajan kanssa sitä mukautuu ja muuttaa itteänsä.

Mää en tiedä mikä tarkalleen ajaa siihen kiusaamiseen. Kotiasiat ei oo kunnossa, mielenterveysongelmat, itseä on kiusattu, mitä näitä nyt on. Kamalia asioita, jos ja kun joutuu kokemaan sellaista, mutta se ei ikinä, IKINÄ oikeuta toisen pilkkaamiseen ja ahdisteluun netissä. Ja ei tietenkään missään muualla, mut haluan nyt välttää asiasta liiankauasajautumista. Keittiöpsykologin ominaisuudessa voin kuitenkin sen verran analysoida näitä nettiterroristeja, että kun he haukkuvat muita ja pilkkaavat, he taitavat oikeasti puhua itsestään. He inhoavat itseään ja haluavat muidenkin tekevän niin. En tiedä oikeasti onko asia näin, mutta musta tuntuu siltä.

Mulla on kuitenkin juuri Sulle hyviä uutisia, rakas lukijani.

Sun masupömppö on söpö. Mullakin on sellainen, ja olen vasta nyt alkanut pitää siitä, kiitos Miss Ruki Verin. ♥ Jos haluat urheilun avulla saada sen pois, se on sun valinta ja se on todellakin ok, mutta jos tykkäät olla sohvan pohjalla Netflixin ääressä etkä jaksa nähdä sitä kaikkea vaivaa, sekin on todella ok. Älkää tuomitko toisen valintoja ja sanelko muiden tekemisiä. Ette tekään varmaan tykkää, jos teille tullaan tekemään niin.

Älä häpeä sun finnejä. Niitä on ollut kaikilla elämässään vähintään yksi. Jopa niillä siloposkisilla kaunottarilla, joita näet Hollywoodin punaisella matolla tai Voguen kannessa.

Sun reidet ei ole läskit. Eikä myöskään sun pylly. Ne ovat upeat ja sinä olet kaunis kurvikas nainen. Embrace your body.

Selluliittia ei tarvitse hävetä. Eikä niitä enemmän ja vähemmän mystisesti ilmaantuvia raskausarpia. I'm telling you: KAIKILLA NAISILLA on selluliittia, jopa hoikka hoikkimuksilla ja atleettivartaloilla. Ja niitä raskausarpia. Mulla on niitä sisä- ja ulkoreisissä ja varmaan lantionkohdilla. En oo jaksanut tarkistaa asiaa.

Sulla on kiva nenä. Oli se kyömy, koukku tai pottu. Itselläni on erään taannoisen luokkakaverini kuvailemana "possunkärsä alaspäin". Mutta se on hauska. Se on mun nenä ja tykkään siitä.

Miehet: älkää sheivatko rintakarvojanne! Tai käsikarvoja eikä jalkakarvoja. Let me tell you a little story: vielä 20-vuotiaana tiesin, että mun tuleva mies on yli 185 cm tummalla ananastukalla, viiksetön ja parraton ja ylipäätään karvaton rintakehän ja käsien seuduilta. Semmonen clean cut hairless babyface. Well look what happened... Keijo on mun pituinen, kalju ja varustettu karvaisella rintakehällä ja ohuella leukaparralla. Nyt sillä on Pori Jazzeja varten kasvatettu goatee, very nice... ♥ Eli. Karvoitus on kivaa ja miehekästä. Embrace it.

Naiset, älkää hävetkö allejanne, "ryppyistä" rintakehää tai jalkojanne. Nää liittyy nyt mun ja mun äidin töihin. Mä olen kuullut ihan liian monta kertaa töissä tämän lauseen: "Tää paita olis muuten kiva, mut vähä liian avonainen. Ku oon niin ryppynen tästä kohtaa *osoittaa kaulaa ja dekolteeta* niin se ei sais näkyä". Ja sit tän lauseen: "Onko teillä semmosia paitoja, jotka peittäis nää? *osottaa alleja*" Tietenkin opastan asiakasta haluamansa tuotteen löytämisessä mukisematta, mutta samalla tekis mieli sanoa, että "EI NIISSÄ OO MITÄÄN VIKANA. Sussa ei oo mitään vikana. Olet elämää nähnyt, anna sen näkyä ja ole ylpeä!" Äiti taas on ammatiltaan jalkahoitaja ja sanoo, ettei ole ikänään nähnyt rumia jalkoja. Silti hän on kuullut näiden 20 vuoden aikana, jolloin on toiminut jalkahoitajana, asiakkaiden sanovan, kuinka heille ei kannata laittaa varpaisiin kynsilakkaa, koska heillä on rumat jalat eikä he halua niitä kenellekään näyttää. Kenellä tulee edes mieleen haukkua toisen jalkoja? Se on sama kuin haukkuis käsiä. Ne on ruumiinosia, joille ei kyllä oikeesti voi mitään. Ainakaan niiden ulkonäölle. Okei, mää en tykkää jaloista ihan yleisestikään, koska ne on koko ajan lattialla ja haisee ja bakteereja jajaja sieniä ja kovettumia hyi. Mut rumia? Ei. Ei vaan ei.

Sun lyhyt tukkalookki on mahtava. Siis voi että. Mulle ei lyhyet sovi, koska oon kikkurapää, mutta esim. pixie cut tai Rihanna-tukka (okei sillä on monia lyhyitä lookkeja ollu viime vuosina, mut se Umbrella-tyyli) on jotain tosi upeeta niillä, joille lyhyt sopii. Sanon tämän, koska on niitä, jotka sanoo, että "lyhyet ei sovi naisille ja plääpätiplää". Kyllä sopii. Upeata on. Ja ihan yleisesti, naiset: aina on joku, joka kadehtii sun suoria hiuksia tai kiharaisia kutreja.

Harmaapäisyys on kauneuden kruunu. Ja arvatkaa muuten, kuka meni hurahtamaan grannyhair-muotiin? Moi. Sit kun voitan lotossa tai no siis saan niin paljon rahaa, että mulla on oikein varaa mennä kampaajalle, haluan ehdottomasti harmaata liukuväriä latvoihin!

Älä välitä vähäsen kellertävistä hampaista. Valkaistut hampaat on pelottavia. Ja epäinhimillisiä. Hrrr.

Älä peittele arpiasi. Niitä on kaikilla ja ne ovat merkki meidän epätäydellisyydestämme. Jos joku niistä menee ällöttymään, niin ällöty takasin heidän ignoranttiudestaan.

In conclusion: embrace the person who you are. Physically, emotionally and spiritually.

Aiemmin mainittu mahtavan PTFU-blogin ihana Säde eli Miss Ruki Ver kirjoitti huhtikuussa kauneusihanteista, tuosta nykyajan kirosanasta. Kuten MRV:tä, niin vaikka mäkin olen bodypositiivikko, niin ilmiö itsessään ärsyttää minua. Tai ei nyt ärsytä vaan enemmänkin harmittaa. Koska kenenkään ei tulisi joutua erikseen julistamaan, että "hei mää olen tyytyväinen itteeni". Sure. In a perfect world maybe. Mutta koska tämä maailma ei todellakaan sellainen ole, niin kyllä sitä tarvii vähän julistaa jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Määkin osallistun kaikenmaailman Älä laihduta-tapahtumiin Facebookissa ja jaan eteenpäin XL-mallien avoimia kirjeitä kokorasisteille, nettikiusaajille ja trolleille.

Näin lopuksi haluankin laittaa korteni kekoon ja toteutan takavuosien Naked Truth-haasteen hieman eri tavalla.

Youtube-käyttäjä Nikkie meikkaa videollaan vain toisen puolen kasvoistaan. Mää nyt en ala yhtäkkiä videota tässä toteuttamaan, mutta tässä on Nikkien video puolikkaasta meikistä.

Ja tässä mun versio, "My Half Naked Truth".

Couperosa-iho. Lähes olemattomat kulmakarvat. Finniarpia. Tummat silmänaluset. Kaiken kukkuraksi jätin toisen puolen otsahiuksista laittamatta, jotta näette sen jokapäiväisen strugglen, jonka käyn tän reuhkan kanssa.

Kuten näette, meikki todella tekee ihmeitä. Mää en kuitenkaan tee tätä hämätäkseni ihmisiä tai luodakseni epäluottamusta, toisin kuin joidenkin netin idioottien mielestä meikkaaminen on. Teen tätä ITSEÄNI varten. Mää nautin siitä joka-aamuisesta hetkestä itseni kanssa, kun saan töpöttää L`Oréalin True Matchiä ja joko Lumenen CC-puuteria tai Colosén puuteria ja vedellä Oriflamen mustaa ripsaria, Lumenen mustaa eyeliner-kynää ja Isa Doran mustaa kajalia silmiini. Meikkaus on terapiaa. Meikkaus on itsensä huolittelemista. Kaikkien ei tarvitse meikata, mutta antakaa niiden, jotka haluavat tehdä niin, toteuttaa tällä tavalla itseään.

Myös eräs toinen teki hieman erilaisen meikkivideon. Youtuben My Pale Skin-kanavan Em Ford loi dramaattisen, mutta hyvin raa'an ja nykymaailmasta paljon kertovan videon. Videon nainen laittoi 3 kuukauden ajan itsestään pelkkiä meikittömiä kuvia. Tässä on tulos.

Ja psst, varmista, että sulla on Nessuja lähettyvillä.

YOU DON'T LOOK DISGUSTING. YOU LOOK FABOLOUS.