tiistai 18. helmikuuta 2014

"Kuule kun mää en voi tässä sulle nyt inspiraatioksi muuttua."



Hi guys. Oon ollut taas huono ihminen ja laiminlyönyt rakasta blogiani ja teitä ihania lukijoita. Onneks ette oo tipahtaneet pois matkasta, tuhannet kiitokset siitä. ♥

Siinä missä melkein kaikki muut kärsi blogikriisistä joulukuussa, mää kärsin tuttuun tapaan siitä muita myöhässä, eli tammikuu on mennyt inspiraatiokriisin merkeissä ja nähtävästi myös puolet helmikuusta. Yritän kuitenkin nyt parantaa tapojani ja kirjoitella useammin! Viime aikoina oon kuunnellut enemmän ja vähemmän uutta musiikkia, ja siitä oon tietysti tuttuun tapaan väsäämässä Musical Frissons-teemapostausta. Stay tuned!

Voitteko uskoa: NT Live: Coriolanus @ Maxim, Helsinki TJ 6! ♥ En muista oonko missään vaiheessa maininnut, mutta menen katsomaan laatuseurassa ihanan Tom Hiddlestonin tähdittämää Shakespeare-näytelmää maanantaina 24.2., joka on siis ihan kohta. Vastahan mää joulukuussa ostin noi liput! Myös veljellä on tiedossa mahtavuutta samana päivänä samaan aikaan: Helsingin jäähallissa on Dream Theaterin konsertti.

Pahin kaamosväsymys on ollut jo sattuneesta syystä tipotiessään osimmoilleen vuodenvaihteesta lähtien, mutta se on jättänyt jälkensä opiskelu- ja työnhakumotivaatioon. Töitä tekisin (ja oon välillä tehnytkin) todella mielelläni ja pystyisinkin siihen, mutta se hakuprosessi ei inspaisi sitten ollenkaan. Paluu koulunpenkille ei houkuttele yhtään. Aina kun multa kysytään asiasta, niin tekisi mieli vastata Heikkis-Jamon tyyliin: "Kysypä joku muu, ihan mikä vaan", ja oonkin nyt psyykannyt itteäni koko alkuvuoden sitä varten. Oon ajatellut lähiviikkoina tehdä vihdoin jotakin asioiden eteen. I'll get back to you on that too!

Jos laitetaan työ- ja opiskeluasiat ja muut "mie romahan"-aiheet sivuun, niin mulla menee ihan mahtavasti. Oon voinut paremmin ajoittaisesta fyysisestä väsymyksestä huolimatta, pysytellyt terveenä kaikennäkösten flunssien ja tautien keskellä, ollut ahkerampi ja toimeliaampi kotona, ollut sosiaalisempi eli nähnyt ystäviä ja viettänyt heidän kanssa aikaa. Sen verran voin tässä myös vähän ohimennen vahingossa mainita, että olen umpirakastunut, mutta siitä lisää myöhemmin... Kaikki aikanaan. ♥


Sain eilen näin ihanan kukkakimpun. ♥

Matias osti mulle viime kuussa myöhäisen yo-lahjan.


Toi mokoma loppasuu olis kuulemma ostanut tän mulle jo ennen varsinaisia juhlia, mutta kun me ei oltu vielä niin familiar Tohtorin kanssa. Ja joo, me ollaan oikeesti parikymppisiä. Lapsi on terve kun se leikkii, eiku...

Mut oikeesti, Doctor Who ja Sherlock on parasta mitä tiedän. John Legend on ihana ja miks tajuan sen vasta nyt? Daim-suklaapallot ja kreikkalainen jogurtti hunajalla on ihanuutta. Miks brittiläiset miesnäyttelijät on niin huippuja? Benedict Cumberbatch, Tom Hiddleston, David Tennant, Matt Smith, Arthur Darvill, Mark Gatiss, Martin Freeman, Simon Pegg...

Mää en osaa päättää tykkäänkö Putouksesta vai en. Näköjään tykkään, kun vahingossa viljelin noita hokemia tähänkin tekstiin ja otsikkoon...



Mun sterkat ei oo enää Phillipsit vaan ne on Police Boxit. Matias innostu vähän askarteleen, ja nyt se asuu Tardiksessa ja mää 221B Baker Streetillä. Mää en tässä just nyt voi teille kuviks muuttua, mutta tuutte kyllä näkemään meiän "hianot" ovituunaukset.


Viime perjantaina oltiin Mepan kanssa kattomassa vanhan lukiomme Teklun Wanhojen tansseja. Siitä on jo kaksi vuotta, kun sain itsekin olla mustatukkainen prinsessa, ja vuosi sitten olin Lokilia of Midgard. Mihin tää aika menee? Kohta yo-kärsimyksistäkin on vuosi. Eipä olis silloinen ennen kirjoituksia-minä uskonut, kuinka nopeesti sekin viikko vilisti silmien edestä, ja nyt ollaan tässä.

2 kommenttia: