Pori. Kirjurinluoto. 25 000 ihmistä. Sadetta taivaan täydeltä, sitten tyyntä ja pilvistä. Kertakäyttösadeviittoja peittämässä tarkoin valittua ja huoliteltua ulkoasua. Pieniä ruokakojuja ja ihania makuja. Suklaakuorrutettuja hedelmiä. Treffit maailman rakkaimman miehen kanssa. Jazzkadulla pyörimistä. Upeita artisteja. Pieniä artisteja ja suuria esityksiä. Isoja artisteja ja vielä suurempia esityksiä. Mahtavaa seuraa. Paljon paljon PALJON jorailua, tanssia, fiilistelyä ja euforiaväreilyjä. Jazzeista on jo vajaa 2 kuukautta, mutta se on silti elävänä mielessä.
Jazzit starttas meidän osalta sateella ja me karattiin hetkeks ihanille treffeille mieheni kanssa. Myöhästyttiin ruokapaikanlöytämisongelmien vuoksi ihan pikkusen ihanan Liv Warfieldin esityksestä main stagella. Liv otti lavan ja koko yleisön haltuun valloittavalla persoonallisuudellaan ja upealla äänellään. Vähän kyllä pelättiin Keijon kanssa joitakin livetaltiointeja katotessamme ennen tätä keikkaa, että Liv vetää kuitenkin pelkkiä uudempia vuonna 2014 julkaistuja biisejä. Noh, "pelko" kävi toteen, mutta EI SEN VÄLIÄ, koska Liv oli aivan upea, oli biisi mikä hyvänsä! Embrace Me-biisin se sentään vetäs, ja se soi mulla nytkin napeissa. Aivan ihana soul-jammailu aistikkaalla romantillisvivahteella. Livin aito hymy valaisi koko sateisen harmaan Kirjurinluodon ja upean livebändi NPG Hornzin veto raikui varmasti kauas. Ja ovapta he soittaneet Princenkin kanssa joskus taannoin, ei huono!
Jos Liv olis vetänyt I Decided, olisin taatusti itkenyt. Onnesta, koska se on kaikessa epätoivoisuudessaan ja erobiisiaineksineen aivan todella kaunis ja yks mun lempparibiiseistä. Toinen varmaan ikuinen lemppari on Brotha Man. Upea, naisellinen biisi. Rakastan.
Odotellessamme Kool and the Gangiä rämmittiin kurapolkujen läpi Tedin Teltalle kuuntelemaan brasialaista Ed Mottaa, joka on todella lahjakas jazz-pianisti. Siitä mää en saanut napattua kunnollisia kuvia, toivottavasti kestätte sen.
Mutta sitten rävähti punasta, nimittäin KOOL AND THE GANG. OH. MY. GOODNESS. Siis mää en kestä. Osasin odottaa suurta määrää jammailua, tanssia, talenttia, tummaihoisia miehiä, mutta en kyllä ihan sellasta esitystä, jonka he vetivät 18.7. Oli siis aivan AIVAN mahtavaa! Uppaisin tosi mielelläni mun ottamia videopätkiä tähän, mutta en halua tietää, kuinka pahasti tää koneenrakkine siitä kaatuisi. Ladies' Night, Jungle Boogie, Too Hot, Get Down On It, Fresh, Hollywood Swinging, Ooh La La ja tietysti viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä Celebration (klikkaa pois vaan!). Kaikki tuli sieltä niin täysillä tehoilla, että oksat pois. Mää en ees pysty nimeämään omia suosikkeja kaikista niistä esityksistä, koska ne oli kaikki aivan upeita! Tykkäsin myös Gangin miekkosten vaatteista, mustaa ja valkoista muodikkaasti kaikilla. Oli oikein on point!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. NOAH. KIN. ON. AIVAN. SAIRAAN. KOVA. Anteeks, mut oli pakko. Toi oli siis fanityttöhuutorääkäisy. Pakko purkaa se tässä, koska porukka, joka oli kuuntelemassa paikan päällä oli aika mälsää, enkä siellä sit ihan täysin avoimesti voinut osoittaa, kuinka paljon mää tota jätkää arvostan. Mää, likat ja kuus muuta oli jammaamassa lavan edessä, muut istu takana ja tuijotti. C'mon, suomalaiset. Ei se niin kauheeta ole, ei aina tarvii olla viinaa, jotta voi pitää hauskaa. Tästäkin aiheesta voisin räntätä kilometritolkulla. Mut palatakseni Noahiin: eka oli timantinkova RBLS, sitten See Me, Vertigo, You Never Asked, 822 JA PALJON UUSIA BIISEJÄ. Ne kuulosti aivan sairaan hyviltä! Do Thatin olin kuullut jo ajat sitten, mutta livenä siihen tuli selvästi ihan uutta potkua. Oon tykittänyt sitä Spotifystä kestorepeatilla Jazzeista lähtien. Jätkä on 21, 3 levyä tehtynä, joista 1 ihan täysin kokonaan itse tehty ja neljäs tulossa. Ei voi kuin nostaa hattua!
Lee Fields. Siinä kyllä todella suloinen ja upea jazzkonkari. Tanssi ja lauloi kuin James Brown ikään. Haltsasi funk-rääkäisyn (en tiedä oikeata nimeä, toivottavasti ymmärrätte) ja tanssi paremmin kuin monet nuoret. 70-vuotias papparainen, okei ei voi sanoa papparainen. Todella hieno laulaja ja esiintyjä. Arvostan todella suuresti. Tanssittiin ihania slovareita Keijon kanssa ja jammailtiin rivissä likkojen kanssa. Lee Fields oli varsin sopiva artisti lopettamaan musiikillisesti aivan täydellinen päivä! ♥
Kauniit violetit ja vihreät valot saattelivat meidät pois hiljentyvältä Kirjurinluodolta. Sateinen päivä kääntyi tyyneksi ja viileäksi kesäyöksi.
Näistä oli Pori Jazz 2015 tehty.
Isäni, mieheni ja sen veljen lisäksi mun seurana oli nämä ihanat likkaset, serkkuni Didi ja sen kaveri Karkki. Molemmat tanssivat voisinko sanoa jopa ammatikseen, ja vaikka mulla on omista tanssiajoista vaikka kuinka kauan ja tiettyä tönkköyttä on havaittavissa mun muuvsseista, mutta näiden tytsyjen kanssa oli huikeeta tanssia, ja oli muutenkin aivan sairaan hauskaa yhdessä!
Jos Liv olis vetänyt I Decided, olisin taatusti itkenyt. Onnesta, koska se on kaikessa epätoivoisuudessaan ja erobiisiaineksineen aivan todella kaunis ja yks mun lempparibiiseistä. Toinen varmaan ikuinen lemppari on Brotha Man. Upea, naisellinen biisi. Rakastan.
Odotellessamme Kool and the Gangiä rämmittiin kurapolkujen läpi Tedin Teltalle kuuntelemaan brasialaista Ed Mottaa, joka on todella lahjakas jazz-pianisti. Siitä mää en saanut napattua kunnollisia kuvia, toivottavasti kestätte sen.
Mutta sitten rävähti punasta, nimittäin KOOL AND THE GANG. OH. MY. GOODNESS. Siis mää en kestä. Osasin odottaa suurta määrää jammailua, tanssia, talenttia, tummaihoisia miehiä, mutta en kyllä ihan sellasta esitystä, jonka he vetivät 18.7. Oli siis aivan AIVAN mahtavaa! Uppaisin tosi mielelläni mun ottamia videopätkiä tähän, mutta en halua tietää, kuinka pahasti tää koneenrakkine siitä kaatuisi. Ladies' Night, Jungle Boogie, Too Hot, Get Down On It, Fresh, Hollywood Swinging, Ooh La La ja tietysti viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä Celebration (klikkaa pois vaan!). Kaikki tuli sieltä niin täysillä tehoilla, että oksat pois. Mää en ees pysty nimeämään omia suosikkeja kaikista niistä esityksistä, koska ne oli kaikki aivan upeita! Tykkäsin myös Gangin miekkosten vaatteista, mustaa ja valkoista muodikkaasti kaikilla. Oli oikein on point!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. NOAH. KIN. ON. AIVAN. SAIRAAN. KOVA. Anteeks, mut oli pakko. Toi oli siis fanityttöhuutorääkäisy. Pakko purkaa se tässä, koska porukka, joka oli kuuntelemassa paikan päällä oli aika mälsää, enkä siellä sit ihan täysin avoimesti voinut osoittaa, kuinka paljon mää tota jätkää arvostan. Mää, likat ja kuus muuta oli jammaamassa lavan edessä, muut istu takana ja tuijotti. C'mon, suomalaiset. Ei se niin kauheeta ole, ei aina tarvii olla viinaa, jotta voi pitää hauskaa. Tästäkin aiheesta voisin räntätä kilometritolkulla. Mut palatakseni Noahiin: eka oli timantinkova RBLS, sitten See Me, Vertigo, You Never Asked, 822 JA PALJON UUSIA BIISEJÄ. Ne kuulosti aivan sairaan hyviltä! Do Thatin olin kuullut jo ajat sitten, mutta livenä siihen tuli selvästi ihan uutta potkua. Oon tykittänyt sitä Spotifystä kestorepeatilla Jazzeista lähtien. Jätkä on 21, 3 levyä tehtynä, joista 1 ihan täysin kokonaan itse tehty ja neljäs tulossa. Ei voi kuin nostaa hattua!
Ja tässä jätkä mun viekussa. Mää en olis muuten kehdannut mennä pyytään, mutku likat pakotti. Onneks menin, vaikka puhuin sitten kunnolla läpiä päähäni, mutta ei näyttänyt Noahia haittaavan. Mulla oli myös hetken aikaa Didin tappokorkkarit jalassa, joten olin kunnon 180-senttinen amatsoni noissa, niin piti pikkasen laskeutua, koska Noah on oikeesti joku mun mittanen. Joo ei, mut Noah oli mahtava ja oli mahtava minikeikka. TAHTOO LISÄÄ. Koska ne sen uudet biisit kuulosti niin hyviltä ja uutta albumia pukkaa kai vasta ens tammikuussa. Krreeee.
Tää oli Jazzien pakollinen juttu. No okei, musiikkiesitykset oli tärkeintä, mutta tää oli ruoan suhteen. Porukat toi joskus toissavuonna (?) Jazzkadulta meille kotiin tommosia suklaahedelmävartaita pari kappaletta, ja ihastuin ikihyviksi. Nytkin oli pakko ostaa tommonen banaani-mansikka-varras maitosuklaakuorrutteella. Aivan todella ihanaa! Tossa kohtaa olin jo tosi nälkänen, varmaan huomaa ihan mun ilmeestä. Tajusin jo siinä Noahin kanssa jutskatessani, että nyt muuten romahtaa verensokerit ja lujaa. Sitten syötiin ihan oikeeta ruokaa, jonka jälkeen vaatteiden ja kenkien vaihtoon autolle ja takasin Luodolle.
Lee Fields. Siinä kyllä todella suloinen ja upea jazzkonkari. Tanssi ja lauloi kuin James Brown ikään. Haltsasi funk-rääkäisyn (en tiedä oikeata nimeä, toivottavasti ymmärrätte) ja tanssi paremmin kuin monet nuoret. 70-vuotias papparainen, okei ei voi sanoa papparainen. Todella hieno laulaja ja esiintyjä. Arvostan todella suuresti. Tanssittiin ihania slovareita Keijon kanssa ja jammailtiin rivissä likkojen kanssa. Lee Fields oli varsin sopiva artisti lopettamaan musiikillisesti aivan täydellinen päivä! ♥
Kauniit violetit ja vihreät valot saattelivat meidät pois hiljentyvältä Kirjurinluodolta. Sateinen päivä kääntyi tyyneksi ja viileäksi kesäyöksi.
KIITOS PORI JAZZ 2015.
NÄHDÄÄN ENSI VUONNA. ♥
